Jotenkin yököttävää ettei edes raskaana ihminen vaivaudu liikkumaan.

Kun sinulle tulee suppareita liikkumisesta ja ne supparit ovat jo aiheuttaneet kohdunsuullekin muutoksia, niin piru vie silloin et kävele vaan lepäät. Pidä huoli omista asioistasi.

siis VIITSELIÄISYYDESTÄ en liikkunut. tuo kakkonen ei lukenut ap:n viestiä, taikka ei ymmärtänyt lukemaansa.



herkuttelin myös. en vaan viitsinyt liikkua! en lihonut kuin se "pakollisen" ja kaikki ylimääräinen paino poissa, vauva 3kk.

ja tiesin sen etukäteen. silti en viitsinyt liikkua... :D en ole siitä ylpeä. mutta jos ällötän ap:ta niin tervetuloa tutustumaan minuun, sittenpä näet olenko ällöttävä ihminen.

Minä en liikkunut kun ei viitsinyt eikä jaksanut ja söin herkkuja silloin tällöin myös.

Painoa tuli peräti 26kg! Lapsi terve 9kk ja vieläkin kiloja jäljellä reilu 15 vaikka nyt sitten liikunkin vaan enpä valita :)

Joka askeleella sattuu lantion liitoksiin. Ei tee mieli paljon kävellä. Kävellessä myös supistelee ja auta armias kuinka tuo kävely kostautuu illalla, yöllä ja seuraavana päivänä.. Nyt kolmatta kertaa raskaana ja joka kerta vaan pahemmat kivut. Tässä raskaudessa kivut alkoivat jo rv 13. Normaalipainoinen/hoikka olen.

kunhan lapsi on syntynyt. Sitten ei enää ärsytä niin paljon.

Mua taas ei ärsytä ollenkaan, liikkuipa joku tai ei.

Mä olen itse sellanen elohiiri, mutten tuo sitä koskaan esiin. Ennemmin vaan saan kuulla toisilta siitä, kun kävelen kauheeta vauhtia kaksosrattaiden kanssa. En vaan osaa löntystellä ja mulla tulee paha olo, jos olen koko päivän sisällä.



Mutta musta olis ihanaa, jos osaisin edes raskaanaollessa ottaa rennosti, kerätä voimia jne.

Mun mielestä sitä oloaan kannattaa kuunnella.



Itellä on tosin ollut juuri ne supistukset ja säryt, kohdunsuun aukeamiset ja muut mitkä sitten lasket hyväksyttäviksi syiksi. Mutta nyt esimerkiksi diabeteshoitajani sanoi ettei mun tartte välittää enää supistuksista vaan voin liikkua niistä huolimatta. Periaatteessa ihan superhyvä ajatus (kaipaan hirveästi liikkumiskykyä), mutta onpa tosi helppoa sitten viettää liikunnan jälkeen aika niin säryistä ja supistuksista rampana ettei jaksa esikoisesta huolehtia. :D



Sä et ap ole niiden toisten raskaanaolevien kehossa, eli et voi tietää miltä heistä tuntuu. Eiköhän sun kannattais olla vain iloinen kun itse jaksat liikkua. Minä nyt 37+viikolla kävelen kyllä, mutta aivan älytöntä etanatahtia. :) En aio pyrkiä suurempaan sun mieliksesi, enkä usko olevan vauvallekaan hyväksi olla jatkuvassa supistustilassa kävelyn takia, pahoittelen. :)

liikuin paljon, kuljin töihin kävellen tai pyörällä, työnikin on melko liikkuvaista ja monipuolista....joten paikat alkoi avautumaan rv.30 paikkeilla ja jouduin suoraan sairaslomalle ja lepoon. Onkohan sekään hyvä juttu?



Osin olen samaa mieltä. Naiset käyttää raskautta tekosyynä siihen että saa syödä kahden edestä, ja onhan se ruokahalu suurempikin kuin normaalisti..! Mutta käytännössä ei sitä tarvitse kovin paljoa enempää ravintoa raskaana ollessa, ja raskaana ollessa pitäis keskittyä voielä enemmän ravinnon laatuun, eli jättää herkut vähemmälle ja syödä terveellisesti!



Mutta ei mun mielestä ole niin vaavaa jos painoa tulee vähän enemmän, kyllä se sitten imettäessä lähtee.

ap puhui VIITSELIÄISYYDESTÄ,ei fyysisistä syistä tai kiellosta liikkua!! lukekaa pliis noi aloitukset!

mua yököttää tommoset "täydelliset" äidit jotka kattoo että on varaa arvostella muita!

Mä en kyllä juuri harrastanut liikuntaa ennen raskautta, en siis viitsi nyt alkaakaan. Sairaanhoitajana saan työn puolesta ihan tarpeeksi olla jaloillani.

Tosin en kyllä valita kellekään painonnousua tms, kun olo on ihan hyvä.

ap puhui VIITSELIÄISYYDESTÄ,ei fyysisistä syistä tai kiellosta liikkua!! lukekaa pliis noi aloitukset!

että ne toiset valittaa väsymystään. Eikö se sitten ole hyvä syy, väsymys?

Muutenkin tässä elämässä saa tempoa niin paljon niin kovalla tahdilla, varsinkin vauvan takia saa kyllä sitten syntymän jälkeen tehdä hommia ihan riittävästi. Että jos on joku aika kun ihan luvan kanssa saa mun puolesta ottaa rennosti niin se on sitten raskausaika. Se kuitenkin sisältää niin paljon rankkoja ja väsyttäviä tekijöitä jo vaikkei juuri vaivoja tulisikaan.

Mietis nyt ap, kroppa rakentaa lapsen ja istukan tyhjästä, huolehtii samalla kaikesta, siirtelee sisäelimet erikohtiin, pumppaa kamalat määrät erilaisia hormooneja, tekee lisää verta ja osaa sitten vielä hoitaa synnytyksenkin. Eiköhän sille keholle kannata antaa sitä lepoa jos se sitä vaatii. :)

Rauhaa mielelle, ap. Kunhan lapsi on ulkona, alkaa ne sunkin hormoonit vähän hellittää ni ei harmita ihan niin paljon. ;)

Kyllä minäkin esikoista odottaessa lenkkeilin ja pyöräilinkin vielä rv:lla 38 mutta nyt kolmatta odottaessa on supistellut niin paljon jo rv25 lähtien etten voi lenkille lähteä kun pelkkä jalkeillaolo aiheuttaa kivuliaat supparit. Lisäksi on liitoskipuja ja alaselkäkipuja, joita ei ekassa ja tokassa raskaudessa ollut.

Olin omassa toisessa raskaudessa kuolemanväsynyt suurimman osan aikaa + supisteli jatkuvasti. Kohdunsuulla ei kuitenkaan muutoksia, joten ainoa ohje lääkäriltä oli "ota rauhallisesti ja lepää". Se oli siis väärä ohje?

Mikä sitten on viitseliäisyyttä ja mikä esim. hormoneista johtuvaa väsymystä... Itse kävin ennen raskautta salilla ja lenkillä vähintään 5 kertaa viikossa, mutta raskauden ensimmäisellä kolmanneksella olin niin totaalisen väsynyt etten jaksanut tehdä yhtään mitään muuta kuin nukkua, syödä ja käydä töissä. Olin tasaisen poikki aamusta iltaan, ei olisi vähempää kiinnostanut urheilla. Urheilullinen mieheni kyllä jaksoi vähän väliä huomautella "laiskuudestani".



Raskauden puolivälin tienoilla verenpaineeni alkoi olla koholla ja jouduin sairaslomallekin melkein kuukaudeksi. Saikun aikanakin mies piikitteli, että "no etkö taaskaan lähe mun kanssa lenkille" vaikka neuvolassa oli käsketty lepäämään (ja mieheni käsitys lenkistä on erittäin reipas 1,5h). Kävin pari kertaa yksin rauhallisemmalla lenkillä mutta ei sekään oikein innostanut.



Mieheni on moneen kertaan painottanut, että sitten kun vauva syntyy, hän kyllä hoitaa vauvaa niin että minä pääsen salille ja jumppaan jne niin usein kuin haluan. On vähän sellainen tunne että hän odottaa minun lähtevän treenaamaan saman tien synnytyksen jälkeen ja painon on myös pudottava pika pikaa... Olen vastannut että kiva kun pääsen, mutta en kyllä voi luvata tässä vaiheessa mitään vaan näen sitten mikä on fiilis ja olo.



Nyt on rv 34, paineet olleet taas enemmän koholla ja kauhea raskausmyrkytyksen seuranta päällä... Juuri tänään pääsin sairaalasta kotiin kun siellä tarkkailtiin pari päivää ja lisättiin lääkitystä. Enää sentään mies ei ehdottele urheilemista, mutta olettaa kyllä että edelleen teen kaikki kotityöt jne. Pari päivää sitten kun puhuttiin verenpaineesta, hän kysyi, olenko miettinyt että olisiko tähän voinut itse vaikuttaa. Kuulosti ihan siltä että hänen mielestään olisi voinut ja on oma syyni.



Ja vaikka urheilemiseni tyssäsivät kuin seinään raskauden myötä, ei paino ole noussut kuin hädin tuskin keskiverron verran. En tajua miten jotkut edes pystyvät ahmimaan raskaana, itsellä ruokahalu vaan pienentynyt enkä pysty syömään kuin vähän kerrallaan... johtuu ehkä turvotuksesta, on ihan ähky olo koko ajan.

ap:n tapaiset elintapapoliisit jotka pätee sillä että on NIIN reipas verrattuna kavereihinsa.



Ihan ystävällinen neuvo; nyt viimeistään alkaa olla aika antaa ystäviensä elää miten hyväksi kokevat, koska teistä kaikista tulee kohta äitejä. Jos sä jatkat tuota linjaa, että morkkaat heidän tapaansa olla ihminen, äiti ja nainen, ja ajattelet että sun oma tapa on ainoa oikea, niin sulla ei kohta ole yhtään ystävää. Äiitys on niin arka kohta että kilttikin ihminen hermostuu siitä että joku tulee besserwisseröimään HÄNEN elämäänsä.