synnytyspaniikki rv38+5
Nyt se iski. Kamala synnytyspaniikki. Odotan esikoista ja olen menossa synnyttämään kätilöopistolle. Olen lukenut täältä paljon moitteita paikasta, että on ruuhkaista ja puudutuksia joutuu odottamaan. Lisäksi jännittää vaan ihan synnytys, että miten kestän kipua tai miten vähän oikeastaan tiedän synnytyksen kulusta. Pelkään myös että vauvalle tai itselle käy jotain.
Tähän asti olen suhtautunut tyynen rauhallisesti tulevaan synnytykseen ja ajatellut vain että myöhäistä tässä vaiheessa on enää peruakaan. Olen myös ajatellut että loppuraskaus on niin tukalaa, että oikein odottaa vauvan syntymistä. Oloni on kuitenkin mitä mainioin ja voisin olla raskaana vaikka miten kauan vielä, eikä koko synnytys houkuttele yhtään.
Neuvoja ja vinkkejä?
Kommentit (9)
älä liikaa kuuntele muiden kokemuksia. Jokainen synnytys on omanlaisensa. Jos olosi on nyt mitä mainioin, nauti siitä. Pelkästään tilastot puhuvat sen puolesta, että teillä menee kaikki hyvin.
Kannattaa pitää ajatukset pois synnytyksestä kaikin keinoin, kun se ei vielä ole ajankohtaista. Mitä rennompana voit odotella viimeiset viikot, sen parempi :) Jokainen synnytys on ihan erilainen, etukäteen ei voi suunnitella mitään eikä kannata ajatella asiaa ollenkaan, koska et voi mitenkään tietää, miten synnytys omalla kohdallasi sujuu. Etukäteen panikoimisesta ei siis ole mitään hyötyä, ja siksi kannattaa yrittää ohjata omia ajatuksia mahdollisimman paljon ihan muualle. Käy elokuvissa, nauti syksystä, tee käsitöitä, lue... mitä vaan, missä aika kuluu mukavasti. Synnytys alkaa ajallaan ja menee omalla painollaan, siihen et voi itse vaikuttaa :) Ei siis kannata etukäteen miettiä asiaa ollenkaan!!
Jos haluat kivunlievitystä, niin pyydä sitä hyvissä ajoin! Ensisynnytyksessä kohdunkaulun kuroutuminen ja kohdunsuun avautuminen voi kestää aika pitkään, joten välttämättä eivät heti anna ns. epiduraalia, vaikka olisikin kipeitä supistuksia, koska jos sen antaa liian aikaisin, niin sen hyöty valuu hukkaan ennen ponnistusvaihetta ja tietääkseni sitä ei saa kovin montaa kertaa peräkkäin antaa (2-3?).
Tsemppiä vielä!!!
Meillä on Kättäriltä hyvät kokemukset kahdelta käynniltä (keskenmeno ja synnytys). Moni juttu on kiinni omasta asenteesta, ja liikaa ei kannata suunnitella tai laittaa "turhia" tavoitteita.
Nyt vielä ehdit miettimään asioita, mutta kun synnytys käynnistyy, niin sitten se on menoa :)
Itsekin olen tulossa reilun kuukauden päästä Kättärille toista lastamme synnyttämään. Jännittää tietysti, mutta luottavaisin mielin olen silti tulossa!
Suurimmalle osalle varmaan iskee tuo paniikki jossain vaiheessa. Miten sitä vois helpottaa riippuu tietysti ihmisestä, mulle itselleni helpotti kerrata synnytyksen kulku oppaista, vähän niinkuin tenttiin lukisi :)
Omalta kohdaltani voin sanoa sen verran, että kivun kanssa toimiminen voi yllättää. Luulin ennakkoon, että kestäisin kipua huonosti, oletin myös karjuvani ja käyttäytyväni aggressiivisesti, koska kiroilen kuin tukkijätkä paljon pienemmistäkin jutuista. No, toimin tositilanteessa aivan toisin: en tarvinnut puudutteita ollenkaan ja olin täysin puhekyvytön...
Paras neuvo on, että yritä mennä avoimin mielin, kuuntele itseäsi äläkä "tappele vastaan". Et ehkä uskokaan, kuinka paljon voimia sinusta löytyy.
Kannattaa opetella rentoutumista. Kivun kestää paljon paremmin, jos saa rentouduttua supistusten välillä. Hyvä keino rentouttaa koko kroppa nopeasti on keskittää ajatukset leukaperiin - kun ne saa rennoksi, on yllättäen koko muukin vartalo rento.
Onnea sitten matkaan, kun aika tulee. Hyvin se menee ja tunne, kun vauva viimein räpöttää vatsallasi, on aivan ainutkertainen.
On ihan normaalia pelätä synnytystä; varsinkin sitä ensimmäistä. Muistan itse esikoisen odotuksen loppuvaiheen; toisaalta jo kovasti odotti että saisi nähdä vauvan mutta toisaalta synnytys (= ennestään tuntematon tilanne) kyllä hirvitti. Itse en kestä kipua kovin hyvin mutta olen silti selvinnyt tilanteesta, jollaista pelkäsin etukäteen eniten (ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä).
Oman kokemukseni perusteella antaisin pari neuvoa:
* älä suunnittele synnytystä liian tarkkaan. On siis hyvä tietää erilaisista kivunlievityksistä yms. mutta itse synnytykseen kannattaa lähteä avoimin mielin. Kun ei ole kovin tarkkaa synnytyssuunnitelmaa, niin ei tule mitään järisyttävää pettymystä (esim. jos ei voi ponnistaa jakkaralla tai "joutuu" turvautumaan kivunlievitykseen luomu-synnytyksen sijaan).
* luota henkilökuntaan. Kemiat ei aina välttämättä heti kohtaa mutta Kätilöopistolla on rautainen ammattitaito ja talo täynnä ammattilaisia; sinusta ja vauvasta pidetään koko ajan hyvää huolta.
Kiitos neuvoista! ehkä tämä panikointi liittyy siihen, että raskaus on jo loppuvaiheessa ja kohta joutuu hyppäämään kohti tuntematonta. Ehkä kaikki pelkokaan ei liity pelkästään synnytykseen ja siihen liittyvään kipuun, vaan yleisemmin koko elämän muuttumiseen.
Mietin myös välillä, että mitäs jos synnytyskivun tai komplikaation takia en pystykään iloitsemaan vauvasta. Tai osaanko edes hoitaa vauvaa. Eihän minulla ole mitään kokemusta pienistä vauvoista ja yhtäkkiä onkin sitten vastuussa sellaisesta. Ehkä tämä tunne onkin sitä alkavaa äitiyttä? Huolehtiminen ja riittävyyden pohtiminenhan taitaa jatkua koko loppuelämän?
-ap
mitä sen jälkeen seuraa eli se lapsen hoitaminen. Tuosta se vasta vaikeus alkaa. Synnyttäminen kestää max päivän kun lapsen hoitaminen/ kasvattaminen 18 vuotta.
Koeta pidätellä vielä vähän aikaa, niin ehkä sä sitten kypsyt siihen masuun niin,, että oikein hingut sinne Kättärille.
Ei kun kyllä se hyvin menee. Koeta otata rennosti ja olla msessissä, pyydä kivunlievitystä jos tuntuu siltä, että sitä tarvitset. Sä et synnytä yksin, siellä on ihmisiä sua auttamassa!