Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

7v lapsi saa hirveitä raivareita, miten pysyn itse rauhallisena??

Vierailija
08.10.2010 |

Lapsi on herkkä ja intensiivinen ja saa usein (viikoittain tai useammin) hirveitä raivokohtauksia sinänsä pienistä aiheista. Jos lapsi on nälkäinen näitä tulee helpommin. Lapsi kirkuu, huutaa, haukkuu vanhempia, irvistelee, välillä paiskoo tavaroita ja joskus alkaa potkia jos aikuinen menee lähelle kun raivo on päällä.



Raivarit on todella uuvuttavia vanhemmille (etenkin mulle, äidille, olen useimmin läsnä kun näitä tapahtuu). Koitan pysytellä itse rauhallisena ja olla mallina, mutta välillä keittää yli ja alan itsekin karjua.



Helpottaisi jos voisin poistua esim. toiseen huoneeseen välillä rauhoittumaan, mutta usein lapsi seuraa perässä ja karjuu solvauksia. Tarvisin vähän tilaa rauhoittuakseni, mutta sitä on vaikea saada. Välillä tekis mieli mennä vaikka autoon istumaan hetkeksi, mutta en tiedä onko oikein jättää lasta yksin raivonsa kanssa.



Meillä on lisäksi nuorempi lapsi, jota pitää huomioida tilanteessa.



Periaatteessa annamme kolme varoitusta ja sitten ohjaamme lapsen omaan huoneeseen rauhoittumaan. Aina se ei onnistu, lapsi kieltäytyy liikahtamasta minnekään ja jatkaa raivoamasta (tai seuraa vanhempaa). Koitamme aina pitää huolen ettei verensokeri pääse liikaa laskemaan.



Toivon asiallisia vastauksia ja esimerkkejä siitä miten kannattaa toimia jotta saa a) lapsen rauhoittumaan b) pysyy itse rauhallisena ja aikuisena.







Kommentit (55)

Vierailija
1/55 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kun suora huuto on jatkunut puoli tuntia niin savu tulee kyllä korvista tälläkin jämäkällä aikuisella. Miten Oikeasti säilytätte malttinne?

lapsen tunne ei ole minun tunteeni. Minun tehtäväni on olla jämäkkä ja turvallinen aikuinen. Jos minäkin menetän malttini, mihin lapsi voi turvautua?

Minusta ei tarvitse pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Meilläkin 8v ja 6v saavat noita raivareita aina silloin tällöin, ja minusta on aivan kohtuullista osoittaa, että raivarit ovat ärsyttäviä, ei-toivottuja ja pilaavat ilmapiirin. Jos kotona ei opita, millainen käyttäytyminen on sosiaalisesti hyväksyttävää, niin missä sitten? Itse kyllä aina sanon raivoajilleni, että asioista on pystyttävä puhumaan normaaliin äänensävyyn, ja normaaliin äänensävyyn puhuvan lapsen kanssa suostun juttelemaan, mutta huutoa en jaksa kuunnella. Sanon lapsille, että jos joku asia raivostuttaa, niin olen kyllä ihan valmis puhumaan siitä asiasta sitten, kun minulle puhutaan normaaliin äänensävyyn.

eli olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Meillä myös tempperamenttinen tyttö joka purkaa paineita ja tunteita "huutamalla". Kun hän oli pienempi niin otin huudot vastaan kuin aikuinen ja juteltiin paljon tunteita ja tunteiden ilmaisusta jne. Pahimpana aikoina meillä oli käytössä ns. "huutokalenteri" johon sai hyvistä päivistä hymynaaman ja tietyn hymynaamamäärän jälkeen sai jonkun haluamansa jutun. Tunteidenilmaisua ei tukahdetettu vaan yritimme ohjata häntä ilmaisemaan jutut jotka pänni toisella tavalla kuin huutamalla.

Mita vanhemmaksi tyttö niin selkeämmin näytimme myös mitä huutaminen saa aikaan --> äitin ja iskän pinna palaa myös. Totta kai "kohtausten" jälkeen puhuimme asiasta ja sovimme ja halimme mutta opetimme että "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" ja kohtaukset ovat selkeästi vähentyneet. Juttelemme paljon ja tietenkin "sallimme" normaalit uhmiskohtaukset mutta massiiviset raivoamiset ovat poissa.

Summa summarum: ei kaikkea tarvitse kestää kuin aikuinen; lapsen on opittava että ei vanhemmatkaa ole mitään sylkykuppeja.

Vierailija
2/55 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttua on ,meillä jo isompi lapsi.Juuri 6v. oli pahin kausi, nyt jo vähän rauhallisempaa, ei nimittele, eikä juurikaan tavarat lennä,osaa mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan kun käsketään ja rauhoittuu siellä kyllä. Mutta vieläkin olen joskus huolissani,varsinkin pikkuveljeeen käy käsiksi ja pikkuveli osaa ärsyttämisen taidon, silti erilainen kiukussaan.Mites muut 9-10 vuotiaat?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/55 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Meillä 6v raivomies aina välillä. Poika saa kovia raivareita jos syö esim. pähkinää tai sitruksia. Samoin joistakin lisäaineista ja mausteista tulee selkeästi kurjaa oloa joka lievimmillään näkyy levottomuutena mutta purkautuu välillä myös raivareina. Meillä ei noita megaraivareita esiinnyt jos ruokavalio on kunnossa.



Kannattaa seurata liittyykö raivarit tiettyihin ruoka-aineisiin.



Ja mitä tulee rauhallisena pysymiseen niin ei aina onnistu äidiltä. Pikkasen helpottaa jos tietää että kurjasta olosta se lapsi kiukuttelee ja raivoaa eikä vain "ilkeyttään". Ja tietty jos äidillä on vastaavasti kurja olo (PMS) niin silloin tulee itsekkin raivottua paljon helpommin takas lapselle.



Vierailija
4/55 |
09.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää oli hauska...

"niin metsä vastaa kuin sinne huutaa"

Vierailija
5/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä esikoinen oli välillä tuollainen.



Jälkeenpäin ajatellen olen miettinyt onko se niin tärkeää aina olla aikuinen tuossa tilanteessa?

Siis jos 30 kertaa on aikuinen ja kerran pimahtaa ja karjuu. Jälkeenpäin sitten keskustelua että onko se kivaa kun äiti huutaa ja raivoaa ja anteeksi pyyntö, vetosin siihen että se raivoaminen siis lapsen tuntuu pahalta ja suututtaa myös äidin.





Vierailija
6/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei tuonikäisen kuulu enää käyttäytyä noin. kannattaa hakea apua perheneuvolasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

musta ei ole sulle apua mutta mulla on samanlainen 6 v eskarilainen. Olisin myös kiinnostunut kommenteista.

Vierailija
8/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

saa sanoa, että on paha mieli ja saa itkeä, mutta toisten haukkuminen ja tavaroiden paiskominen on yksinkertaisesti kielletty. Nämä keskustelut käydään silloin kun lapsi on hyvällä tuulella. ehkä olet antanut lapselle liikaa valtaa. Minä laittaisit ohjat tiukemmalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko lapsella liian tiukka ohjelma?



Onko vanhemmilla riittävästi aikaa kuunnella lasta? (siis ihan vain kuunnella - eikä vain kysellä kuulumisia).



Vierailija
10/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä esikoinen oli välillä tuollainen.

Jälkeenpäin ajatellen olen miettinyt onko se niin tärkeää aina olla aikuinen tuossa tilanteessa?

Siis jos 30 kertaa on aikuinen ja kerran pimahtaa ja karjuu. Jälkeenpäin sitten keskustelua että onko se kivaa kun äiti huutaa ja raivoaa ja anteeksi pyyntö, vetosin siihen että se raivoaminen siis lapsen tuntuu pahalta ja suututtaa myös äidin.

Kunhan ei tosiaan ole läheskään jokakertainen reaktio. Empatiakyvyn erätelyssä auttaa joskus parhaiten se, että jouttu kokemaan ikävän asian omissa nahoissaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että miks h*** mun kestää omassa kodissani karmeeta huutoa ja karjumista ja haukkuja. Täällä oli eilen niin hirveä meteli että puoliksi odotin jo jonkun naapurin kutsuvan poliisit paikalle.



Toisaalta miten voin vaatia lasta rauhoittamaan itsensä jos en itsekään pysty pysymään rauhallisena. Haluaisin ihan konkreettisia neuvoja siitä miten autan lastani auttamaan itseään. Sekä miten pidän itseni rauhallisena. En usko että siitä kun äiti karjuu on mitään apua. Päinvastoin. Lapsi on herkkä ja arvelen että huuto on hänelle haitallisempaa kun jollekin toisenlaiselle lapselle. Lisäksi saan lisäksi karmeita itsesyytöksiä aina kun pimahdan.



Tuntuu että jotain apua tässä tarvitaan. En vaan tiedä pitäskö hoitoon viedä lapsi vai äiti.



Meillä toinen lapsi ei saa samanlaisia raivareita.



ap

Vierailija
12/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Homma nyt vaan on niin että osa lapsista on temperamenttisempia, heillä "kiehahtaa" helpommin ja kiukuttelut ovat kunnon raivareita. Jos lapsen kehitys on muuten ok, niin ei apua todellakaan tarvitse hakea perheneuvolasta!

Oletko kokeillut ohjata lasta purkamaan raivoa jotenkin sallitummin esim voisi hakata tyynyä, repiä vanhoja puhelinluetteloita tms. Ymmärrän kyllä hyvin tunteesi sillä itsellänikin on temperamenttinen lapsi...tosin vasta 5v mutta en usko että luonne tuosta mihinkään muuttuu. Hän tuntee tunteet täysillä.

T. lastentarhanopettaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

nälkäisenä tai väsyneenä raivoaa myös herkästi ( siis jos pienikin asia harmittaa). En osaa muuta neuvoa, kuin että riittävän usein ruokaa ja tarpeeksi unta. Itse aina pojan kiukutessa ajattelen, että hänellä ei nyt kaikki ole hyvin ja mun täytyy yrittää auttaa.

Jos koulupäivä on ollut raskas, niin poika helposti kiukkuaa mulle, silloin yritän pysyä rauhallisena ja keskustella siitä, mikä stressaa.

Vierailija
14/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

läpikäy kyllä myös jonkinlaista "murroskautta". On huonotuulinen, tiuskii, paiskoo välillä ovia jne. Mutta tuollaiset raivarit on kyllä jäänyt jo monta vuotta sitten. Kuopuksemme, 4-vuotias, taas saa kyllä jatkuvasti kuvailemiasi raivareita. Vaikea kyllä kuvitella, että 7-vuotias saa tuollaisia raivarieta, jotenkin itsestäni tuntuu, että tuon ikäinen osaa purkaa pahaa oloaan muutenkin kuin huutamalla, potkimalla tai heittelemällä tavaroita...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko lapsella liian tiukka ohjelma?

Onko vanhemmilla riittävästi aikaa kuunnella lasta? (siis ihan vain kuunnella - eikä vain kysellä kuulumisia).

Tämä lapsi stressaantuu herkästi ja tarvitsee paljon aikaa rentoutumiseen ja niinpä meillä on paljon kotipäiviä, rajoitetusti harrastuksia ja muita menoja.

Olen kotiäiti, joten lapsi saa paljon aikuisen huomiota ja aikaa.

Sille joka sanoi että suitsia tiukemmalle - kaipaisin konkreettista esimerkkiä mitä tarkoitat.

Vierailija
16/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että miks h*** mun kestää omassa kodissani karmeeta huutoa ja karjumista ja haukkuja. Täällä oli eilen niin hirveä meteli että puoliksi odotin jo jonkun naapurin kutsuvan poliisit paikalle. Toisaalta miten voin vaatia lasta rauhoittamaan itsensä jos en itsekään pysty pysymään rauhallisena. Haluaisin ihan konkreettisia neuvoja siitä miten autan lastani auttamaan itseään. Sekä miten pidän itseni rauhallisena. En usko että siitä kun äiti karjuu on mitään apua. Päinvastoin. Lapsi on herkkä ja arvelen että huuto on hänelle haitallisempaa kun jollekin toisenlaiselle lapselle. Lisäksi saan lisäksi karmeita itsesyytöksiä aina kun pimahdan. Tuntuu että jotain apua tässä tarvitaan. En vaan tiedä pitäskö hoitoon viedä lapsi vai äiti. Meillä toinen lapsi ei saa samanlaisia raivareita. ap

etenkin jos itselläkin on noin vaikeaa säilyttää malttia.

Vierailija
17/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sille joka sanoi että suitsia tiukemmalle - kaipaisin konkreettista esimerkkiä mitä tarkoitat.

keskustelisin siitä, että perheessänne on nyt uudet säännöt. Ketään ei solvata eikä vihaisena saa paiskoa tavaroita. Jos näitä tekee, tulee rangaistus. Keskustelette ja keksitte lapsen kanssa yhdessä vaihtoehtoisia tapoja ilmaista harmitusta ja kiukkua. Kyllä seitsemänvuotiaan pitäisi olla jo niin älykäs, että myös hän itse osaa käsitellä tätä asiaa.

Vierailija
18/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

se, että antaa sen lapsen rauhoittua ihan itse, ihan rauhassa. Silloin hän rauhoittuu nopeimmin. Kyllä hän itsekin tosiaan tietää, että tuo käytös ei ole hyväksyttävää, muta joku vaan ajaa niin yli, ettei pysty hillitsemään itseään. Pystyy siihen kuitenkin nopeammin, jos kukaan ei "mene väliin" ja tuota lisää hermostuttavaa häiriötä.



Toinen keino on ojentaa lapselle vaan tyyny, jota saa hakata.



Mitään ei kannata puhua eikä halailla ja taputella ennen kuin lapsi on rauhoittunut. Sitten, mutta vasta sitten käydään tilanne läpi, miksi kiehui ja miten siinä tilantteesa olisi lapsen PITÄNYT toimia. Ja kasvatuskäytäntönä, älä sanele, anna lapsen keksiä itse, miten olisi pitänyt toimia.



Mä en muuuten tajua, mitä hyötyä joku ajattelee ap:lle olevan sellaisesta vastauksesta, että "olisi pitänyt aikaisemmin". EHkä olisikin, mutta nyt on nyt ja tarvis tietää mitä nyt pitää tehdä. Menneestä ei enää ole hyötyä.

Vierailija
19/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli myös minun poikani on varsin temperamenttinen ja hermostuessaan volyymi kyllä kasvaa ja tunteet näkyy. Mutta tuollaiset primitiiviset raivokohtaukset on kyllä taakse jäänyttä elämää.

läpikäy kyllä myös jonkinlaista "murroskautta". On huonotuulinen, tiuskii, paiskoo välillä ovia jne. Mutta tuollaiset raivarit on kyllä jäänyt jo monta vuotta sitten. Kuopuksemme, 4-vuotias, taas saa kyllä jatkuvasti kuvailemiasi raivareita. Vaikea kyllä kuvitella, että 7-vuotias saa tuollaisia raivarieta, jotenkin itsestäni tuntuu, että tuon ikäinen osaa purkaa pahaa oloaan muutenkin kuin huutamalla, potkimalla tai heittelemällä tavaroita...

Vierailija
20/55 |
08.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsella on ehdottomasti herkästi kiehahtava tempperamentti. Toinen lapsi on hoidettu samalla tavalla mutta on aina reagoinut asioihin eri tavalla. Samankin perheen lapset ovat erilaisia.



Perheneuvolaakin olen harkinnut - lähinnä omaksi avukseni. Haluaisin toimia aikuisemmin enkä kokea morkkiksia omasta toiminnastani.



Pidämme kiinni säntillisistä ruoka- ja nukkumaanmenoajoista koska ne vaikuttavat kovasti tähän lapseen. Koulussa, harrastuksissa ja kavereilla menee todella hyvin ja saamme lapsesta aina kiitosta. Raivarit tapahtuvat kotona.



ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi seitsemän