Miten vauva nukutetaan? Parhaat vinkkisi!

miten vauva nukkuu?

Ensin vanhempi hengittää lapsen hengitysrytmissä, siis aikanopeasti. Sitten vanhempi pikku hiljaa alkaa hidastaa omaa hengitysrytmiään. Lapsi seuraa mukana. Kun vanhemman hengitysrytmi vastaa sitä rytmiä, joka lapsella on nukkuessaan, hän nukahtaa. Vähän isommilla tämän voi tehdä lukiessa tai satua kertoessa.

Minkä ikäinen vauva?

Nukahtaa usein syödessään, mutta herää heti kun siirtää sänkyynsä. Unipussi auttaa hieman, eli joskus on teoreettinen mahdollisuus onnistua.



Moni on "paheksunut" tota tissillä nukuttamista, että sitten on seuraava ongelma vierottaa rinnasta, ei syö pullosta tms, mutta mulle on nykyään vaan väliä, että vauva nukkuisi.

eli yksinkertaisinta on ottaa vauva viereen. Itse voit häipätä siitä vielä ja palata tarvittaessa taas imettämään.

kääräisen vauvan kevyesti puuvillalakanaan niin, että lakana on myös vauvan pään alla. Imetyksen jälkeen on helppo siirtää vauva sänkyynsä, kun vauva ei herää lämpötilan muutokseen.



Vauvan sänkyyn voi myös laittaa lämpimän jyväpussin imetyksen ajaksi. Lämpimään sänkyyn on mukava ja helppo nukahtaa.



Itse en ole koskaan jaksanut kuunnella noita; joudut kohta vieroittamaan juttuja. Olen aina nukuttanut helpoimmalla tavalla ja kaikki on sujunut aina melko helposti. Lapsia on kaksi 1v ja 4v.

uskomatonta kyllä, mutta meillä auttaa tuutulaulu. Jos lapsi ei muuten asetu sängyssä aloilleen, niin menen läheiselle sohvalle loikoilemaan, valot pois ja lauleskelen rauhallisesti. Se saa lapsen rauhoittumaan ja laittamaan pään tyynyyn ja hetken päästä sieltä voikin hipsiä pois.

Mitä jos antaisit vaan nukkua siellä sängyssä, saattaa ne hetken aikaa unta hakea, se on normaalia, en mäkään saa heti unta.

Meidän lapset ei ainakaan nuku jos joku ravaa häiritsemässä.

Annan iltamaidon. Peittelen sänkyyn ja menen pois.

Itkuhälläristä kuulen että joskus puolikin tuntia möyhii ja pyörii, saattaa jutella itsekseen, leikkii sormillaan.

Jos lapsi ei huuda sängyssä, niin ei kait siinä mitään ongelmaa ole?

Me kapaloitiin tyttö puolivuotiaaksi asti. Sitten siirryttiin unipussiin. Typy kiehnäsi sängyssää nukahtamatta vaikka kuinka kauan kunnes hänet kääri johonkin kankaaseen. Sitten nukahti heti. Oltiin kapaloitu kyllä ihan vastasyntyneestä asti. Puolivuotiaana ei enää pysynyt kapalon sisällä mutta auttoi siihen nukahtamiseen, ja sitten saman asian ajoi unipussi.



Nyt on taas uudet temput kun tyttö on oppinut seisomaan ja pinnasängyssäkin pitää aina vain nousta pystyyn... Tässä vaiheessa tuntuisi tassutus auttavan meillä. Eli kellistän vauvan sänkyyn, vedän peiton päälle ja pidän kättäni selän tai pyllyn päällä kunnes pysyy rauhassa siinä. Tämä toistetaan ainakin parikymmentä kertaa. :)

peiton sisässä. Silloin ei havahdu niin helposti laskettaessa sänkyyn. Meillä oli tuossa iässä kanssa vaikea kausi. Se meni siihen, että mä väkisin pidin sylissä, tarjosin rintaa ja tuttia vuoronperään ja kävelin ympäriinsä. Lopulta simahti.



Nyt 9kk ja on saatu nukkumiseen sellainen rutiini, että mennään pimeässä meidän sängylle ja juo siinä pullosta. Alkaa sitten nukkua. Ekat viikot alkoi aina kitistä ja yritti kontata pois, mutta ei päästetty. Nyt on tajunnut, että "nyt on nukkumisaika", kun sulkeudutaan pimeään huoneeseen ja alistuu kohtaloonsa kitinöittä. Nukahtamiseen menee 10-20 minuuttia. Sitten siirretään omaan sänkyyn. Niin, meidän sängyssä on alla vielä pieni fleecepeitto, jonka kanssa siirtäminen onnistuu helposti.

Nukahtaminen vaikeutui heti kun oppi kääntymään. Vauvana nukkui niin helposti että arvasin että se tulee vielä muuttumaan. Vielä tuosta itkun määrästä, että jos vaan kitisee ja "hakee unta", käyn max silittämässä tai muuten vieressä, mutta jos itku yltyy, on "pakko" ottaa syliin rauhottumaan, muuten vasta huuto alkaakin. Ja tietenkin tuntuu vauvalle inhimillisemmältä saada olla sylissä jos oikein itkettää.



ap

Se rauhoittaa ja lapsi jää hakemaan unta "suututin" ja "käsitutin" kanssa.

Nukahtaminen vaikeutui heti kun oppi kääntymään. Vauvana nukkui niin helposti että arvasin että se tulee vielä muuttumaan. Vielä tuosta itkun määrästä, että jos vaan kitisee ja "hakee unta", käyn max silittämässä tai muuten vieressä, mutta jos itku yltyy, on "pakko" ottaa syliin rauhottumaan, muuten vasta huuto alkaakin. Ja tietenkin tuntuu vauvalle inhimillisemmältä saada olla sylissä jos oikein itkettää.

ap

tai ainakin luulen jotain oppineeni. :) Kolmannen kanssa en yhtään ressannut, jos tuon ikäisenä ei käynyt illalla nätisti nukkumaan. Sitten pidin vauvaa mukana, vieressä, sylissä telkkaa katsomassa jne. siihen asti, kun itse menin nukkumaan. Muistelen vauvan nukkuneen usein mökillä sohvan "raossa", kesäaikaan oli juuri tuon ikäinen, kun puuhastelin ja katsoin telkkaa. Sitten vaan vauva viereen ja valot pois, kyllä se siihen urvahti jos oli hereillä. Usein tissi suuhun.

Sama juttu yöllä, jos kuvitteli leikkiajan tulleen. Mulle kyllä uni maittoi, nukahti se vauvakin aika äkkiä, kun en juttuihinsa osallistunut. (Ainakin luulisin, minähän siis nukuin:))

Mutta ymmärrän sinua. Kahden ensimmäisen kanssa tein asioista vaikeita ja olen todellakin viettänyt aikaa lapsia ja vauvoja nukuttaen. Muistan hyvin fiiliksen, kun nukutan, nukutan, nukutan ja just kun on hiipimässä pois: "VÄÄÄÄÄÄ!"

Tuon ikäisen kanssa suosittelen ottamaan rennosti, sitten isomman ja liikkuvaisemman kanssa ei tietnkään voi toimia ihan samalla tavalla. Mutta uskon, että rentous nukahtamistilanteessa auttaa myös nukahtamista vanhempana.

Meillä etenkin vanhimman (ja kenen kanssa eniten ressasin) kanssa oli ihan kamalaa nukuttamista varmaan kolmevuotiaaksi asti. Keskimmäisellä helptti vähän aiemmin. Kolmannen kanssa on ollut tähän asti helppoa, nyt kaveri on 1v7kk ja nukahtaa itsekseen melkein poikkeuksetta aina. Heti tai muutamassa minuutissa. Kadehdittavaa, tiedän!

Meillä ei siis kukaan allerginen tai muuten koliikkinen tms. Eli ihan perusperttejä sen suhteen. Syytän täysin itseäni tuosta kamalasta nukuttamishässäkästä, jolla olen (etenkin vanhinta) lastani traumatisoinut. Nykyään onneksi käyvät kaikki nätisti nukkumaan! :)

Tsemppiä, älä ressaa. Ja kannattaa laittaa lapset ajoissa nukkumaan, ainakin minun mielestäni. Viimeistään kahdeksalta. Ja pitkät päiväunet eivät ole (yleensä) pois yöunista, yleensä melkein päin vastoin. (Ainakin vauvoilla.)