Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö kirkkoon kuulua vaan tavan ja perinteen vuoksi vaikkei usko yhtään?
Kommentit (10)
ei liioin laatua. Mutta jos arvostat kirkon työtä, voit katsoa että kuulumisesi kirkkoon on sen tahdon ilmausta, että haluat kuulua yhteisöön jossa tehdään hyvää.
Tietysti itse sen päätät. Mutta tunnen monia, jotka haluavat olla tukemassa kirkkoa sen hyvän toiminnan vuoksi, ja jotka sallivat sen itselleen, että usko on häilyväistä ja vaikeaselkoista. Voiko olla niinkin, että se on lähempänä oikeaa uskoa, joka myöntää sen edessä vaikeutensa kuin se joka kerskailee hurskaudellan ja uskollaan, eikös niin?
Lämpimin terveisin kirkon työntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei pidä kuulua tavan vuoksi jos ei kerran usko. Sellainen on teeskentelyä.
pohtia, mille järjestöille rahansa antaa. Vaihtoehtoja on monia. On uskonnollisia ja on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minulle ne tavat ja perinteet ovat niin tärkeitä, että haluan kuulua kirkkoon niiden takia, vaikka itse uskolla ei ole minulle merkitystä.
koska kirkon päällimmäinen tarkoitus on tarjota kerhoja lapsille, ja koska edes pakanallisia juhlia ei saa juhlia jos ei maksa kirkollisveroa. Kirkkoon kuulumattomalta on pääsiäistiput ja suklaat kielletty, ja jouluna pitää mennä työpaikalle vaikkei siellä ole ketään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän 30 vuoden ikään mennessä tiedä, miksi kuulun kirkkoon. Uskonko vai en? Vai kuulunko vain tavan ja perinteen vuoksi? En tiedä. Ehkä se minulle joskus selviää. Tai sitten ei. Ei mun talous kirkollisveroon kaadu ja kirkkoa tuksin kiinnostaan olenko "tekopyhä" vai en.
Mutta minulle ne tavat ja perinteet ovat niin tärkeitä, että haluan kuulua kirkkoon niiden takia, vaikka itse uskolla ei ole minulle merkitystä.
En ole kuulunut kirkkoon vuosiin, sillä näkemykseni on ollut lapsesta asit selvä. Nuo tavat ja perinteete ahdistivat joskus . siis se, että mulla ei ollut mahdollistä. Mutta enää en kaipaa niitäkään. Siviilivihkimiset ja nimijuhlat ovat olleet arvokkaita tilaisuuskia ihan yhtä hyvin.
tietenkää!