Apua nukahtamiseen!
Lapsi on 2,5v ja nukahtaminen on mennyt aivan mahdottomaksi. Lapsi haluaa pois sängystä. Hän potkii peittoa. Hän heittelee pehmolelut pois sängystä. Hän kiukkuaa, huutaa, pelleilee.
Ennen hänet on viety sänkyyn, silitelty muutama minuutti. Sitten on luettu satu viereisestä tuolista ja lapsi on itsekseen nukahtanut sadun aikana.
Nyt viime viikot meno on ollut ihan mahdotonta niin kotona kuin päiväkodissakin. Miten saisimme takaisin nuo rauhalliset nukahtamiset?
Kommentit (4)
koska jos ei nuku niin nukahtaa sitten kesken leikin vaikka lattialle.
Rutiinit on aika tiukat jo valmiiksi. Mutta mä olen tosiaan vieressä niin pitkään, että nukahtaa. Miehen ollessa nukutusvuorossa niin jättää lapset keskenään nukahtamaan. Mä en ole vielä raaskinut.. Ehkä pitää opettaa tuo kuopuskin sit nukahtamaan itsekin, hän tuntuu vaan niin pieneltä vielä...
että hän on "liian pieni nukahtamaan itsekseen"? Ihan kuin siinä piilisi jokin vaara. Jos sinä suhtautuisit asiaan henkisesti reippaammin, lapsonenkin varmaan hokaisi ettei tää oo juttu eikä mikään. Itse olen hyvin suojeleva ja holhoava äiti, mutta meillä lapset on nukkuneet vauvasta asti eri huoneessa, oman jaksamiseni takia. Kuopus valvotti todella paljon (terveyssyistä) mutta kaikki ovat nukahtaneet helposti itsekseen (vaikkakin ovat heräilleet, mutta se on eri juttu, kun heräämiseen on fyysiset syyt) koska se on ollut meillä niin luontevaa. Ehkä jotenkin olet symbioosissa vielä lapseen, ja koet nukahtamisen "erona" ja niin lapsikin kokee ja viivyttää sitten pitkään tätä eroamisen hetkeä temppuiluillaan.
Lapsi sairasteli lähes koko vuoden 2009, joten oltiin paljon yhdessä sairaalassa ym. Lapsi jää meidän viimeiseksi, joten hän on ehkä vielä se mun vauva.
Noh, pakko varmaan vaan karaista itsensä!
tulee mieleen, että päikkärit pois. Jotkut todellakaan ei enää tarvitse päikkäreitä tuossa iässä.
Mutta todennäköisempää on, että on vain vaihe. Nyt kehitätte täysin samanlaisena toistuvat iltarutiinit. Tässä yksi malli: tuntia ennen nukkumaanmenoa iltapuuro tms. Sitten pesulle, yöpuku. Sitten sylissä iltasatu. Siitä sänkyyn, jossa perheenne tilanteen mukaan luette iltarukouksen tai runon tai laulun: sama joka ilta. Ei mitään "virikkeitä" esimerkiksi että valitaan laulu. Sama unilelu joka yö. Sitten pusu ja hyvää yötä ja äiti pois huoneesta. Lapsi jos ei itke, niin mellastakoon siellä yksinään. Jos itkee, mennään vain nappaamaan pitkäkseen, ei puhuta, lyhyt iltapusu ja poiis huoneesta. Tätä toistetaan vaikka 300 kertaa, mutta ei oteta sängystä eikä "palkita" sitä juoksuttamista, vain lyhyt paijaus (2 sekuntia) ja pois. Idea on, että rutiini on sama ja lyhyt joka ilta. Viikon päästä luulisi jo nukahtavan itsekseen, kun ei saa mitään extrapalveluja. Lapsen pitää oppia nukahtamaan yksin, siinä pointti