G: Tavaran kierrättäminen nuoremmalle sisarukselle
Olen itse pienituloisen perheen kuopus. Meillä kaikki lasten tavarat kierrätettiin ja iso osa vaatteistakin. Mulla ei esim. siis koskaan ollut tyttöjen luistimia ja otin päiväkodissa nukkumatilanteissa lättyyn kun käytin poikien paikattuja kalsareita.
En itse ole kokenut hirveästi asiasta kärsineeni, jotkut tuntemani kuopukset ovat kärsineet asiasta paljonkin. Miten teillä?
Mulle ihan uusi asia oli, että se esikoinen voi oikeasti kokea olevansa tilanteessa se pahempi uhri, kun on juotunut luovuttamaan pieneksi jääneet luistimensa, vanhan polkupyöränsä, vanhat vaatteensa yms. ennenkuin on saanut uudet tilalle.
Esikoinen ei ole siis saanut myydä omia tavaroitaan ja vaatteitaan eteenpäin vaan on joutunut luovuttamaan ne nuoremmalle sisarukselle saadakseen vanhemmat ostamaan uudet tilalle.
Kierrätättekö perheen sisällä? Miten lapsenne esikoisenne ja kuopuksenne ovat suhtautuneet ja reagoineet asiaan?
Kommentit (21)
päiväkodin nukkumatilanteessa piti riisuuntua, joten ne kalsarit nähtiin. Siis suomeksi otin turpiini.
Ja ei, en kertonut siitä kotona itse, yksi päiväkodin avustajista kertoi äidilleni että otan köniini, koska käytän poikien paikattuja kalsareita ja voisivatko vanhemmat ostaa minulle tyttöjen vaateita?
Ja tarkennuksena kysymykseen, niin tarkoitus oli kysyä miten lapsenne ovat reagoineet kierrättämiseenne, sekä esikoiset että kuopukset.
Lapsilla ikäeroa 3 vuotta, joten isompi on jo ehtinyt unohtaa tavaran/vaatteet ennen kuin se annetaan nuoremmalle. Eli sinänsä helppoa. Ja edullista :P
lasten pitäisi saada rahat jos vanhempien heille ostamia vaatteita ja tavaroita myydään? sama kai se lapselle on annetaanko ne ilmaiseksi pikkusisaruksille vai saako vanhemmat niistä vähän rahaa kun ne myydään naapurin villelle. eri juttu jos on itse esim. 12v:nä ostanut pyörän ja haluaisi 15v:nä myydä sen, mutta vanhemmat päättävät että pikkusisarus saa pitää ja parhaassa tapauksessa myy vielä itse sen myöhemmin.
Siis suomeksi otin turpiini.
Ylipäänsä se, että joku (tässä tapauksessa itse) käyttää sanontaa "ottaa turpiin", kun jotakuta lyödään. Ikäänkuin itse olisi siihen syyllinen. Ja sitten se seikka, että tällaista tapahtuu tarhassa, jossa lapset on alle 7v, että siellä lyödään, jos jollain tytöllä on pojan kalsarit. Outoa. Olen ällistynyt.
meillä arkea. Myös esikoisella on ollut kierrätysvaatteita.
Kaikki ovat kuitenkin saaneet myös uusia vaatteita, ja nykyään esikoisen (17 vee) vaatteet ovat pääsääntöisesti uusia, jotain ehkä joskus löytyy kirpparilta.
Kukaan ei ole koskaan valittanut kierrätysvaatteista. Joskus harmittaa, kun lempivaate jää pieneksi ja se pitää luovuttaa pikkusiskolle. Tytöt ottavat asian useimmiten kuitenkin niin, että on kiva saada itselle uusi vaate, ei se haittaa, että on käytetty.
Lasten vaatteet ja harrastusvälineet eivät kuitenkaan ole heidän, vaan vanhempien omaisuutta, joten ei kukaan ole ajatellut, että hänen pitäisi saada esim. myydä pieneksi jäänyt pyörä:-O
Se on ihan onnessan kun jotain siirtyy häneltä pikkusisaruksille koska tietää saavansa itse uudet tilalle.
Meillä on vain poikia, eli en usko että kukaan saa pataansa hoidossa tai missään muuallakaan vejensä kalsareiden takia :)
vaatteita. leluja, urheilyvälientiä yms eikä koskaan kukaan lapsista ole asiasta valittanut. Itse olen nuorin 4stä lapsesta ja sain kaiken käytettynä mikä kyllä harmitti mutta ymmärsin asian.
Lasten vaatteet ja harrastusvälineet eivät kuitenkaan ole heidän, vaan vanhempien omaisuutta, joten ei kukaan ole ajatellut, että hänen pitäisi saada esim. myydä pieneksi jäänyt pyörä:-O
Eikö se silloin ole sen lapsen omaisuutta, vaikka olisi kuinka vanhempien rahoilla ostettu? Eli jos hän joutuu luopumaan esim. vanhasta pyörästään muutaman vuoden päästä nuoremmalle sisarukselle kun myymällä sen ulkopuoliselle lapsi saisi siitä rahaa lisäksi.
ap, joka on itse kuopus ja jonka on vaikea asettua esikoisen tunteisiin.
ole koskaan osannut harmitella sitä että oma vaate/urheiluväline siirtyy nuoremmalle - ainakaan en muista :D Minullekin on suurin osa vaatteista (ja osa urheiluvälineistä) ostettu käytettynä, joten en ole sen enempää enkä vähempää saanut uutta kuin nuoremmatkaan.
Nyt keskimmäinen lapseni on joskus mustasukkainen jos joku vaate jää pieneksi ja menee pikkusisaruksen käyttöön. Joskus sen takia piilotan vaatteen hetkeksi kaappiin ennen siirtoa :)
Mutta jos se pyörä tai rattikelkka on vanhempien antama lahja jouluna tai syntymäpäivänä?
Lasten vaatteet ja harrastusvälineet eivät kuitenkaan ole heidän, vaan vanhempien omaisuutta, joten ei kukaan ole ajatellut, että hänen pitäisi saada esim. myydä pieneksi jäänyt pyörä:-O
Eikö se silloin ole sen lapsen omaisuutta, vaikka olisi kuinka vanhempien rahoilla ostettu? Eli jos hän joutuu luopumaan esim. vanhasta pyörästään muutaman vuoden päästä nuoremmalle sisarukselle kun myymällä sen ulkopuoliselle lapsi saisi siitä rahaa lisäksi. ap, joka on itse kuopus ja jonka on vaikea asettua esikoisen tunteisiin.
rattikelkalla tms vielä itse tekee jotain, ei kukaan normaali vanhempi varmaankaan pakota luovuttamaan sitä nuoremmille. mielestäni myös lahjaksi saadut sukset, vaatteet jne on reilua antaa pienemmille, eihän lapsi niillä itse enää mitään tee. tuskin ne kuopuksetkaan niitä itse myy eteenpäin. sitten kun kuopuskin on käyttänyt loppuun, voidaan sopia, saako esikoinen myydä lahjaksi saadut "pienemmillä vain lainassa olleet" vai myyvätkö vanhemmat ne.
esikoinen ei ole valittanut, keskimmäinen joskus rutisee ettei halua käyttää tätä tai tuota kun se on isoveljen (mut siinä on ehkä enemmän tyttöjen tavarat vs poikien tavarat ajatus mikä haraa vastaan kuin se että tavara on käytetty), kuopus on vielä niin pieni että ottaa ihmettelemättä vastaan kaikki mitä annetaan.
Tää ajatus, että kuka saa rahat tavaroiden myynnistä tuntuu nyt tässä vaiheessa vielä aika kaukaiselta ongelmalta kun ei näistä kukaan osaisi vielä mennä myymään mitään mihinkään ja toisaalta ei nämä kulahtaneet lelut ja vaatteet nyt mitään myyntihittejäkään olisi. Ehkä sitten joskus murrosiässä kun lapsilla on jotain millä on jotain jälleenmyyntiarvoakin.
että jos esikoisen tavaroista osa tulee nuorempien käyttöön niin että heille ei tarvitse ostaa uutta niin tästä koituu enemmän säästöä perheelle kuin mitä esikoinen tienaisi tavaroidensa myynnistä, ja tästä sitten hyötyy esikoinenkin koska hänelle voidaan ostaa jotain mihin ei olisi varaa jos kahdelle nuorimmalle pitäisi ostaa kaikki samat tavarat uutena kuin mitä esikoinenkin on saanut.
Tää ajatus, että kuka saa rahat tavaroiden myynnistä tuntuu nyt tässä vaiheessa vielä aika kaukaiselta ongelmalta kun ei näistä kukaan osaisi vielä mennä myymään mitään mihinkään ja toisaalta ei nämä kulahtaneet lelut ja vaatteet nyt mitään myyntihittejäkään olisi. Ehkä sitten joskus murrosiässä kun lapsilla on jotain millä on jotain jälleenmyyntiarvoakin.
mutta musta oli just siistiä pitää isonveljen vaatteita kun olin muutenkin punkkari-hevari jo kymmenvuotiaasta :)Siihen tyyliin sopi hyvin bändipaidat ja pisteenä iin päälle isosiskon jenkkihuivi, fritsuliina.
Pidin jopa isäni vaelluskenkiä, kun meillä on molemmilla koko 38. Hyvin ne kesti Lapin-vaelluksella ja ties missä.
Edelleen perheen nuorimmaisena käytän äidin kenkiä, isän hattua, isoäidin korua, isosiskon kahta mekkoa ja isoveljen nahkatakkia. No problemo.
Kierrätetään, mutta kyllä tytöillä on tyttöjen vaatteet, esikoispojan vaatteista joitain pidin tokalla lapsella pienenä, mutta ei hän sitten enää isompana olisi halunnut eikä onneksi ollut tarvetta pukea pojan vaatteisiin. Jonkin verran menee vaatetta isommalta tytöltä pienemmälle, mutta haluan ostaa jotain myös ihan hänelle, esim. paitoja. Isompi tyttö on tykännyt monesta vaatteesta, joita on saatu valita serkuilta vanhaksi jääneistä, taaskin on jotkut housut sieltä lempparit ja joskus oli jokin villatakki. Lelut myös kiertää, mutta en pakota, vaan vasta kun/jos haluaa luopua ja sitä ovat tehneetkin. Ikäeroa toisen ja kolmannen välillä on yli 4 vuotta, joten isomman on ollut helppo antaa leluja, joilla ei enää tee mitään. Myyntiasiat ovat täysin vanhempien päätettävissä ja lapset saavat omaa rahaa viikkorahana aina joskus, joten ensi sijaista on lelujenkin kierrättäminen kotona ennen myyntiä. Kuinkahan vanha esikoisesi on, kun tuo harmittaa? JOitain leluja lapset saivat myydä kirpparilla tai yrittää myydä, mutta se sovitaan vanhemman kanssa.
Käyn kirppareilla ahkerasti, mutta ostan vain todella hyväkuntoista, koska vaatteen pitää kestää sitten seuraavallekin lapselle. Siksi esikoisella on tällä hetkellä käytössä kirpparilta ostettuja vaatteita vain muutama (vaaleat housut, villapaita, välikausihaalari remuamiseen, collegeasu).
Kuopus saa kaikki esikoiselta pieniksi jääneet vaatteet, mutta ikäeroa on 3,5 vuotta, joten ei tule mitään luopumisen tuskaa. Kuopus saa myös uusia vaatteita, koska on syntynyt eri vuodenaikaan kuin esikoinen, ja toistaiseksi vaatteet ovat vähän vääriä (käyttää nyt kokoa 80, joka esikoisella oli lähes pelkkiä kesävaatteita).
Säästän edelleen kuopuksenkin vaatteet, jos joskus saamme kolmannen lapsen. Molemmat lapsemme ovat poikia, ja tilanne varmasti muuttuisi, jos kolmas olisikin tyttö. Toisaalta suvussa on paljon tyttöjä, joten varmaan sieltä saisi aika kattavan vaatevaraston. :) Yllättävää, miten halvaksi kuopuksen pukeminen on tullut. Hankinnat kuopusta varten: kantoliina, talvipuku 80 cm ja siihen pipo ja kengät, pari sisähaalaria uutena sekä yksi kirppikseltä. Ei ole kuopus tullut vielä kalliiksi... :)
Meillä joululahjaksi saatuja pulkkia tai polkupyöriä ei alakouluikäinen todellakaan myy eikä yläkoululainenkaan ilman vanhempiensa lupaa. Oletan tällä hetkellä kun lapset ovat vielä pieniä, että noin 15-vuotias saa alkaa myydä omaa omaisuuttaan eli siis myös lahjaksi saatuja tavaroita vanhempien luvalla. Itsehankkimiaan (omilla rahoilla) saa toki myydä aiemminkin.
En näe asiassa mitään pahaa. Tosin meidän kahdella lapsella on lähes 10v ikäeroa, mutta esikoiseni (serkusten vanhin) on ihan mielellään luovuttanut omaisuuttaan pienemmille. Tietysti vasta siinä vaiheessa, kn vaate tai esine on jäänyt pieneksi tai tarpeettomaksi.
Ihan outo ajatus minulle, että lapsi myisi lahjana saamansa sukset tai pulkan ennemmin kuin lahjoittaisi pikkusisaruksen käyttöön. Kierrätämme muutenkin paljon kaikkea vaatteita/tavaroita/huonekaluja, mikä tarkoittaa sitä että olemme saaneet paljon kaikenlaista ja vastavuoroisesti antaneet paljon eteenpäin.
Esikoinen on tytär, sitten kaksi poikaa ja vielä poika tulossa. Lapset ovat kiinnostuneita, jos jokin tavara on ollut peräti kaikkien käytössä, tosin sellaisia on vähän. Poikien vaatteet, kengät ja urheiluvälineet ovat luontevasti siirtyneet neljä vuotta nuoremmalle pikkuveljelle. Kukaan ei vaikuta kärsineen tilanteesta eikä kukaan ole valittanut. Rikkinäisiä tavaroita emme kierrätä. Nyt kun tulossa on kolmas veli, nuorimmainen on ihan ääneen puhuen suunnitellut, mitä antaa vauvalle esim. sitten, kun tämä on 2-vuotias jne. Itse sain lapsena serkuilta tavaroita, ja olin niistä kyllä ilahtunut.
meillä ei kierrätetä koska lapset on tyttö ja poika
tyttö voi hiihtää pojan vanhoilla suksilla? kumma ajatusmaailma. meillä kyllä kiertää vaatteetkin, ei pojille mekkoja laiteta eikä tyttöä pakoteta täysmustaan, joita poika on halunnut käyttää, mutta mielestäni ei ole mikään ongelma kierrättää kaiken värisiä perusvaatteita eri sukupuolille. värejä enemmän meillä rajoittaa ihan muut asiat. tyttö ei tykkää farkuista kun ovat kuulemma epämukavia, joten hän ei käytä pojan vanhoja farkkuja. poika taas ei pidä vihreästä, minkä vuoksi esikoistytön takki meni serkulle.
päiväkodissa? nukkumatilanteissa? häh?