haluaisitko olla psykologi ammatiltasi?

Riippuu mihin ammattiin loppujen lopuksi päätyisi. Mihinkään sote-puolen hommiin en haluaisi, mutta esim yritysmaailmaan vaikka hr-tehtäviin niin ok.

ja sitten luin itseni kuitenkin psyk.sairaanhoitajaksi :). Onneksi, kun mulle sopii semmonen luonnollisemmassa tilanteessa oleminen potilaan kanssa paremmin kuin ns. pöydän takaa tapahtuva työnteko, jota psl:n atyö usein on. Arvostan todella psykologien ammatitaitoa. Ei ole ihan helppoa..

Psykologeilla on kyllä kivasti eri vaihtoehtoja työpaikkojen suhteen ja atusti töitä riittää :).

mutta en haluaisi olla esim. psykoterapeutti tai edes työskennellä mielenterveystoimistossa. Siitä voisi tulla liikaa stressiä.

En haluaisi hr-puolelle enkä minkäänlaiseen yritysmaailmaan liittyvään työhön, enkä aikuispsykiatriaan. Lapset ja nuoret kiinnostavat :)

En kuitenkaan vaihtanut alaa ajoissa ja nyt on liian myöhäistä. Enää ei kannata, kun haluaisin hommaan, johon on pitkä matka vielä perusopintojen jälkeen. Pätevöityessäni olisin jo valmis eläkkeelle. Pitää vain tyytyä nykyiseen ammattiin.



Aika jännää muuten, että ystäväni, joka on psykologi, haaveilee vuorostaan minun ammatistani - ja minun mielestäni täysin epärealistisin perustein. Ammattini ei ole lainkaan sellaista kuin hän luulee, mutta hän ei millään usko.

jos ei tarvitsisi työskennellä sellaisena, jolla käy asiakkaat valittamassa elämästään, olen nimittäin itse käynyt tilittämässä omaa elämääni terapeuteilla niin paljon, että kyllästytän itseäni enkä varmaan jaksaisi kuunnella muutamaan vuoteen kenenkään muun ongelmia. Ja en varmaan omien ongelmien takia sopisikaan asiakkaitten kanssa työskentelemään. Jotakin tutkimusta sen sijaan olisi mielenkiintoista tehdä.