Lapsi ahdistui päiväkodin joulujuhlarunosta
= Siis ilmaisi selvästi, ettei halua lausua sitä.
Onko meidän perheellä oikeutta vaatia uskontoneutraalia joulujuhlaa vetoamalla tasavertaisuuteen, kun vastassa on päivähoitolaki, joka velvoittaa päiväkodin uskontokasvatukseen ja kristillisen joulun sanoman näkymättömyys kuulemma loukkaa joitakin perheitä.
Olen asiasta hyvin tuohtunut.
Tässä kyseinen runo, joka kyllä loukkaa vastaavasti meidän perheen maailmankatsomusta, joka on uskonnoton.
" Joulu on odotusta, Joulu on toohotusta.
Joulu on ihmetystä, Joulu on iloa.
Siunauksen sadetta. Jeesus-lapsen valoa.
Siunauksen sadetta. Sinulle ja minulle, ihan meille kaikille."
Uskonnollisten on ehkä vaikea ymmärtää, miten tästä voi ahdistua, mutta minä itsekin ahdistun, sillä samaistun 6-vuotiaan poikani ajatusmaailmaan ja mulle muistuu mieleen omat päiväkotimuistot. pian 7-vuotias eskaripoikani on päiväkodin reippaimpia ja hyvin tasapainoinen ja ihana, herkkä toki vaistoamaan tiettyjä asioita.
Päiväkotimme toimii muutoin aika neutraalisti, ei ole ruokarukouksia ja tunnustuksellisuus uskontokasvatuksessa rajoittuu joulujuhlia lukuunottamatta seurakunnan järjestämään pikkukirkkoon 4 kertaa vuodessa.
Ihmettelen, miksei neutraalia linjaa voisi noudattaa kaikille tarkoitetussa joulujuhlassa, vaan päivähoitolain nojalla mielistellään uskovia.
Ja vielä vetoomus teille, joille kristillinen kasvatus on melko yhdentekevää, mutta lapsenne osallistuu lauman mukana uskontokasvatukseen tai -opetukseen (kuuluu kirkkoon), niin toivoisin, että ajattelisitte asiaa ja kyseenalaistaisitte kirkon vallankäyttöä hiukan.
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on meidän perheelle hyvin tärkeää.
Päiväkodin johtajan kanssa käydyn keskustelun perusteella emme voi asialle oikein mitään. Pitää vaan ymmärtää uskovaisia ja antaa uskonnottomien ahdistua.
Mä vaan olin ajatellut, että nykyään jo oltaisiin ymmärtäväisempiä, mutta karu totuus on, että edelleen kirkko ihan järjetöntä valtaa yhteiskunnallisessa päätöksen teossa.
Kommentit (124)
= Siis ilmaisi selvästi, ettei halua lausua sitä. Onko meidän perheellä oikeutta vaatia uskontoneutraalia joulujuhlaa vetoamalla tasavertaisuuteen, kun vastassa on päivähoitolaki, joka velvoittaa päiväkodin uskontokasvatukseen ja kristillisen joulun sanoman näkymättömyys kuulemma loukkaa joitakin perheitä. Olen asiasta hyvin tuohtunut. Tässä kyseinen runo, joka kyllä loukkaa vastaavasti meidän perheen maailmankatsomusta, joka on uskonnoton. " Joulu on odotusta, Joulu on toohotusta. Joulu on ihmetystä, Joulu on iloa. Siunauksen sadetta. Jeesus-lapsen valoa. Siunauksen sadetta. Sinulle ja minulle, ihan meille kaikille." Uskonnollisten on ehkä vaikea ymmärtää, miten tästä voi ahdistua, mutta minä itsekin ahdistun, sillä samaistun 6-vuotiaan poikani ajatusmaailmaan ja mulle muistuu mieleen omat päiväkotimuistot. pian 7-vuotias eskaripoikani on päiväkodin reippaimpia ja hyvin tasapainoinen ja ihana, herkkä toki vaistoamaan tiettyjä asioita. Päiväkotimme toimii muutoin aika neutraalisti, ei ole ruokarukouksia ja tunnustuksellisuus uskontokasvatuksessa rajoittuu joulujuhlia lukuunottamatta seurakunnan järjestämään pikkukirkkoon 4 kertaa vuodessa. Ihmettelen, miksei neutraalia linjaa voisi noudattaa kaikille tarkoitetussa joulujuhlassa, vaan päivähoitolain nojalla mielistellään uskovia. Ja vielä vetoomus teille, joille kristillinen kasvatus on melko yhdentekevää, mutta lapsenne osallistuu lauman mukana uskontokasvatukseen tai -opetukseen (kuuluu kirkkoon), niin toivoisin, että ajattelisitte asiaa ja kyseenalaistaisitte kirkon vallankäyttöä hiukan. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on meidän perheelle hyvin tärkeää. Päiväkodin johtajan kanssa käydyn keskustelun perusteella emme voi asialle oikein mitään. Pitää vaan ymmärtää uskovaisia ja antaa uskonnottomien ahdistua. Mä vaan olin ajatellut, että nykyään jo oltaisiin ymmärtäväisempiä, mutta karu totuus on, että edelleen kirkko ihan järjetöntä valtaa yhteiskunnallisessa päätöksen teossa.
Mä en jaksa teitä iänikuisen märiseviä ja kitiseviä ateisteja. Perustakaa omat päiväkotinne, jos on noin vaikeaa. AIkamoinen nössö sun pentusikin on, jos on noin vitun vaikeaa yhden runon kanssa. Miten se pärjää leikeissä, niissähän voi tulla vaikka mitä tekstiä vastaan? tai sitten joku peikko-leikki? Kun eihän peikkojakaan ole? Mä tulen ihan vaan ateistien kiusaksi taistelemaan viimeiseen saakka PERINTEIDEN puolesta, olipa ne sitten kristillisiä tai ei. Enkä tule tekemään minkäänlaisia myönnytyksiä joidenkin "ui, meitä NIIIIIN ahdistaa"-molopäiden vuoksi, vaikka olen juuri sellainen tapakristitty, jonka lapset ovat mukana uskontokasvatuksessa ihan vaan lauman mukana. Onneksi mun lapset sentään on ihan älykkäitä yksilöitä, jotka osaavat jäsennellä ympäristöään tolkullisesti, eivätkä ahdistu runoista tms.
tapakristitty, oikeastaan agnostikko, mies on täysin ateisti, ja ei meitä vaan yhtään ahdista päiväkodin ja koulun uskonnollissävytteisetkään juhlat tai uskonnon opetus.
Kristinuskon perimmäinen sanoma on kaiketi rakkaus, joten mitä pahaa siinä on, jos lapsille toivotetaan siunausta?
Miten satuhenkilön lausuminen ruonossa voi ahdistaa teitä niin kovin? Sehän on teille sama asia kuin lukea ruonoa tontuista ja joulupukista. Ahdistuuko lapsi niistäkin? Jos ei, niin voit kyllä kurkata peiliin ja miettiä, että mistä ahdistus on peräisin. Mielestäni tällainen kristinuskoa pois vaativa ja siitä ahdistuva liikehdintä ei ole enää sitä, että ihminen ei vain usko Jumalaan, vaan se on omanlaista uskontoa. Vanha Vihtahousu siellä huutelee. PS Perheessämme isomummu lukee jouluevankeliumin, minä perään kreikaksi. Käymme myös joulukirkossa ja seimi koreilee sille rakennetulla pöydällä. Ihan tavallisia peruskristittyjä valtionkirkosta ollaan. Sinun maailmankatsomuksesi on uskonnonvastainen ja sanot, ettet usko Jumalaan. Hyvä niin, se on sinun oikeutesi. Älä kuitenkaan kuvittele, että kaikki muut ajattelevat samoin ja että suurinosa on luopumassa kirkosta ja uskostaan. Kirkon tapa on yritys tuoda julki se usko, jonka kuitenkin suurin osa suomalaisita kyselyissä kertovat sydämessään omaavan. Ei kirkko ole erehtymätön, se on uskovaisten yhteisö.
Lisäisin vain että ateismi tarkoitta jumalan kieltämistä eikä sitä etteiko usko jumalaan. Iso ero.
Ahdistuisitko sitä tai lapsesi jos päiväkodissa kaikki kiittäisivät Allahia tai Saatanaa?
Minä uskon Saatanaan, uskon pahaan, joka edelleen vaikuttaa meissä kaikissa. En tahdo Hänen nimeensä lausua mitään, koska uskon sanomisillani olevan vaikutusta.
Muslimien Allah ja sama Jumala kuin kristinuskossa. He eivät usko Jeesuksen jumalallisuuteen, siinä pääero. Allah sana ei nostata minussa sen enempää negaatioita kuin juutalaistenkaan Jahve.
Lapseni voisi päiväkodissa hyvin runossa toivottaa siunausta muidenkin uskontojen jumalien nimissä. En kokisi sitä ahdistavaksi, vaan uskontojen välisen ekumeniikan vahvistamiseksi. Itse uskon, että jokaisen uskonnon takana on sama Jumala, jota kohti ihmiset omassa vajavaisuudessaan kurkottavat.
Saatana on sitten ihan toinen juttu.
Mutta jos Jumalaan tai Jeesukseen ei ollenkaan usko, niin en ymmärrä mitä ahdistusta tämä aihe VOI aiheuttaa.
Ei minulle ole ongelma lausua runoja vaikka tontuista ja lapseni toki saavat näihin pakanallisiin olentoihin päiväkerhossa viitata. Täysin naurettava ajatus, että alkaisin kerhossa vaatia etteivät saa tontuista puhua joulun alla, koska minä olen kristitty, eikä se kuulu kristillisyyteen.
[/quote]
Ahdistuisitko sitä tai lapsesi jos päiväkodissa kaikki kiittäisivät Allahia tai Saatanaa?
[/quote]
on tarpeen sinullekin ja lapsellesi.