Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja lasten vuoroasuminen äidin ja isän luona..? Ikävää vai omaa aikaa..? Kertokaa..
30.10.2010 |
Minulla ja miehelläni ei ole enää parisuhdetta. Ainut mikä meitä on pitänyt minun taholta yhdessä, ovat 3 alle 8-vuotiasta lastamme.
Erossa kumpikaan ei tule vaatimaan yksinhuoltajuutta ja lasten asuminen järjestetään vuoroviikoin äidin ja isän luona.
Minua kalvaa ajatus lapsista erossa olossa. Olen pääsääntöisesti heitä hoitanut lasten isän ollessa töiden vuoksi paljon poissa kotonta. Ja aina ollut läsnä.
Miten koette erossa olon lapsista? Onko se ajoittain sietämätöntä ikävää ja tuskaa vai rauhallista ja jopa nautinnollista omaa aikaa? Tottuuko erossa oloon? Ja muuttuvatko tuntemukset ajan myötä? Kertokaa rakkaat ihmiset, jotka tämän kokeneet...
Kommentit (96)
se sun lastesi isä käytännössä pysyisi lastenne elämässä, jos kuitenkaan ei näkisi heitä kuin silloin tällöin viikonloppuisin?
Tämä on se juttu, jota en ymmärrä näiden viikko-viikko-systeemiä arvostelevien ajatusmaailmassa. Miten se on lapselle hyvä, että toinen vanhemmista poistuu kokonaan lapsen arjesta, niin kuin väistämättä käy, jos toimitaan perinteisen mallin mukaan?
että lasteni isä ei koskaan edes yrittäisi tuota viikko-viikko-systeemiä.
Hän arvostaa lapsiaan niin paljon, ettei ikinä altistaisi heitä sellaiselle. Silti tapaisi heitä, pysyisi heidän elämässään, aivan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteelle, kun tapaamiset rajoittuvat joka toiseen viikonloppuun eikä yhteistä arkea ole enää lainkaan?
Sen sijaan lapsella täytyy olla yksi vakituinen koti, turvasatama, sen etävanhemman luona voi käydä joka toinen viikonloppu.
asuvansa kahdessa _kodissa_, mutta että hänen on vain helpompi selittää kotien ero käyttämällä 'isän koti'- ja 'äidin koti' -nimityksiä...?
Ei siis puhuta että "mun saappaat jäi äidin luo" tai "voi ei, mun luistimet on iskän luona"?Juuri tämänlaatuiset ilmaukset kertovat kaiken.
Tätä samaa asiaa minäkin pohdin. MIKSI on parempi, että isä vain käväisee lasten elämässä kuin se, että lapset saavat nähdä isäänsä joka toinen viikko?
Onko siis todellakin parempi, että isä on vain viikonloppuisä? Kasvaako lapsista tällöin tasapainoisempia?
se sun lastesi isä käytännössä pysyisi lastenne elämässä, jos kuitenkaan ei näkisi heitä kuin silloin tällöin viikonloppuisin? Tämä on se juttu, jota en ymmärrä näiden viikko-viikko-systeemiä arvostelevien ajatusmaailmassa. Miten se on lapselle hyvä, että toinen vanhemmista poistuu kokonaan lapsen arjesta, niin kuin väistämättä käy, jos toimitaan perinteisen mallin mukaan?
että lasteni isä ei koskaan edes yrittäisi tuota viikko-viikko-systeemiä. Hän arvostaa lapsiaan niin paljon, ettei ikinä altistaisi heitä sellaiselle. Silti tapaisi heitä, pysyisi heidän elämässään, aivan varmasti.
voisihan olla, että hänen tuleva äitipuolensa olisi yhtä tunneköyhä ja kylmä ihminen kuin itse olet. Puistattaa lukea kommenttejasi oman lapsesi veljistä.
Mitä luulet, olisikohan suhteenne erilainen, jos olisit alusta asti ottanut heidät omiksesi, hoitanut ja huoltanut heitä kuin omiasi, sen sijaan että "teit selväksi ettet osallistu hoitoon".
Jos ryhtyy suhteeseen lapsellisen ihmisen kanssa, _täytyy_ olla valmis hyväksymään myös tämän lapset.
Olisin tosi tyytyväinen, jos kävisivät vain joka toinen viikonloppu. Ovat sen verran levottomia poikia.
Varsinkin nyt, kun on oma vauva hoidettavana, ei millään jaksaisi katsella jonkun vieraan naisen lapsia omassa kodissa.
Yritän kyllä ajatella, että onhan tämä myös niiden poikien koti. Mutta se tosi vaikeaa. Minusta tämä minun, mieheni ja lapseni koti ja he vain kylässä täällä.
Tein alusta asti miehelle selväksi, että en osallistu hänen ja aiemman naisen lasten hoitoon. En hae heitö koulusta tai vie harrastuksiin, en hoida heitä sairaina, en istu heille lapsenvahtina, jos miehellä menoa. Enkä osallistu heidän kustannuksiinsa.
Jos mietin tilannetta, niin tälle omalle lapselle en kyllä tuollaista haluaisi.
Itse en ottaisi eroa, vaikka tunteet väljähtyisi. Lapsen takia. Kun katsoo noitakin veljeksiä, niin parempi heille olisi, jos omat vanhemmat olisi vielä yhdessä. Nyt kummassakin kodissa on heille vieras aikuinen, joka huokaisee helpotuksesta aina, kun "vapaa"viikko alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on täysin eri mieltä lasten kasvatuksesta kuin sinä.
Miehesi on vuoroviikkosysteemin kannalla, ja sinä "siedät" hänen lastaan TEIDÄN kodissanne. Omille lapsillesi et vastaavaa p****a voisi niskaan kaataa?!
Sitten ihmetellään että erolapsilla on paha olla... Ei hyvänen aika. Raskasta SINULLE?
SINÄ olet aikuinen, joka on valinnut rakastua mieheen, joka oli jo isä kun tapasitte. Nyt se on sinulle RASKASTA?
en ymmärrä.
on raskasta myös eronneiden uusille puolisoille ja uusille, yhteisille lapsille. Mieheni lapsi ex-liitosta lähti taas tänään äidilleen. Huokaisen helpotuksesta. Seuraava viikko on taas "ihan omaa perhe-elämää" ilman ns. ylimääräistä huollettavaa. Vaikka lapsi on mielestäni ihan kiva ja vaikka tämä koti on hänen toinen kotinsa (oma huone jne.) niin silti koen, että hän on täällä aina "vain" kylässä, ja sitten ollessaan äidillä, on oikeasti kotona. Olen varma, etten ole ainoa uusi puoliso, joka ajattelee näin. Omille lapsilleni en missään nimessä moista järjestelyä haluaisi, enkä tälläiseen vuoroviikkoasumiseen siis suostuisi.
ex-ukkosi kanssa ja saat tuta, mitä se elämä tarkoittaa lapsille! Itke ikävääsi vaan! Mieluummin itke sitä, että lapsistasi tulee kiertolaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen tarvitse olla "matkalaukkuelämää". Lapsilla on kaksi kotia.
etäviikoilla voi rauhassa harrastaa ja tavata ystäviä, lähiviikot menevät kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 4,5v poika on vuoroviikoin meillä ja isällään.
Johan pojalla tulisi ikävä toista vanhempaansa jos ei häntä säännöllisesti näkisi.
En koe asiaa niin, että sälliä riepotellaan paikasta, tavoista, ihmisistä ja rutiineista toiseen.
Hänellä on 2 rakastavaa kotia. Tietysti isäviikoilla mielessä käy haikeitakin ajatuksia.
Pahin oli kuitenkin eräänä isäviikon ensimmäisenä iltana kun laitoimme 1v tyttöä nukkumaan.
Tyttö jäi tuijottamaan isoveikan sänkyä pinniksestään kuin odottaen jotain hauskaa pellelällätystä ja sitten pettyen tyhjään sänkyyn :-(
Vuoroviikkosysteemi voi olla ihan hyvä, varsinkin jos koko sisaruslauma on samassa paikassa samaan aikaan.
Meidän 4,5v poika on vuoroviikoin meillä ja isällään.
Johan pojalla tulisi ikävä toista vanhempaansa jos ei häntä säännöllisesti näkisi.
En koe asiaa niin, että sälliä riepotellaan paikasta, tavoista, ihmisistä ja rutiineista toiseen.
Hänellä on 2 rakastavaa kotia. Tietysti isäviikoilla mielessä käy haikeitakin ajatuksia.
Pahin oli kuitenkin eräänä isäviikon ensimmäisenä iltana kun laitoimme 1v tyttöä nukkumaan.
Tyttö jäi tuijottamaan isoveikan sänkyä pinniksestään kuin odottaen jotain hauskaa pellelällätystä ja sitten pettyen tyhjään sänkyyn :-(
Vuoroviikkosysteemi voi olla ihan hyvä, varsinkin jos koko sisaruslauma on samassa paikassa samaan aikaan.
Maksaako teillä kumpikaan elatusmaksuja toiselle, kun lapsi asuu vuoroviikoin vanhempien luona? Lähipiirissä seuraan tällaista tapausta ja nyt on tullut elatusmaksuista puhetta, vaikka alkuun oli tarkoitus ettei niitä makseta kun lapsi asuu 50-50 molempien luona ja molemmat vanhemmat osallistuvat vaate- ym. hankintoihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoroasuminen voi olla hyvä vaihtoehto, mutta tällöin sen pitäisi lähteä lapsien edusta eikä aikuisten edusta. Jo otsikon kysymykset eivät lupaa hyvää vuoroviikkoasumiselle. Kysymyksissä puhutaan vain aikuisten ikävästä yms., mutta paljon pienempien ja elämänkehityksessään kesken olevien ajatukset unohdetaan!
Vuoroviikkosysteemi voi toimia vain, jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja asuvat lähekkäin ja kun lapset ovat sopivan ikäisiä (ihan pienille ei sovi, kun ei pieni pysty pitämään mielessään viikkoa toista vanhempaa, toisaalta murkkuikäistäkään ei välttämättä innosta vaihtaa kotiaan joka viikko. Vuoroviikkosysteemi voi toimia jonkin aikaakin, mutta kun esim. uusia puoliskoja tulee kuvioihin mukaan, niin ei sitten välttämättä enää toimikaan. Vuoroviikkosysteemi kun vaatii kaikilta aikuisilta erittäin aikuismaista käytöstä, mitä ei valitettavasti läheskään aina ole eroperheissä.
Suurimmassa osassa tapauksia on parasta, että lapsella on yksi koti eikä niin, että lapsi osoittaa että tuo on isän koti ja tuo on äidin koti ja ulkopuolinen yrittää kysellä, että mikähän on sitten lapsen koti...
Tietty sitten varmaan jos on jo uusi kumppani ja uudet kuviot.Miten jos isä on paljon poissa aikoo omalta kontoltaan hoitaa homman??? Vähän oudoksuttaa.
Kukaan ei suosittele tuommoista juttua lapsille.Parempi on yksi koti ja toisessa käydään sitten viikonloppuisin.Voi joutua maksamaan elatusmaksuja jos toinen tienaa huomattavasti enemmän kuin toinen.
Kaikki kannnattaa kuitenkin laittaa paperille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ero just menossa ja ala-koululaiset tulevat olemaan viikko-viikko -systeemillä. Mies ei suostu muuhun järjestelyyn.
Me asumme parin kilometrin päässä toisistamme. Kouluun on molemmilta yhtä pitkä matka.
välillä niitä lapsianne ettekä vaan itseänne.
Kun olette leikkiin ryhtyneet niin mitäpä jos kestäisitte sitä vielä muutaman vuoden että lapset edes olisivat vähän isompia, ja erotkaa vasta sitten.
Ai niin, mutta kun SINULLA ei ole enää kivaa, ja mies on niin tylsä, eikö?
Niin pistetään perhe hajalle ja lapset matkalaukut kourassa reissaamaan kahden paikan väliä.
Niin ja sillä "lapset on onnellisia kun äitikin on" -veisulla voit pyyhkiä pers.ttäsi. Mutta toisaalta, onpahan sinulla sitten joku värssy millä hoivata huonoa omaatuntoasi kun lapset itkevät isäänsä.
nim. kokemusta on
tiedän perheitä joissa vuoro viikko toiminut.
Näissä perheissä lapset oli jo koululaisia ja vanhemmat asuivat kävelymatkan päässä toisistaan. Lapset saivat aina mennä käymään toisen vanhemman viikolla toisen vanhemman luona jos halusivat/jotain tavaraa oli jäänyt. Ja lisäksi ex-puolisot olivat väleissä keskenään ja nyksien kanssa
ikävä vaivaa välillä kovasti, mutta lapsilla on oikeus olla kummankin vanhemman kanssa. Ei niitä lapsia ole yksin tehty tähän maailmaan ja kyllä isät on kykeneviä kantamaan vastuutaan.
Meillä ei makseta elareita, lapsilisät menevät sinne missä lapset ovat kirjoilla. Lasten kulut pitäisi mennä puoliksi, mutta ei se aina ihan tasan mene.
Tai voisiko olla, että lapsi kokee asuvansa kahdessa _kodissa_, mutta että hänen on vain helpompi selittää kotien ero käyttämällä 'isän koti'- ja 'äidin koti' -nimityksiä...?
Minua aina naurattaa nämä ihmiset, jotka kokevat päässeensä villakoiran ytimeen kuullessaan lapsen puhuvan "äidin kodista" ja "isän kodista", ja tietäväisesti nyökytellen päättelevät ettei lapsella ole mielestään omaa kotia ollenkaan. Lapsen on yksinkertaisesti kuvailla sitä, kummassa kodissaan on, kutsumalla kotia isän tai äidin kodiksi. Siitä on täysin turha vetää mitään syvällisempiä johtopäätöksiä.
eli mä olen se jonka ei-täysisisar voi olla pienempien isän kanssa.
Koska kyse ei ole pienemmästä lapsesta, vaan murkkuikäisestä, johon pienempien lasten isä kävi käsiksi.
Siksi ei voi olla tekemisissä. Siinä on myös syy eroomme, eli pienempien lasten isä kävi käsiksi ei omaansa murkkuun.
Pitääkö vielä tarkemmin kirjoittaa, vai pitäskö teidän mielestä tämä tyttö laittaa uudelleen muilutettavaksi???
Meillä nämä pienet sanoo omassa kotona olipa kumman kotona tahansa.
on raskasta myös eronneiden uusille puolisoille ja uusille, yhteisille lapsille. Mieheni lapsi ex-liitosta lähti taas tänään äidilleen. Huokaisen helpotuksesta. Seuraava viikko on taas "ihan omaa perhe-elämää" ilman ns. ylimääräistä huollettavaa. Vaikka lapsi on mielestäni ihan kiva ja vaikka tämä koti on hänen toinen kotinsa (oma huone jne.) niin silti koen, että hän on täällä aina "vain" kylässä, ja sitten ollessaan äidillä, on oikeasti kotona. Olen varma, etten ole ainoa uusi puoliso, joka ajattelee näin. Omille lapsilleni en missään nimessä moista järjestelyä haluaisi, enkä tälläiseen vuoroviikkoasumiseen siis suostuisi.