Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mt-ongelmaiset!Millainen oli ankea lapsuutenne?

Vierailija
09.10.2010 |

Näin pintapuolisesti kyselen, sillä olisi mielenkiintoista kuulla tarinaanne. Mietin, onko meillä kotona jotenkin sellainen ilmapiiri, joka altistaa esim. masennukselle. Millaisista oloista tuntemuksenne kumpuavat?

Kommentit (47)

Vierailija
1/47 |
10.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis että osaan myös käytännössä toteuttaa hienot suunnitelmani, enkä jatka samaa kieroa kasvatusmallia, jonka itse sain kokea:

- en nimittele lapsiani

- en kurita fyysisesti (nipistele, luunapit, tukistaminen, selkäsauna)

- muistan sanoa että aina saa kysyä, ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä

- vanhemmat ei tappele lasten kuullen sanallisesti eikä varsinkaan nyrkeillä

- osoitan hellyyttä ja kerron rakastani heitä vaikka mitä tapahtuisi

Vierailija
2/47 |
10.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni oli hyvä lapsuus, ihan tavallinen. Aikuisuuden tapahtumat, mm. vakavat sairaudet ja muut järkyttävät asiat yhdessä aiheuttivat masennuksen. Liika on liikaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/47 |
10.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain kuitenkin koulussa hymytyttöpalkinnon, koska olin aina niin kohtelias ja numeroni olivat aina kiitettäviä kaikissa aineissa. Pakenin todellisuutta lukemiseen, mikä oli ehkä pelastukseni.

Ajattelen, että tuloksena lapsuudestani olin pitkään ylikiltti vastuunkantaja ja ylisuorittaja, joka koki riittämättömyyttä ja syyllisyyttä kaikesta - enkä vieläkään osaa kunnolla esittää negatiivisia tunteitani edes miehelleni.

Negatiivisia tunteita ei saanut esittää, vaan ainoa oikeus oli niihin äidillä. Minua arvosteltiin, olin kuulemma liian lihava yms. Kaikki perheen ongelmat ruodittiin minun kuulleni ja tiedän hirveitä juttuja mm. äitini menneisyydestä.

Luulen, että äitini oli masentunut ja ahdistunut. Toisaalta lapsuuteni on ollut hyvä ja rakastava, en voi valittaa.

Minulla on mt-ongelmia, mutta varmaan lievemmästä päästä. Pelkään siirtäväni niitä nyt lapsiini. Olen ajoittain masentunut ja hermoheikko äiti ja käyttäydyn kuin äitini :(.

Vierailija
4/47 |
10.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikista virheistä nousi hirveä haloo eikä mistään koskaan kiitetty.

Vierailija
5/47 |
10.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mt-häiriöihin voi sairastua vaikka kotona ei olisi mitään ongelmia. Se on aika paljon siitä herkkyydestä, mitkä on henkilökohtaiset resurssit kohdata elämässä vastoinkäymisiä, kiinni. Sekä perinnöllinen alttius sairastua.

Tuon otsikon muotoilisin kyllä toisin, koska mt-ongelmaisilla ei automaattisesti ole takana ankea lapsuus. Ihan yhtälailla sellainen menneisyys voi värittää ns. terveenkin ihmisen elämää. Ja sitäpaitsi, kuka määrittää ankean lapsuuden? Joku on saattanut kokea paljon lapsuudessaan, mutta ei silti koe lapsuuttaan ankeaksi.

taas tätä, että olet heikko luonne jos sairastut mt- ongelmiin. Miksi sitten vaivaudut edes listaamaan huomioonotettavia asioita, jos lapsuuden ympäristöllä ei ole mitään merkitystä?

Tottakai lapsuuden kokemuksilla on merkitystä kaikkien tulevaan elämään. Mutta mielenterveysongelmiin sairastumiseen vaikuttavat myös perintötekijät. Ne joilta tällaiset tekijät puuttuvat kärsivät lapsuudestaan sitten muulla tavoin kuin mielenterveysongelmien kautta, stressistä voi ihminen saada vaikka syövän tms. Toisaalta monilla eivät mielenterveysongelmat koskaan puhkea, vaikka alttius olisikin, jos on sattunut käymään niin onnellisesti, että mielenterveysongelmat laukaisevaa tapahtumaa ei ole heidän elämässään käynyt.

Mielenterveysongelmiin sairastuvat voivat olla heikkoja, tai sitten eivät, ihan niin kuin meistä kaikki. Esim. oma isäni oli ehkä vahvin tuntemani ihminen, mutta niin vain hänkin sairastui skitsofreniaan, kun elämä alkoi olla liian rankkaa. Itse ajattelin silloin niin, että heikot taipuvat mutta vahvat murtuvat. Skitsofreniasta sanotaan, että se on älykkäiden ja herkkien ihmisten sairaus, voi hyvin pitää paikkansa. Ehkä jos ihminen on herkkä ja pohdiskeleva, niin helposti vaikeudet käyvät ylivoimaiseksi. Toiset vaan ovat sellaisia porskuttajia, eivätkä jää pohtimaan syntyjä syviä, vaikka olisi vaikeaakin..

Olikohan sekavaa tekstiä? Ymmärsitteköhän mun pointtia ollenkaan?

Vierailija
6/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja varhain itsenäistävä. En muista, että minusta olisi varsinaisesti pidetty huolta koskaan. Ei ole ollut ketään, johon tukeutua kasvun kriiseissä tai joka olisi neuvonut tai opastanut. Kotoa on saanut ruuan ja puhtaat vaatteet, mutta ei muuta. Tunteet ja murheet on pitänyt piilottaa, koulukiusaamisasiat jo ekaluokkalaisena yrittää ratkoa yksin jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten olimme hyvin toimeentuleva perhe. Äiti alistettu, kiltti ja isä itsekeskeinen tyranni, jonka sana oli laki. Henkistä väkivaltaa ja vähättelyä. Vain tuloksista (koulu) kiitettiin.

Vierailija
8/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne vaan kumpuaa sieltä lapsuudesta, eli en ole omasta syystäni "viallinen". Olen silti normaali mutta oon kärsinyt oireistani kauan, jo lapsuudesta saakka.

Äitini oli sadisti ja isäkin teki väkivaltaa.

Toinen päivällä, toinen yöllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ilmapiiri oli usein pelokas, ainakin päivisin kun äiti oli kotona. Asioista ei puhuttu eikä tunteita käsitelty.





4

Vierailija
10/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja varhain itsenäistävä. En muista, että minusta olisi varsinaisesti pidetty huolta koskaan. Ei ole ollut ketään, johon tukeutua kasvun kriiseissä tai joka olisi neuvonut tai opastanut. Kotoa on saanut ruuan ja puhtaat vaatteet, mutta ei muuta. Tunteet ja murheet on pitänyt piilottaa, koulukiusaamisasiat jo ekaluokkalaisena yrittää ratkoa yksin jne.

ihan sama juttu. Toinen vanhempi oli enemmän kiinnostunut myös tunnepuolen asioista, mutta valitettavasti hänellä oli myös alko-ongelma ja kai hän oli masentunutkin kun kännissä uhkaili itsarilla jne. Riitoja oli myös paljon. Äiti on kuitenkin sitä mieltä, että vanhemmat ovat tehneet kaikkensa meidän lasten eteen, ilmeisesti sitten perheen elättäminen oli heistä itsessään niin rankkaa, siis ruoan ja muun kustantaminen, ettei muuhun riittänyt energiaa. Kun muutimme pois kotoa, on heillä mennytkin paljon paremmin. Mulla oli esim. sellaisia pakkoajatuksia (silloin en tiennyt pakko- oireisesta häiriöstä) lapsena, että mitä jos olen tietämättäni murhannut jonkun, mutta ei tämmöiset ketään kiinnostanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi voinut ottaa asiat rennommin.

Vierailija
12/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun oli lapsi 70- 80-luvuilla, on toki selvää, että lapselta vaadittiin paljon enemmän. Vanhempani kuitenkin sairastuivat n. 79-80, toinen Parkinsoniin ja toinen nivelreumaan. Minusta tuli varhain "aikuinen" ja hoitaja. Silloin ei lapsi saanut mistään tukea. Sitä vain piti olla osaava hoitaja ja jaksava tukija. Äitini kuoli kun olin 16. ISä kuoli vasta v. 2000, olin jo aikuinen silloin.



Oma oireiluni liittynee siihen, että olen kokenut tulleeni jätetyksi. Ollut yksin ja aina saanut selviytyä yksin. SIitä muuten ei eroon pääsekään niin vain! Sitä ajattelee lopun ikänsä, että pitää selvitä itse, yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten olimme hyvin toimeentuleva perhe. Äiti alistettu, kiltti ja isä itsekeskeinen tyranni, jonka sana oli laki. Henkistä väkivaltaa ja vähättelyä. Vain tuloksista (koulu) kiitettiin.

Paitsi että jossain vaiheessa isä joutui sairaseläkkeelle ja raha oli tosi tiukassa.

Vierailija
14/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vastaanottanut minun tunteitani, minun piti olla vastaanottava osapuoli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tältä palstalta olen lukenut, niin eihän ankea lapsuus välttämättä tee mt- ongelmaiseksi, jos on silloin joku, mieluiten aikuinen, jonka kanssa käsitellä asiaa, mutta itselläni oli lapsena vain 1 ystävä, jolle en kehdannut puhua mistään ongelmista, vaan halusin lasten lailla kaiken olevan täydellistä, niin pidin kaiken itselläni sen kymmenen vuotta, ennen kuin tuli henkinen romahdus. Kai aikuisetkin tarvitsevat jonkun, jolle puhua ongelmistaan, joten kyllä myös lapset.

Vierailija
16/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

isäni antoi selkäsaunoja, vaikka välillä oli niin rakastava vanhempi. Äitini ei oikeastaan rakastanut ollenkaan, vaan kertoi, miten ei kehtaa mennä mihinkään meidän lasten kanssa tai että pitäis olla hiljaa tai sotkematta tms.



Sitten löysin miehen, joka oli mukamas kohtalotoverini ja tehtiin lapsi heti- Voi ei, ei olisi kannattanut. Mies alkoi löydä minua ja oli mustasukkainen ja lapsetkin meni pilalle.

Ja minulla ei ollut voimia enää uskoa mihinkään!

Vierailija
17/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

:(

Vierailija
18/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

muuten se, että aloittajakin vähän pilkkaa "no kertokaas nyt luuserit ankeasta lapsuudestanne, hohhoijaa". Se nyt vaan on niin, että useat mielenterveyshäiriöt juontuvat sieltä lapsuudesta, eihän sitä muuten nykyään kiinnitettäisi huomiota mihinkään luunappeihin ja kiintymyssuhteisiin ja pitääkö lapsen kanssa olla kotona kouluikään vai ei. Ei kaikki ole niin, että itse kehittää itselleen ongelmia, ja sitten syyttä suotta syyttää niistä vanhempiaan, jos joku puhuu ankeasta lapsuudestaan, niin hän on tajunnut, mistä monet hänen nykyiset ongelmansa juontavat, ja silti tajuaa, että nykyhetkeen voi vain hän itse vaikuttaa. Eihän kukaan ihmettele sitäkään, jos koiraa potkitaan viisi vuotta, ja sitten siitä tulee arka ja pelokas tai hyvin aggressiivinen.



Tai sitten jos joku selittää, että oli hänelläkin kurja lapsuus, mutta hänpä on vahva luonne, ja sitten paljastuu, että no oli hänellä kuitenkin kiva täti tai paljon kavereita tai ihana poikaystävä tai jotain.

Vierailija
19/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Venäläiset lelut ja nekin patterin välissä...:(


Kiitos 13! Mulla samoja kokemuksia.

Vierailija
20/47 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

:(

taas näitä kultalusikka suussa syntyneitä pikkuprinsessoja. Luultavasti omat lapsesi tulevat kärsimään tunteettomuudestasi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän viisi