Lue keskustelun säännöt.
Tahattomasti lapsettomat: mitä kaikkea olette saaneet kuulla tämän asian tiimoilta?
08.12.2010 |
Neuvoja, uteluja jne. Niitähän satelee aina, kun kertoo, että me emme voi saada lasta. Olen itse asiassa tyrmistynyt, mitä kaikkea tämän melkein 10 vuoden lapsettomuuskriisin aikana olenkaan saanut kuulla. Aloin oikein miettiä näitä odottaessani nyt esikoistani ja ihmettelen todella, mitä ihmiset oikein ajattelevat päästellessään näitä sammakoita. Vai olenko vain herkkä?
Esimerkkejä kommenteista sukulaisilta ja ystäviltä, kun kerroin, että emme saa yrityksistä huolimatta lasta.
- Et voi tietää, mistä jäät paitsi. Äitiys on maailman järisyttävin kokemus, ja jokaisen naisen pitäisi se kokea. Suosittelen.
- Onpa outoa. Meillä kun tärppäsi oikeastaan ennen kuin yritettiinkään.
- Voisiko se johtua siitä, kun miehesi on nuorena käyttänyt liian kireitä housuja ja nukkunut rannekellon kanssa?
- Voin kyllä kuvitella mitä koet, koska meilläkään lasta ei tullut ennen kuin 8 kk:n yrittämisen jälkeen.
- Te vain jännitätte liikaa. Lopetatte stressaamisen niin kyllä se vauva tulee.
- Ottakaa tämä meidän vauva syliin, niin varmaan teihin tarttuu vauvaesansseja.
Tässä siis osa kommenteista, jotka on sanottu välittömästi sen jälkeen, kun olen kertonut, että olemme lapsettomuushoidoissa ja yrittäneet lasta vuosikausia. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Entä te muut, joilla on jo lapsia? Näettekö näissä kommenteissa mitään pahaa? Olenko siis vain ollut herkkänahkainen?
Ikinä en ole näistä kommenteista näyttänyt loukkaantumistani vaan jotenkin vain sävyisästi saanut tilanteen menemään ohi. Jälkeenpäin kyllä olen näitä miettinyt aika tavallakin ja jopa ihmetellyt, miten vaikeaa voi olla sanoa, että olen pahoillani teidän puolestanne ja mielellään ei mitään muuta.
Kommentit (18)
Ostin muuten uudet verhot olohuoneeseen?
Tilanne ei varmasti ole mikään helppo kommentoijallekaan eli jotain typerää suusta helposti tulee kun yrittää lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten vielä ihmetellään, mikseivät lapsettomat kerro asiasta avoimesti, huoh.
Samat kuin sinäkin ehdin yhdentoista vuoden lapsettomuuden aikana kuulla. Lisäksi kuulin useita kehotuksia ruveta todella tekemään niitä lapsia, kun "kohtahan sä olet jo liian vanha"! Taputuksia vatsalle, "eiks tääl vieläkään ole mitään?", "kohta on jo kiire". Mullekin istutettiin lapsi syliin ja sanottiin, että "pidä tota vähän aikaa niin sunkin äidinvaistot herää". Kaikenlaista ehti sattua, mutta minäkin onnistuin ohittamaan asiat aika "kevyesti" vaikka ei aina siltä tuntunut.
mutta tuo 8 kk yrittäneen kommentti on mielestäni ihan asiallinen. Toki riippuu myös vähän ilmeestä ja äänensävystä.
Itsellä on takana 10 v kuumeilua ilman, että pääsin yrittämään, mutta onneksi tärppäsi pian, kun yrityksen aika vihdoin koitti. Opin minäkin, että kannattaa pitää kaipuunsa ja ahdistuksensa omana tietonaan ("no mikset tee!" "mitä väliä, jos et ikinä saa lasta" yms.).
että ihan itse keksisit, mitä sanoisit tilanteeseen? Jos joku jää työttömäksi, niin pyydätkö käymään omalla työpaikallasi, että saisi vähän "työpaikkaesansseja"? Tai jos jollakin tulee avioero, niin hehkutatko omaa avio-onneasi päin naamaa?
Jestas, miten uusavuttomia ihmiset nykyään ovat.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen kai väärä ihminen sanomaan, "kun meillä tärppäsi ennen kuin oiken alettiin yrittämäänkään..."
Jos joku jää työttömäksi, niin pyydätkö käymään omalla työpaikallasi, että saisi vähän "työpaikkaesansseja"? Tai jos jollakin tulee avioero, niin hehkutatko omaa avio-onneasi päin naamaa?
Hyvin sanottu :D
-6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kantani on, että olet vain turhan herkkänahkainen mutta olen kai väärä ihminen sanomaan, "kun meillä tärppäsi ennen kuin oiken alettiin yrittämäänkään..."
sanomaan. Et voi ymmärtää niitä tunteita, joita liittyy siihen, kun kaikki ympärillä lisääntyvät, ja itse ei siihen kykene.
on se seikka mikä varmasti aiheuttaa sen, että monet sanomiset laitetaan ihan käsittämättömiin mittasuhteisiin.
Minun kantani on, että olet vain turhan herkkänahkainen mutta olen kai väärä ihminen sanomaan, "kun meillä tärppäsi ennen kuin oiken alettiin yrittämäänkään..."
sanomaan. Et voi ymmärtää niitä tunteita, joita liittyy siihen, kun kaikki ympärillä lisääntyvät, ja itse ei siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen kai väärä ihminen sanomaan, "kun meillä tärppäsi ennen kuin oiken alettiin yrittämäänkään..."
Vaikka itsellä tärppäisi helposti, kai silti pystyy tajuamaan, mitä surua toinen kokee, kun takana vuosien yrittämistä ja nyt myös rankkoja hoitoja. Ei kai yleensä tähän perään sovi kommentti siitä, miten helppoa meille tämä on ollut...
Ihan yleisesti mielestäni riittää, kun toteaa, että on pahoillaan toisten puolesta ja ylipäätään kuuntelee ja antaa toisen purkaa pahaa mieltään. Kaikissa näissä tapauksissa on heti ryhdytty käsittelemään asiaa omista lähtökohdista ja korjaamaan vikaa omilla hienoilla ehdotuksilla. Mieleen ei taida tulla, että jotakin on voinut pälkähtää minunkin mieleeni vuosien aikana ja että lääkärit kyllä varmaan ainakin ovat ottaneet huomioon kaiken mahdollisen.
Ja sinä, jonka mielestä se 8 kk kommentti oli ok. 8 kk:n yrittäminen on ihan normaali aika. Lapsettomuudesta ei tuona aikana voi puhua. Ihan lääketieteellisesti puhutaan vuoden yrittämisestä ennen kuin lapsettomuudesta voidaan puhua ja sitten vasta aloitetaan tutkimukset.
Ap
Nimenomaan tää herkkänahkaisuus on se seikka mikä varmasti aiheuttaa sen, että monet sanomiset laitetaan ihan käsittämättömiin mittasuhteisiin.
Minun kantani on, että olet vain turhan herkkänahkainen mutta olen kai väärä ihminen sanomaan, "kun meillä tärppäsi ennen kuin oiken alettiin yrittämäänkään..."
sanomaan. Et voi ymmärtää niitä tunteita, joita liittyy siihen, kun kaikki ympärillä lisääntyvät, ja itse ei siihen kykene.
sanomisten "laittamisesta" mihinkään käsittämättömiin mittasuheitiin, vaan siitä, että kipeää asiaa sorkitaan jatkuvasti. Anna nyt siinä sitten kaiken mennä kuin vesi hanhen selästä. Kuten jo sanoit, et voi oikeasti voi ymmärtää sitä, kun et ole kokenut sitä tilannetta, kun kaikki ympäristössäsi kykenevät lisääntymään, mutta sinä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jos saisit lapsen, saisit ihmetellä sitä, kuinka tuntemattomatkin saattavat kommentoida, jos pipo lapsen päässä ei just sillä hetkellä ole täysin hyvin, vaan jotenkin löysästi. Ja jos lapsesi itkee, niin kommentteja satelee varsinkin sukulaisilta. Tai mitä tahansa, niin saa kuulla kaikenlaista. Lapsi on asia, johon ulkopuoliset kuvittelevat voivansa kommentoida mitä vaan ja näemmä vaikka ei ole saanut edes alkuaan.
Ymmärrän pointtisi, epäasialliset kommentit tuntuvat inhottavilta ja saavatkin tuntua. Olisi ehkä hyvä, jos oppisi sanomaan jotain vastaan, mutta enpä nyt keksi mitään.
mutta pidemmän päälle vain entistä pahemman olon.
Ymmärrän täysin, että lapsettomuuden syy ei ole näissä kommentoijissa ja että he eivät kykene tajuamaan, mitä lapsettomuudesta kärsivä käy läpi. Siksi olen aina yrittänyt ennen kaikkea sietää ja itkeä sitten jälkeenpäin kaikkia "ilkeyksiä", mitä olen saanut kuulla. Ja myönnän senkin, että tiettyä herkkänahkaisuutta on takuulla sopassa mukana. Silti vielä ihmettelen, miten ihmisille tulee mieleen kommentoida asioita noin omista lähtökohdista. Nyt raskaana ollessani en voisi kuvitellakaan möläyttäväni jo äideiksi tulleille jotain siitä, miten he eivät voi olla väsyneitä, koska lapsihan on suunnaton lahja. Ihan samalla tavalla ihmettelen, miten ihmisten kyky ilmaista myötätuntoa on noin hukassa. Yksikään näistä kommentoijista ei varmasti tarkoittanut minulle mitään pahaa, ja osa heistä tosiaan suri asiaa ihan tosissaan minun puolestanikin. Mutta miten ihmeessä ne ensimmäiset kommentit eivät ole edes mitään latteuksia vaan tuollaisia möläytyksiä? Sitä en käsitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T:1 lapsen kotiäiti/2 virikelapsen äiti
Me mentiin naimisiin kaksi vuotta sitten. Ollaan käytetty ehkäisyä ennen naimisiinmenoa ja naimisiinmenon jälkeen. Tähän on tietyt syyt, vauvahaaveiden aika koittaa toivottavasti pian. Haaveita ajatuksissa on jo ollut, mutta yritys alkaa vasta myöhemmin.
Vaan kun naimisiinmeno = kohta tulee lapsia, ihmisten mielestä. Saamiani kommentteja:
- Tekin varmaan maalaatte nyt yhden huoneen vaaleanpunaiseksi?
- Onneksi olkoon! (Olin lihonut ja maha pullotti. Kun korjasin etten ole raskaana, onnittelija nauroi päin naamaa.)
- Jokos teillekin on tulossa?
- Kohtahan teillä varmasti on jo lapsia?
Jne. En tiedä mitä tapahtuu, jos yrityksestä alettua lapsia ei kuulu. Ehkä hyvä puoli on se, että meitä varmaan on jo alettu pitää lapsettomina, kun johan tässä on kaksi vuotta oltu naimisissa eikä vieläkään ole lapsia.
Enkä ole viitsinyt alkaa meidän ehkäisyasioita kaikille mummoille, mammoille ja naapureille selostamaan.
Toiveeni: älkää kommentoiko lapsettomien ihmisten mahdollisia lapsihaaveita mitenkään, elleivät ihmiset itse ota sitä puheeksi. Ei kenenkään pitäisi joutua selostamaan ehkäisyä, ehkäisemättömyyttä, kuukautiskiertoa tai siittiöitä yhtään kenellekään.
Seuraavalta lapsiutelijalta kysyn, että paljonko hän saa palkkaa, ja vaadin häntä kertomaan sentilleen tulonsa. Sitten voin pyydellä anteeksi liian intiimiä uteluani. (Kukaan ei ole vielä pyydellyt minulta anteeksi utelua.)
- Tiedätkö miltä ovulaatio tuntuu? Ei niihin tikkuihin kannata luottaa vaan sitä valkovuotoa tarkkailla.
- Teetteköhän sen oikein? Kyllä se vaan on asennosta kiinni.
- Tuo on niin päästä kiinni. Kyllä niitä lapsia tulee, kun niitä oikeasti haluaa.
Juuri nuo "Kyllä niitä lapsia tulee kun niitä oikeasti haluaa" -kommentit on tosi loukkaavia. Samoin kaikki "RENTOUDU"-kehotukset ym.
Itselläni ei lapsettomuudesta ole kokemusta, mutta hyvin läheltä olen seurannut läheiseni kamppailua lapsettomuuden kanssa. Siihen liittyy niin monia tunteita, ja kyse on jostain niin henkilökohtaisesta, että ihmisten pitäisi muistaa olla erityisen hienovaraisia.
Voimia!
En kestäisi tuollaista paskaa. "Lakatkaa stressaamasta". Hyvänen aika, tarvitsemme muiden ihmisten sukusoluja saadaksemme lapsia emmekä mitään rentoutumista!
Kun lapsen saamisen jälkeen sitten joillekin kerroin että toivoimme lasta vuosia, alkoivat typerät kertomukset siitä, että toinen kyllä usein tulee sitten luomuna. Mutta kun se yksi luovutetuilla sukusoluilla saatu lapsi ei ala tuottamaan isässä siittiöitä niin ei ala.
Parasta olla puhumatta, etsiä vertaistukea ja olla puhumatta mitään ärsyttävien kaikkitietäjien kanssa. Voimia ap.