Mulla on tehnyt pitkän aikaa mieli avautua ihmisille suhteistani heihin...
kannattaakohan? mm. siskolleni, serkulleni, muutamalle kaverille jne. Tekisi mieli sanoa mitä mieltä olen meidän suhteistamme, esimerkiksi siskooni minullla on erittäin kylmät välit vaikka meillä on samanikäisiä lapsi ja mua vaivaa se. mitä jos vaikka kuolen huomenna ja asiat jotka mua vaivaa jää sanomatta?Menetänkö vaan ne kylmätkin välit? Sanotteko te aina kaikki suoraan ihmisille miltä teistä tuntuu?
Kommentit (16)
Sanoin siskolleni, että minun mielestäni voimme lopettaa teennäistä joulukorttien lähetyksen, koska kumpaakaan ei oikeasti kiinnosta.
Ystävälleni sanoin, ettei hänen kannata pyytää minua enää ulos, koska en aio lähteä enkä jaksa keksiä tekosyitä. En halua liikkua hänen kanssaan missään hänen huorahtavasta käytöksestä johtuen, mikä aina asettaa minut outoon ja hankalaan tilanteseen, koska joudun selittämään koko seurueelle mitä tuo ihminen oikein touhuaa. Ymmärsi yskän.
Tässä nyt muutama esimerkki. Sanon suoraan, enkä ole katunut. En suostu valehtelemaan kenellekään tai olemaan vasten tahtoani.
Eli kannattaa miettiä, mitä hyötyä tai iloa on siitä, jos sanot suoraan asioita? Mitä positiivistä omaan elämääsi tulee lisää, jos kerrot ihmisille, mitä negatiivista koet suhteessanne olevan?
Joskus kannattaa jättää asiat omaan arvoonsa, kuten jo mummoni sanoi, ja oikeassa oli.
jos olet myös itse valmis kuulemaan heidän suorat sanansa sinusta. Tuskin olet ainoa, joka pitää mielipiteensä omana tietonaan.
Kannatan siis diplomatiaa minäkin. Siinä ottaa huomioon samalla myös omat puutteensa eikä asetu toisen yläpuolelle liiaksi toitottamaan sitä oikeaa totuutta. Diplomatiaa harrastava osoittaa omaavansa myös jonkinmoista henkistä kypsyyttä.
En halua arvostella ihmisiä ja heidän puutteitaan vaan ainoastaan suhteitani heihin. Muutaman kaverin kanssa olen muka hyvä ystävä vaikka tiedän ettei heitä aidosti kiinnosta elämäni vaan olen heillä vain "pakko pullaa". Serkkuni olen tuntenut sielun kumppanikseni, mutta viimeiset 5 vuotta ei olla oltu juurikaan tekemisiiä vaikka hän vasta menetti lapsensa viikolla 20 ja yritin olla avuksi surussa. Ehkä tämä avautumisen halu johtuu juuri siitä, kun minulla ei tunnu olevan kehenkään ystävääni/sukulaiseen läheisiä välejä joita kaipaisin parhaan ystäväni itsemurhan jälkeen, josta on kulunut jo 10 vuotta. Luulin, että kun ihmiset ja itsekkin aloin elämään parisuhteessa niin välit viilenee, mutta että jäivätkin näin viileiksi...
ap
kuin menisin "avautumaan" ihmisille.
En halua arvostella ihmisiä ja heidän puutteitaan vaan ainoastaan suhteitani heihin. Muutaman kaverin kanssa olen muka hyvä ystävä vaikka tiedän ettei heitä aidosti kiinnosta elämäni vaan olen heillä vain "pakko pullaa". Serkkuni olen tuntenut sielun kumppanikseni, mutta viimeiset 5 vuotta ei olla oltu juurikaan tekemisiiä vaikka hän vasta menetti lapsensa viikolla 20 ja yritin olla avuksi surussa. Ehkä tämä avautumisen halu johtuu juuri siitä, kun minulla ei tunnu olevan kehenkään ystävääni/sukulaiseen läheisiä välejä joita kaipaisin parhaan ystäväni itsemurhan jälkeen, josta on kulunut jo 10 vuotta. Luulin, että kun ihmiset ja itsekkin aloin elämään parisuhteessa niin välit viilenee, mutta että jäivätkin näin viileiksi...
ap
mun ei tee mieli sanoa paskaakaan muille. mun sanat ja teidät sanat mulle on paskan arvosia. TE ootte paskaa mulle ja mä oon paskaa teille.
Sovitelkaa tätä teidän rekkiinne.
kiitos kommentistanne olenko minä tässä se paska osapuoli joka ei ansaitsekkaan muuta ku viileitä välejä? vai mitä tarkoitit?
ap
Sun kannattaa toki selvittää välit kaikkien kanssa, mutta ei purkautumalla ja ns. suoraan sanomalla:)
Fiksu keskustelee ja kysyy, kuuntelee toista ja sanoo mitä mieltä itse on ,mutta ei räjähdä!
Toisaalta tuo räjähtäminenkin on joskus ok, jos ei itse mokaa, vaan uskaltaa laukoa asiat suoraan, jos on ollut väärin kohdeltu. Mutta se kannattaa sitten hoitaa niin, ettei kadu jälkikäteen mitään! Päästää vaan höyryt pihalle!
Välit meni :(
Itse en vaan suostu tajuamaan sitä, että jos suoraan kertoo mikä mättää, niin miksi siitä suoraan suututaan`
Kyse oli pitkäaikaisesta ystävyydestä ja menin ihmettelemään, että miksei koskaan tarjoa meille kahvia tmv., kun aina kun tulee meille, ni on kamala nälkä...
Ja jos ei mulla ollu mitään, ni tein. Mutta sitten, kun jokin katkaisi kamelin kaulan ja hermostuin, niin olin paska, aina jotain hyvää kaapissa pitävä läski. En pitänyt hänen mies ystävistään, mitä vielä..
Ja kukakohan oli lohdutamassa, auttamassa muutossa, lainaamassa rahaa, vei oman miehensä laittaan lamppuja ja lasi mehua tarjottiin, pyytämisen jälkeen.. Että tämmösiä. Kannattaa miettiä, sitä voi kuulla olevansa todella surkea ihminen...
ihminen, jolla on suhun viileät välit, ei satavarmasti tule läheisemmäksi siksi, että sä avaudut. Se ois aivan utopiaa. Varaudu siihen että ihmiset etääntyy susta entisestäänkin, koska eivät vaan viitsi tuhlata suhun sitä energiaa, mitä tuollaisen avautumisen jälkeinen keskustelu vaatii.
Mä en avaudu koskaan ystävilleni. Ystävyys on vapaaehtoista, ja siitä on pidettävä huolta. Ei viileät tai lämpimät välit ole asia, joka päätetään, vaan tilanne, johon ajaudutaan, ja jos tilannetta haluaa muuttaa, se pitää tehdä vähitellen, tai hankkia uusia ystäviä. Ihmiset muuttuu vuosien myötä, ja ystävyyskin muuttuu. Siksi juuri pitää olla avoin uusille ihmisille jatkuvasti, että vanhoihin ystävyyssuhteisiin ei kasaudu liikaa odotuksia ja velvoitteita.
Jos välit menee, niin menköön. Turhat tyypit on ihan hyvä karsia välillä ystäväpiiristä. Jos ystävyys on vain toisen mielihalujen täyttämistä, silloin ystävyyttä ei ole koskaan ollutkaan.
jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Mitä saisit siitä että polttaisit siltoja läheisiin ihmisiin?
Tunteet ovat siitä ikävä juttu, että ne eivät välttämättä pelaa yksi yhteen todellisuuden kanssa. Se, mitä tunnet ei välttämättä johdu läheisistä ihmisistä vaan on osa omaa sisäistä maailmaasi.
Mikä näissä ihmisissä niin pahasti sinua häiritsee?
joka laskee joka keksin arvon ja pitää listaa kaikista tekemistään hyvistä teoista. Kaikella on "hintalappu" ja jos kaveri ei kykene samanlaisiin hyvien tekojen suorituksiin, hän on huono."Lasi mehua tarjottiin!"
Minulla on ollut kaveri, joka oli vuolas tarjoamaan kaikkea rahallista lahjoina ja tuliaisina, mutta ei kyennyt kuuntelemaan kuin omaa ääntään. Oli rasittavaa olla jatkuvassa kiitollisuudenvelassa ja istua sitten palkkioksi mykkänä kuunnellen hänen loputtomia yksinpuheluitaan ja tuntikausiksi venyviä vierailujaan. Ei osannut koskaan katsoa milloin voisi olla soveliasta lähteä välillä kotiinkin, koko talon elämä pysähtyi häntä varten. Lopetin kutsumasta kylään. En kommentoinut, kun kutsuttu itse itseään kylään, lopetin koko tuttavuuden. Meillä ei ollut yhteistä, kun ei ollut puhuttavaa.
ihminen, jolla on suhun viileät välit, ei satavarmasti tule läheisemmäksi siksi, että sä avaudut. Se ois aivan utopiaa. Varaudu siihen että ihmiset etääntyy susta entisestäänkin, koska eivät vaan viitsi tuhlata suhun sitä energiaa, mitä tuollaisen avautumisen jälkeinen keskustelu vaatii. Mä en avaudu koskaan ystävilleni. Ystävyys on vapaaehtoista, ja siitä on pidettävä huolta. Ei viileät tai lämpimät välit ole asia, joka päätetään, vaan tilanne, johon ajaudutaan, ja jos tilannetta haluaa muuttaa, se pitää tehdä vähitellen, tai hankkia uusia ystäviä. Ihmiset muuttuu vuosien myötä, ja ystävyyskin muuttuu. Siksi juuri pitää olla avoin uusille ihmisille jatkuvasti, että vanhoihin ystävyyssuhteisiin ei kasaudu liikaa odotuksia ja velvoitteita.
todella paljon siitä ihmisestä kelle alkaa avautumaan. Mulla on yksi semmoinen kaveri, jolle avautuminen vain katkaisi välit. Hän on kova arvostelemaan muita ja toitottaa kuinka hän on niin suoraselkäinen ja -sanainen, mutta auta armias jos hälle meet sanomaan suoraan :D Heti ollaan nokka nyrpällään, eikä enää puhuta.
Muutamia hyviä ystäviä sitten on, joiden kanssa voidaan avoimesti keskustella ja selvitellä, jos joku hiertää. Kukaan ei vedä hernettä nenään vaan ottaa kritiikin vastaan ja sitten voidaan keskustella, missä mättää ja mistä syystä. Näin on löydetty aina uusi yhteinen sävel näiden ystävien kesken :) Se on minusta tosiystävyyttä, että voidaan vaikeistakin asioista sanoa ja tietää silti, että toinen välittää aidosti eikä tarkoita pohjimmiltaan pahaa - vaan pelkkää hyvää :)
Että onko nämä ap:n tuntemat sitten semmoisia, jotka kestää sen avautumisen loukkaantumatta? Voiko heidän kanssa kesksutella järkevästi? Se kannattaa miettiä. Jos heistä ei siihen ole, kannattaa pitää mölyt mahassa ja antaa olla :)
Hyviä asioita sanon suoraan.