Lue keskustelun säännöt.
Pelkään alkoholisoitumista, vaikka juon vain harvoin ja vähän? Help..
08.12.2010 |
Eli nyt alkaa tuntumaan siltä, että vintillä viiraa ja reippaasti... olen viimeisinä vuosina käyttänyt alkoholia tyyliin 1-2 annosta pari, kolme kertaa kuussa. Määrä ei päätä huimaa. Ehkä kerran vuodessa vedän sitten enemmänkin kunnon humaltumiseen saakka.
Olen viettänyt lapsuuteni viinanväritteisessä kodissa ja nyt omien lasten myötä olen alkanut pelkäämään, että alkoholi ottaa minusta yliotteen. En siis enää uskalla juoda edes sitä yhtä rentouttavaa saunasiideriä, jos juon morkkis on kova. Tämä on alkanut häiritsemään itseäni, ja jopa vähän miestäni. Surffaan Päihdelinkin keskustelupalstoilla vaikka tiedän, että oma päihteidenkäyttö on kuin pisara valtameressä ns. kunnon alkoholistiin verrattuna.
Haluaisin nauttia lasillisen hehkuviiniä ilman omantunnon tuskaa näin joulun alla, mutta itse asettamani rajoitteet tulevat vastaan. Kontrollifriikki olen ollut aina, onko tämä vain yksi ilmentymä siitä?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eilen yhden oluen, kuin kokeeksi.. ja aamuni aloitin (lomaviikko) Päihdelinkin foorumissa katumusharjoituksena.
ap
alkoholisteja. Oikeastaan suurin osa on niitä. Pari ei ole, mutta ovatkin sitten raivoraittiita. Mun velikin on todennäköisesti alkoholisti. Mä join nuorena PALJON ja usein. Silti ei ollut mitään ongelmaa lopettaa, kun lapset syntyivät. Sen jälkeen join n. kerran vuodessa, mutta aina piti vetää pää täyteen. Nyt olen jo yli 30 v., mutta silti en uskalla juoda esim. sukujuhlissa tai muissa pippaloissa, vaan olen aina kuskina, koska pelkään vetäväni överiksi. Juon vain, kun lähden pienessä porukassa baariin.
Saan myös hirveät morkkikset juomisesta, saunaoluestakin.
Olen varma, että musta tulis helpolla alkkis, siksi olenkin varovainen sen kanssa.
mutta halusin kertoa ettet ole ainoa. Minäkin tunnen suurta morkkista jos juon sen yhden saunasiiderin viikossa, saati jos kaksi (kuten lomalla, sekä pe että la!). Humalaan asti en ole itseäni juonut vuosiin. Käyn myös päihdelinkin sivuilla ja teen silloin tällöin testejä onko käyttöni ongelmakäyttöä, vaikka osaan ne kysymykset kohta ulkoa ja tiedän että en olelähelläkään suurkuluttajaa.
Asuin myös lapsuuteni alkoholistiperheessä, ja näköjään siitä jäi kierotunut suhtautuminen alkoholiin. Miesten juomista en kestä yhtään :/ En haluaisi antaa omalle lapselleni omituista mallia alkoholinkäytöstä, siitä syystä yritän silloin tällöin mm. grillibileissä juoda rennosti yhden oluen, että se olisi ns. luontevan ja normaalin oloista.. Plah.
Riippuvaisuus on ainakin noin fyysisesti kauempana kuin toinen universumi, mutta henkisiä ongelmia kyllä senkin edestä. Hassua, kun tunnen muutaman alkoholistin ja heillä määrät ovat huimia, mutta ei myönnetä minkäänsortin ylikäyttöä. Kannattaa vähän yrittää höllätä. JOs ei onnistu yksin niin hae apua. Ei elämästä kannata tehdä niin vaikeaa ja turhista asioista ongelmia. Kontrollifriikin elämä on aika surullista kuitenkin. En ainakaan itse osannut nauttia elämästä puoleksaan niin paljon kuin nyt, ennen kuin hain apua ja osasin alkaa luottaa elämään. Ja sietämään epävarmuutta. Sehän kai suurimmalla osalla kontrollifriikeistä on takana.. epävarmuuden sietokyky puuttuu ja epävarmuutta pelätään. Ainakin minä tein niin. Mutta kun kaikkea ei voi hallita, niin nautitaan ainakin tällä hetkellä. Höllää siis vähän tai hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmia ei alkoholin. Lopeta juominen kokonaan, toi sun käyttäytyminen kuulostaa luulosairaudelta.
Antoi ajattelun aihetta ja pieni lohtu on se, että en ole täysin yksin tämän asian kanssa... Luulosairaudelta tämä tosiaan kuulostaa. Ja pelko oman hallinnan menettämisestä vaanii taustalla. Yritän nyt höllätä otetta itsekontrolliin, vaikka se vähän pelottavalta tuntuukin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi syy lopettaa kokonaan. Sille jok a luulosairaaks haukku.
alkoholin suhteen, ja tämä johtuu tasan siitä, että äitini on alkoholisti. Vannoin pyhästi ala-asteikäisenä että ainakaan alaikäisenä en alkoholia juo, enkä juonutkaan. Sitten kun juomisen (suurelta osin ryhmäpaineesta johtuen) aloitin, olen huomannut kontrolloivani juomistani todellakin ylireagoiden. Nyt olen ollut vuoden juomatta, ja ajattelin että pysynkin raittiina. Olen niin satavarma siitä, että jos annan itseni lipsua, minusta tulee vielä ongelmakäyttäjä. Ja kiva on muuten katsoa vierestä kun sekä siskosta että veljestä on hyvää vauhtia tulossa alkoholisteja ennen kolmenkympin ikää...
Ja siis omasta viinan juonnista sen verran, että täysi-ikäistymisen jälkeen olen juonut noin 15 kertaa, joista n. kahdeksassa olen ollut kännissä. Inhoan itseäni humalassa ja inhoan itseäni kevyessä hiprakassa, ja inhoan myös vihaani viinaa kohtaan. Silti olen ilomielin tällä tavalla ongelmainen kuin alkoholin suurkuluttaja, eikä tästä sentään ole haittaa kenellekään muulle kuin itselleni. (Tosin sitten kun tyttäreni on teini, häntä mahtaa ärsyttää silloinen kontrolloimiseni hänen viinankäyttönsä suhteen, mutta ehkä olen siihen mennessä järkevöitynyt...)
Että kyllä tuo alkoholistiperheessä kasvaminen tosiaan jättää melkoiset arvet, suuntaan tai toiseen.
Kohtuus ei ole koskaan syntiä tai väärin. Tämän opin eilen Jimin dokkarista, vaikka kyllähän se muutenkin on selvä asia.