+Maalismussukoiden Keskiviikko+

Hirmuinen kiire, mutta tulin äkkiä viestittämään että minäkään en sitten päässyt sinne tapaamiseen, tosi harmi! Napnap:kaan ei ollut, ekan viestin vaan ehdin nyt lukemaan, mutta sovitaan siis uusi aika mahdollisimman pian. Olisi tosi kiva nähdä. Ja te jotka tapasitte, kertokaahan oliko hauskaa :)

[color=olive]Olipa kiva lukea, ettei siellä tapaamisessa ole kaikki olleetkaan tänään. Minä kun olen jo tosissani sitä harmitellut, etten päässyt ja sitten seuraavalla kerralla olen ainoa, joka ei oo muita nähnyt. Mutta onhan meitä uusia sitten seuraavalle kerralle muitakin. Pian vaan uutta aikaa sopimaan...



Mites treffit sujui?



Monkey *odottaa kuulumisia jännittyneenä*

Eli täälläkin yksi tuleva maalismamma, joka ei sitten päässytkään tapaamiseen tänään. Pojalla vielä sen verran nuhainen flunssa, ettei viitsitty lähteä ketään muita tartuttamaan, vaikka pikku hiljaa alkaakin ilmeisesti tauti helpottaa.



Mutta kuulumisia tapaamisesta odotellaan täälläkin ja toivottavasti saadaan uusi tapaaminen sovittua pian, niin päästään sitten loputkin paikan päälle nenäämme näyttämään ;) Ja toipumisia kaikille muillekin nuhanenille :) On tämä syksy vaan vähän sellaista pöpöaikaa...



En ole pitkiin aikoihin ehtinyt kirjoittelemaan, ettei kukaan varmaan nimimerkkiäni enää muistakaan. Mutta kaikki ihan ok masussa, tai siltä ainakin tuntuu. Liikkeitä on tuntunut jo varmaan yli kuukauden verran, mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu paljon rauhallisemmalta kaverilta kuin esikoinen masukkiaikoinaan. Saapa nähdä, aikahan sen sitten näyttää...



Ultraa saa odotella vielä viikon verran, ensi keskiviikkona olisi h-hetki ja 4D-ultraankin ollaan suunniteltu menoa tuossa joulukuun alussa. On se kiva saada muisto siitä, kun tuli pojankin kanssa käytyä aikanaan.



Maha tuntuu vaan ihan järjettömän isolta kuin vertaa ekan lapsen odotukseen. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että ekan lapsen jälkeen raskaus näkyy paljon nopeammin. No mutta silti! Ja poikakin painoi silloin tasan 4 kg syntyessään (tosin rv 42+1), ettei yhtään isompaa välttämättä toivoisikaan... No joo, mutta aika näyttää miten siinä käy ja minkä kokoinen vesseli masusta sitten paljastuukaan :)



Terkuin Lumienkeli rv 18+3 ja esikoinen 10/03

Kyselijän nimimerkki karkasi jo mielestä, mutta SI-nivelestä oli kuitenkin kyse. Mulla ko. nivel vaivasi edellisessä raskaudessa. Kaikille tiedoksi siis, että kyseessä on jalat lantioon yhdistävä nivel (toivottavasti hoitoalan ammattilaiset eivät saa tästä yleistyksestä närästystä, mutta näin sen ymmärsin kun mulle selitettiin :). Normaalioloissa on siis varsin jäykkä, mutta raskaushormonit löysyttävät sitä. Tästä aiheutui ainakin mulla epämiellyttäviä vihlovia kipuja lonkan seutuville, ylllättäen ja lähinnä liikkeelle lähtiessä, joskus sitten myös kävellessä. Lepo yleensä normalisoi tilanteen. Mulle fysioterapeutti suositteli yleisesti raskauden aikana selkälihasten ylläpitoa (varsinkin jotkut mikrolihakset (?) olivat tosi tärkeät...) ja tukivyön käyttöä. Otin vyön heti käyttöön (mulla ihan vaan sellanen kahdekankymmentälukuisen leveän kuminauhavyön näköinen viritelmä) ja katso! Kivut katosivat. Olin aivan äimän käkenä, ekassa raskaudessa olin pitänyt koko vyötä ihan hukkaan heitettynä rahana.



Fysioterapeutti sanoi muuten myös, että masun kasvaessa se alkaa tukea lantion seutua paremmin ja tälläkin on positiivinen vaikutus SI-nivelen vihoittelun kannalta. Ainakin mulla tämä piti kutinsa, käytin vyötä ehkä vajaan kuukauden, jonka jälkeen vaiva oli kadonnut. Toivottavasti myös kysyjälle käy näin.



Omaa napaa vielä sen verran, että iki-ihana närästys on tehnyt come-backin :( Tuntuu, että aikaisemmin kuin koskaan, mikä on aika hämmästyttävää ottaen huomioon sen, että mielestäni masu on pienempi nyt kuin ed. kerralla. Taas saa alkaa kyttäämään syömisiään ja Rennietä popsimaan. Huoh!



MaalisPapu edelleen rv 18

Huh huh! Taas olisi työpäivä putkessa. :) Ja kaksi auvoisen ihanaa vapaapäivää edessä. Päätä, selkää ja jalkoja särkee ihan julmetusti. Ja vauveli taas ihanan kipeästi monottaa toiselle kyljelle. :) Tässä samalla syön eilistä ruokaa ja nautiskelen hiljaisuudesta. Mies on vielä töissä. Toivottavasti ei kuitenkaan enää kauaa!



Fionalle suuri kiitos ja kumarrus tiedosta. Melkein jo närästys iski ajatuksesta että mun pitää mennä Tapiolan konttoriin jonottamaan sen vakuutuksen vuoksi. Ihanaa jos sen hankkiminen onnistuu noin kätevästi! :)



Päivän toinen gallup oli tuo vauvelin nukkumispaikka. Meidän Nappo pääsee äidin ja isin makkariin aluksi. Katsotaan nyt kuinka kauaksi aikaa. :) Ainakin niin kauan kun yöllä imetän ja vauveli siis öisin heräilee. Jos maltetaan niin sen jälkeen kun yöt nukutaan läpeensä siirretään muksu omaan huoneeseen nukkumaan. Näin oli meillä tarkoitus toimia. :)



Sain työkaverilta tänään sen hänen lupaamansa takin. Se oli aivan ihana ja sopi erinomaisesti päälle ja tilaa on vielä sen verran paljon että varmasti mahtuu vielä helmikuun pakkasillakin päälle. :) Kuten jo aikaisemmin totesin niin edelleen kovasti elättelen toiveita ettei menisi käärön saaminen kovin pitkälle maaliskuun puolelle.. :)



Jahas nyt ovi kolisee siihen malliin että mussukka tulee töistä. Mä menenkin heti antamaan ison hali-pusun! :) Hyvää illan jatkoa kaikille!



Lily & Nappo 21+0