Lue keskustelun säännöt.
Olen buddhisti ja minua loukkaa ev.lut. uskisten ylimielisyys!
15.10.2010 |
Ainoastaan 30 % maailman ihmisistä on kristittyjä, mutta tässä maassa he saavat melskata ja arvostella muita, sekä tuomita muiden uskontojen edustajia mielinmäärin.
Olen niin väsynyt siihen, että joku on 100 % varma olevansa oikeassa. 70% ihmisistä kuitenkin uskoo toisin.
Kommentit (6)
Buddhalaisuus poikkeaa useimmista muista uskonnoista siinä, että se ei edellytä uskoa yliluonnollisiin jumaliin tai palvontamenoja. Myös Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumala tai profeetta. Useimmat Aasian buddhalaiset kuuluvat kuitenkin suuntauksiin, joissa Buddhaa pidetään jumalankaltaisessa asemassa. Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn, eli meditaation, henkisen kasvun ja itsensä syvimmän olemuksen oivaltamisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskonnoista parhaalta sen perusteella mitä eri uskonnoista tiedän. Ei tuomitse muita tai jakele taivaspaikkoja. Jos tuntisin tarvetta johonkin kääntyä, niin buddhalaisuuteen varmaan.
tosiaan Buddhisti? Vähän epäilyttää, kun olet tuollainen toisten moittija ja putkinäköinen yksilö!
eikä minua tarvitse käännyttää. Minua ei tarvitse myöskään toivottaa helvettiin tai selittää, että maailma olisi parempi paikka jos kaikki uskoisi Jumalaan. Maailmassa on niin paljon kärsimystä, että vaikka minä uskoisin Jumalaan, sodat, mullistukset ja nälänhädät eivät päättyisi siihen.
ap
olen samaa mieltä että buddhalainen filosofia on hienoa ja rauhanomaista ja siinä on ymmärretty jotain oleellista elämästä. Mutta miten voi olla uskomatta yliluonnolliseen, jos samalla uskoo että nirvana poistaa sielunvaelluksesta? Kun eikö sielunvaellus nyt jos mikä ole yliluonnollista?
jos olen saanut jonkun olon tuntumaan kurjaksi.. yritän kyllä vältellä melskaamista ja arvostelua, ja yritän pitää tärkeänä ohjenuorana sitä "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja tee hänelle niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän"...
Mutta siis, en oikein ymmärrä että olet väsynyt siihen, että joku on 100% varma olevansa oikeassa.. etkö sä sitten buddhistina ole varma uskostasi? Mä olen satavarma omastani, olen kokenut sen todeksi, en voi epäillä. Olen pahoillani, jos tämän tunnustaminen saa sinut "väsyneeksi", mutta valehdellako pitäisi? (Kaikella ystävyydellä)