Lapsi ahdistui päiväkodin joulujuhlarunosta

7 v ei halunnut partiossa vannoa rakastavansa Jeesusta.

asutteko ap:n kanssa Porvoossa kun teille tuo elo tuntuu olevan niin hankalaa. Säälin lapsianne.

Emme niihin usko emmekä toisaalta edes tahdo "lausua nimissämme" sellaista, mikä ei tunnu omalta. Eikö joulujuhlaa voisi pitää asiallisen neutraalina juhlana, täynnä lasten leikkejä ja aiheet tyyliin tonttua, perheen yhdessäoloa, laiskottelua? Miksi aina pitää sotkea mukaan uskonto ja/tai pohtia, loukkaako tonttulakin väri jotakuta? Eikö jumalauta...voitaisi vaan olla, nauttia joulusta...ilman hössötystä...

= Siis ilmaisi selvästi, ettei halua lausua sitä.

Onko meidän perheellä oikeutta vaatia uskontoneutraalia joulujuhlaa vetoamalla tasavertaisuuteen, kun vastassa on päivähoitolaki, joka velvoittaa päiväkodin uskontokasvatukseen ja kristillisen joulun sanoman näkymättömyys kuulemma loukkaa joitakin perheitä.

Olen asiasta hyvin tuohtunut.

Tässä kyseinen runo, joka kyllä loukkaa vastaavasti meidän perheen maailmankatsomusta, joka on uskonnoton.

" Joulu on odotusta, Joulu on toohotusta.

Joulu on ihmetystä, Joulu on iloa.

Siunauksen sadetta. Jeesus-lapsen valoa.

Siunauksen sadetta. Sinulle ja minulle, ihan meille kaikille."

Uskonnollisten on ehkä vaikea ymmärtää, miten tästä voi ahdistua, mutta minä itsekin ahdistun, sillä samaistun 6-vuotiaan poikani ajatusmaailmaan ja mulle muistuu mieleen omat päiväkotimuistot. pian 7-vuotias eskaripoikani on päiväkodin reippaimpia ja hyvin tasapainoinen ja ihana, herkkä toki vaistoamaan tiettyjä asioita.

Päiväkotimme toimii muutoin aika neutraalisti, ei ole ruokarukouksia ja tunnustuksellisuus uskontokasvatuksessa rajoittuu joulujuhlia lukuunottamatta seurakunnan järjestämään pikkukirkkoon 4 kertaa vuodessa.

Ihmettelen, miksei neutraalia linjaa voisi noudattaa kaikille tarkoitetussa joulujuhlassa, vaan päivähoitolain nojalla mielistellään uskovia.

Ja vielä vetoomus teille, joille kristillinen kasvatus on melko yhdentekevää, mutta lapsenne osallistuu lauman mukana uskontokasvatukseen tai -opetukseen (kuuluu kirkkoon), niin toivoisin, että ajattelisitte asiaa ja kyseenalaistaisitte kirkon vallankäyttöä hiukan.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on meidän perheelle hyvin tärkeää.

Päiväkodin johtajan kanssa käydyn keskustelun perusteella emme voi asialle oikein mitään. Pitää vaan ymmärtää uskovaisia ja antaa uskonnottomien ahdistua.

Mä vaan olin ajatellut, että nykyään jo oltaisiin ymmärtäväisempiä, mutta karu totuus on, että edelleen kirkko ihan järjetöntä valtaa yhteiskunnallisessa päätöksen teossa.

Mä en jaksa teitä iänikuisen märiseviä ja kitiseviä ateisteja. Perustakaa omat päiväkotinne, jos on noin vaikeaa. AIkamoinen nössö sun pentusikin on, jos on noin vitun vaikeaa yhden runon kanssa. Miten se pärjää leikeissä, niissähän voi tulla vaikka mitä tekstiä vastaan? tai sitten joku peikko-leikki? Kun eihän peikkojakaan ole?

Mä tulen ihan vaan ateistien kiusaksi taistelemaan viimeiseen saakka PERINTEIDEN puolesta, olipa ne sitten kristillisiä tai ei. Enkä tule tekemään minkäänlaisia myönnytyksiä joidenkin "ui, meitä NIIIIIN ahdistaa"-molopäiden vuoksi, vaikka olen juuri sellainen tapakristitty, jonka lapset ovat mukana uskontokasvatuksessa ihan vaan lauman mukana.

Onneksi mun lapset sentään on ihan älykkäitä yksilöitä, jotka osaavat jäsennellä ympäristöään tolkullisesti, eivätkä ahdistu runoista tms.

Emme niihin usko emmekä toisaalta edes tahdo "lausua nimissämme" sellaista, mikä ei tunnu omalta. Eikö joulujuhlaa voisi pitää asiallisen neutraalina juhlana, täynnä lasten leikkejä ja aiheet tyyliin tonttua, perheen yhdessäoloa, laiskottelua? Miksi aina pitää sotkea mukaan uskonto ja/tai pohtia, loukkaako tonttulakin väri jotakuta? Eikö jumalauta...voitaisi vaan olla, nauttia joulusta...ilman hössötystä...

Kuka sua pakottaa täällä yhtään mitään lausumaan? Tai jotain toista tonttulaulua laulamaan? Eikö nuo sun pienessä maailmassasi millään mahdu samaan juhlaan, pitääkö joka vitun asiasta loukkaantua?

Lapsi kyllä vaikuttaa tavallista herkemmältä, jos tuosta ahdistuu...



Onko palstan ateistit pakanauskovaisia, vai millä he perustelevat joulun viettämisen? Eikö pakanataustaiset joulujutut ole pelottavia ja ahdistavia?

Määrää nyt sinä siinä mitkä asiat sitten sopii kaikille!



Terkuin seurakunnan kerhossa lapsiaan käyttävä, yllätyin kun sielä myös tontut kuuluu pikkujouluihin.

Enkä ymmärrä, miksi haluatte juhlia joulujuhlaa, jos uskonnollinen juhla ahdistaa niin kovasti.



Mä olen ateisti enkä nykyään enää kuulu kirkkoon. Mieheni uskosta en osaa tarkkaan sanoa, mutta häntä ärsyttää uskonnon tuputtaminen eikä hänkään kuulu kirkkoon. Silti lapsemme kuuluvat kirkkoon ja osallistuvat normaalisti uskonnolliseen kasvatukseen sekä koulussa että päiväkodissa. Ketään ei ahdista yhtään. Olen kertonut isommille lapsille, että jotkut ihmiset uskovat satujen olevat totta ja uskovat siksi Jeesukseen yms. Mä en silti ota uskontoa puheeksi, mutta tottakai juttelen asioista lasten kanssa, jos he ottavat asian puheeksi.



Meillä ei ole keltään pois, jos lapset saavat tietoa asioista, joihin me emme usko. Ketään ei ahdista yhtään. Vietämme myös joulua, emme tosin korosta uskonnollisuutta, mutta kuuntelemme kyllä uskonnollisiakin joululauluja ja saatamme jopa käydä kirkossa kuuntelemassa kauneimpia joululauluja.



Ei lapsi osaa tuollaisesta ahdistua ellei kotona vauhkota asiasta.

En ymmärrä, miten tuollaista voidaan esittää. Sanoituksessa mm. kerrotaan, että mörkö oli lasten kanssa koulussa. Miten voidaan vaatia, että lapset ahdistumatta sellaista lausuvat?

Sitä en voi mitenkään käsittää.



Jos lasta ahdistaa, voisin kuvitella, että omat vanhemmat ovat leimanneet Jeesukseen uskon jotenkin tyhmäksi jollakin tavalla tms.



Mielestäni niin väärin lasta kohtaan,koska jokainen lapsi haluaisi seurata Jeesusta, mutta vanhemmat sanovatkin että Calvin Klein on meidän jumalamme, koska sieltä tulee rahaa isille, niin....oih....ei pysty jumalattomille mitenkään perustelemaan, mutta lapsilta ei saisi tuota kieltää tai heistä kasvaa ihan oikeasti TUNTEETTOMIA PSYKOPAATTEJA!

meidän uskonnottomille lapsille Jeesus, seimet ja lampaan ovat menneet muiden satuhahmojen, tonttujen, lumiukon, pakkasukon ja Lucian kanssa ihan siinä sivussa. Kerran oli tosiaan koulun joulujuhlassa nämä kaikki tasapuolisesti esitettyinä.



Mutta minua ja ehkä lastakin ahdisti kyllä viime vuonna, kun yhden yhdistyksen lapsillekin tarkoitetussa joulujuhlassa lauletut joululaulut olivat kaikki niitä hartaita ja surumielisiä. Esim. sanat "laps' hankeen hukkuu, unhoittuu" ei minusta oikein sovi lapsille, varmaan kaikki uskonnollisetkaan lapset eivät ymmärrä niitä oikein.

ei joulujuhlaan ole pakko mennä. Tosin minun muslimioppilaani kyllä osallistuvat koulun joulujuhlaan, vaikka jossain laulussa Jeesus mainitaan ja tontutkin taitavat taas hyppiä.



Jos on pakko olla hankala, jättäisin juhlat väliin ja vaikka kasvislasagnea sillä aikaa..

esim Aku Ankkaan, haltijoihin tms. vai olisiko oikeasti kyse jostakin pelosta siihen, ettette halua koskaan ikinä myöntää, että joku onkin teitä suurempi kuin te itse?



Mieleeni on heräänyht tälläinen kysymys ja juurikin sellaista ihmisten kohdalla elämässäni, joilla ei mene ollenkaan hyvin, vaan joilla ei ole minkäänlaista itsetuntoa - ovat ssellaisia päällepäsmäreitä.



Olisi hienoa, jos telkkuun saataisi väittely onnellisuudesta uskovan ja ei- uskovan välille..

matemaattisesti kaiken laskevia tai sitten todella epävarmoja itsestään ja kieltävät uskon, vaikka se heitä oikeasti kiinnostaisikin, mutta pilkkaavatkin juuri sitä, mitä tarvitsevat ja haluavat, koska kokevat sen viholliseksi...

Joulu on uskonnollinen juhla, joten lopettakaa sen vietto.

Aatto iltana imuri hurisemaan niin ku muutenki siivouspäivinä, sikäli kun se on perheessänne perjantai.

Esimerkiksi näin:



"Joulu on odotusta, Joulu on toohotusta.

Joulu on ihmetystä, Joulu on iloa.

Sinulle ja minulle, ihan meille kaikille."



Kuulostaa ihan hyvältä ja poistaa lasta ahdistavan elementin. Neuvottele asiasta päiväkodin henkilökunnan kanssa. Toinen vaihtoehto on se, että teette muutoksen omin päin. Jos lapsesi ei paljasta aikomuksiaan kenellekään ennen lausuntaa, tuskin kenelläkään on asiaan enää mitään nokan koputtamista juhlan jälkeen. :)



Sinällään ymmärrän kyllä sekä sinun että lapsen ahdistuksen. Olisin minäkin melko lailla hämmentynyt, jos lapseni "pakotettaisiin" lausumaan moista.

Minusta toi on liiottelua ettei saisi siivota juhlapäivänä!

Jos lapsi tiputtaa lasin lattialle niin kai ne nyt saa imuroida?

Jos tulee kihomatoja niin tarttee heti siivota koko tönö perusteellisesti. :)



Jos on monta lasta, käy töissä niin ei ehkä ole sitä aikaa tehdä kaikkea muutamassa tunnissa.



T. uskova suurenperheen äiti joka käy töissä ja tasan siivoaa silloin kun on siivottavaa.

Tutkikaapa huviksenne, mikä sanan "joulu" etymologinen tausta on. Ei liity Jeesus-lapsi, ei. Joulu nimenomaan tällä nimellä on pakanallinen juhla. Siinä mielessä on siis totta, että kyseessä on alunperin uskonnollinen tapahtuma, mutta ei siis todellakaan kristillinen sellainen. Jos jonkun on syytä lakata juhlimasta joulua (ts. siirtää juhlansa toiseen ajankohtaan vuotta), se ryhmä on kristityt.

Jos kirkko kerran kuussa pitää aamuhartauden niin ei se nyt niin kauhean paljon ole. Ja aina on vapaus olla osallistumatta, meiltä ainakin kysyttiin saako lapsi osallistua näihin tilaisuuksiin.

On muuten myös aika ymmärtämätöntä vaatia, että kaikkien muiden on luovuttava kristillisistä jutuista joulujuhlassa, koska se ahdistaa sinun lastasi. Ehkäpä jotakuta muuta lasta ahdistaisi se, että joulujuhlassa olisi esillä vain tontut ym. pakanalliset elementit eikä uskontoa lainkaan. Kumman lapsen ahdistus on sitten se pahempi jonka mukaan päiväkodin joulujuhla järjestetään? Jotenkin ristiriitaista vaatia suvaitsevaisuutta, mutta ei toimia itse samoin. Suvaitse siis myös uskovaiset ja heidän joulujuhlansa. Tontut ja Jeesus sopivat kyllä samaan juhlaan. Jos lapsesi ei halua lausua juuri tuota runoa, niin neuvottele asia niin että hän lausuu jonkun muun, sellaisen joka ei ahdista.

Minusta on myös ihan yleissivistykseen kuuluvaa opettaa lapsensa sietämään myös uskonnolliset jutut tässä yhteiskunnassa, muutoin tulee nimittäin vaikea elämä jos aina ahdistuu moisista runoista ym. Elämässä on opittava sietämään jollain tavalla niitäkin juttuja joihin ei itse usko tai joista ei pidä.

että kristinusko ja Jeesus kuuluvat Suomen perinteeseen ja ennen vanhaan useimmat ihmiset oikeasti uskoivat näihin juttuihin. Se ei tarkoita, että itse tarvitsisi näin uskoa, jos ei siltä tunnu. Useimmat ihmiset tänä päivänä eivät muutenkaan usko niinkuin kirkko opettaa mutta perinteiden ja esim. juuri juhlien takia kuuluvat kirkkoon. Ja on hyvä tietää kristinuskosta, jotta ymmärtää monia perinteitä ja tapoja.



Runonkin voi lukea ihan perinteen vuoksi, vähän niin kuin luetaan Kalevalan tarinoita tai Seitsemää Veljestä. Ei siihen itse sen kummemmin tarvitse uskoa eikä siitä tarvitse ahdistua. Loru mikä loru.

Sitä en voi mitenkään käsittää.

Jos lasta ahdistaa, voisin kuvitella, että omat vanhemmat ovat leimanneet Jeesukseen uskon jotenkin tyhmäksi jollakin tavalla tms.

Mielestäni niin väärin lasta kohtaan,koska jokainen lapsi haluaisi seurata Jeesusta, mutta vanhemmat sanovatkin että Calvin Klein on meidän jumalamme, koska sieltä tulee rahaa isille, niin....oih....ei pysty jumalattomille mitenkään perustelemaan, mutta lapsilta ei saisi tuota kieltää tai heistä kasvaa ihan oikeasti TUNTEETTOMIA PSYKOPAATTEJA!

täten että lapsestani kasvaa tunteeton psykopaatti mieluummin kuin kuin Päivi Räsäsmäinen hihhuli.

Jaa että "jokainen lapsi haluaisi seurata Jeesusta"... ymmärrätkö yhtään miten typerältä tuo kuulostaa? Ei hyvää päivää.