Mitä on tapatunut "vanhoille hyville arvoille"

Ai että kaikki ihmiset jatkuvasti törkeesti ja julkisesti pettää rakkaitaan. Esimerkiksi juhlissa kun otettu vähän alkoholia voi kaverin vaimoa panna vähän eteisen nurkassa, mitä siitä vaikka välit menis poikki ja loukattais kaikkia asian osaisia. Että tätäkö se on ollut aina jatkuvasti kaikilla ihmisillä???

Ei tuo ennenkään niin harvinaista ole ollut.

Pettäjiä on ollut kautta maailman sivun ja on tulevaisuudessakin. Ihmisen yksiavioisuus on keinotekoinen normi, joka toimii joillain loistavasti, mutta hyvin suurella osalla vain siksi, että muunlaista toimintaa paheksuttaisiin / se johtaisi avioeroon ja hankaliin tilanteisiin. Ja niissä hankalissa tilanteissa parisuhdedraamaa suuremmiksi asioiksi nousevat usein toimeentulo ja muut taloudelliset tekijät.

raamatussa ennustetaan, että ihmiset tulevat olemann lopunaikana juuri tuollaisia, itsekkäitä rahaa rakastyavia, ilkeitä, jne



kuten nyky ihmiset ovat





nutta ei hätää pian tulle muutos asiaan, kun jumala puuttuu peliin

Itse en ole huomannut vastaavaa ja olen kuitenkin esim työelämässä satojen ihmisten kanssa tekemisissä vuosittain. Näen ja koen paljon hyvää. Ihmiset tekevät toistensa kanssa töitä, välillä nauretaan makeasti yhdessä. Kinkkisistä tilanteista selvitään ja se siitä.



Olenkohan sitten joku ihmeellinen poikkeus, mutta ei omaan lähipiiriini tai tuttaviini ole siunaantunut tuollaisia ap:n kuvaamia ihmisiä. Onkohan joku taas vetänyt yleistyksiä nettijutuista tai keltaisista lehdistä? Kannattaisi viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa oikeassa elämässä. Ja jonkun verran voi myös itse vaikuttaa siihen, millaisten ihmisten vaikutuspiirissä elää. Ei ole pakko kerätä ankeuttajia ympärilleen.



Entä levitätkö itse ap ympärillesi posiitivista vai negatiivista energiaa? Ainakin viestisi oli jotenkin kyynisyyttä ja negatiivista energiaa huokuva. Tässäkin voi jokainen mennä itseensä.

Minä saan tehdä itselleni omat arvot ja moraalin, ajatellaan. Tärkeintä on oma fiilis, että tuntuu hyvältä juuri nyt ja tulee paljon rahaa.

johtajistaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Minä saan tehdä itselleni omat arvot ja moraalin, ajatellaan. Tärkeintä on oma fiilis, että tuntuu hyvältä juuri nyt ja tulee paljon rahaa.

Tunnetko oikeasti monia ihmisiä, joille raha on tärkeintä? Jotenkin näistä kommenteista paistaa katkeruus läpi eikä ole sekään kovin posiivinen voima. Tunnen monia hyvätuloisia ihmisiä ja he eivät ole ajautuneet hyvätuloisiksi siksi, että ovat tavoitelleet juuri nimenomaan rahaa, vaan siksi, että heitä on kiinnostanut opiskella ja he ovat eteenpäin pyrkiviä ja innokkaita kehittymään. Raha on useimmille sivutuote, ei itsetarkoitus ja useimmille hyvätuloisillekin tärkeintä on joku muu. Vai luuleeko köyhät, että hyvätuloisille tärkeintä on raha, koska heillä sitä ei ole? Voi olla hyvätuloinen ja arvot kohdillaan ja päinvastoin.

Jotain maagisia perusarvoja on aika hankala määrittää. Veikkaan, että ne riippuvat ihan siitä, millaisessa yhteiskunnassa ihmiset ovat ja kuinka paljon mukana on kilpailua. Esim. jossain Kiinassa on varmasti tietyllä elämän sektorilla paljon kovemmat arvot kuin Suomessa, mutta sitten taas toiset arvot ovat pehmeämpiä. Lisäksi suomalaisten arvot ovat luultavasti aika erilaiset painotuksiltaan nyt kuin esim. 200 vuotta sitten.

epäitsekkääksi, kohteliaaksi ja muita huomioivaksi, koska päiväkodissa nämä arvot sivuutetaan mennen tullen. Muut lapset hyödyntävät tällaista lasta 6-0 ja pitävät epäitsekästä lähinnä tyhmänä, jos ei osaa pitää omia puoliaan. Kyynärpäätaktiikka ja itsekkyys ne jylläävät.



Ottaa aivoon, kun on ensin kasvattanut kotona syviin tapoihin ja sitten joutuukin selittämään lapselleen, että ei sun tartte niitä muita aina ottaakaan huomioon, pidä vaan puoles ja korota ääntäs!

Väitätkö, että esimerkiksi viktoriaanisena aikana ihmiset eivät ole ole pelanneet pelejä, rakennelleet kulisseja, teeskennelleet hienompia kuin ovat, eivät myöskään ole pettäneet eivätkä kiusanneet?



Luepa vähän historiaa, niin se selviää sulle aika äkkiä.

Minua masentaa se, että keneenkään ei oikein voi luottaa nykyään.

omassa lapsuudessa vielä ihmiset tekivät mitä oli sovittu.

nykyään tuntuu, että äitien päähuvi on vetää matto alta toisten lapsilta.



kun se on mun muksun oikeus tehdä mitä se haluaa, olla kanen kanssa se haluaa. jne. siis että ei sen tartte kutsua sitä yhtä luokalta, kun se ei ole kiva kaveri (lue: oikea syy: äiti kadehtii sen äitiä ja sen takia se ei ole kiva kaveri)



Itse sain lapsena vaan olla lapsi ja tehdä mitä käsketään. oli helppoa. jos äiti oli sopinut naapurin ekaluokkalaisen kanssa yhteiset koulumatkat, minä en sitä miettinyt haluanko vai en. tottakai halusin.



kaikki oli jotenkin niin helppoa ja lapset säästettiin monelta surulta. Millaisia lapsia tulee näiden äitien lapsista, jotka näkevät vanhempansa käyttäytyvän törkeästi jonkun toisen lasta kohtaan?

tuleeko heistä ylimielisiä, jotka ajattelevat että tuo toinen on minua huonompi ja sitä kuuluukin kohdela noin, vai häpeävätkö he aikuisena vanhempiaan, kun muistelevat miten oma äiti kohteli ystäviä?

epäitsekkääksi, kohteliaaksi ja muita huomioivaksi, koska päiväkodissa nämä arvot sivuutetaan mennen tullen. Muut lapset hyödyntävät tällaista lasta 6-0 ja pitävät epäitsekästä lähinnä tyhmänä, jos ei osaa pitää omia puoliaan. Kyynärpäätaktiikka ja itsekkyys ne jylläävät.

Ottaa aivoon, kun on ensin kasvattanut kotona syviin tapoihin ja sitten joutuukin selittämään lapselleen, että ei sun tartte niitä muita aina ottaakaan huomioon, pidä vaan puoles ja korota ääntäs!

Mä olen kasvattanut omia lapsiani niin, että ketään ei saa kiusata mutta itseään saa puolustaa.

Kavereita saa puolustaa. Vedetään turpiin jos kiusaajiin ei puhe tehoa, vedetään kunnolla lättyyn jos joku ääliö ei usko, vaan kiusaa siitä huolimatta.

Mun lapsia ei ole ikinä kiusattu, koska ne on tehneet noin.

laumassa, missä kaikki on sallittua, jos ei vaan hoitaja näe, ni eikä se elämä jatku samaa rataa? Mulla on ikävä kotiäitejä, ihan sama vaikka sais taas kaikkien mammojen vihat päälle, erilailla oli silloin kun äidit oli kotona, lapset sai siltä hyvän esimerkin, miten asiat tehdään, ja ei ollut kiirettä, asiat oli silloin paljon paremmin.

Mun lapsuudessani äidit oli töissä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja lapset olivat avainkaulalapsia. Mullakin oli niitä kavereina useita. Ja mä olen 60-luvulla syntynyt, joten ainakaan mun elinaikana ei ole mitään kotiäitikulttuuria ollut ei ainakaan pk-seudulla.

Nykyäänhän nimenomaan vauhkotaan, että äitien pitäisi ola kotona, kunnes lapsi täyttää tyyliin 18. Kumma, miten ennen vanhaan käytöshäitiöitä oli vähemmän, vaikka äidit nimenomaan kävi töissä jne, mikä nykyään tuomitaan hirveänä itsekkyytenä.

mummoja ja tateja samassa huushollissa auttamassa nuorta aitia. Tai lapsi oli paivahoidossa koulutettujen ihmisten hoidossa.

Nykyaan aideille ja anopeille tulee porttikielto vauvakotiin jos vahankin mistaan sanovat. Lapset saadaan usein teini-ikaisina kun omakin lapsuus on vasta muutaman vuoden takana. Minkaanlaista kokemusta tai koulutusta ei tarvita lastentekoon, enemman tarvitsee ennenkuin paasee jonekin siivoamaan vaikka ei siivousvirheella kenenkaan tulevaisuutta voi pilata.

Väitätkö, että esimerkiksi viktoriaanisena aikana ihmiset eivät ole ole pelanneet pelejä, rakennelleet kulisseja, teeskennelleet hienompia kuin ovat, eivät myöskään ole pettäneet eivätkä kiusanneet? Luepa vähän historiaa, niin se selviää sulle aika äkkiä.

Mutta ei julkisesti kaikkien silmien alla. Ja kaikin mahdollisin tavoin...

Jotain rajaa niille panopuuhille sentään.

Itse en ole huomannut vastaavaa ja olen kuitenkin esim työelämässä satojen ihmisten kanssa tekemisissä vuosittain. Näen ja koen paljon hyvää. Ihmiset tekevät toistensa kanssa töitä, välillä nauretaan makeasti yhdessä. Kinkkisistä tilanteista selvitään ja se siitä. Olenkohan sitten joku ihmeellinen poikkeus, mutta ei omaan lähipiiriini tai tuttaviini ole siunaantunut tuollaisia ap:n kuvaamia ihmisiä. Onkohan joku taas vetänyt yleistyksiä nettijutuista tai keltaisista lehdistä? Kannattaisi viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa oikeassa elämässä. Ja jonkun verran voi myös itse vaikuttaa siihen, millaisten ihmisten vaikutuspiirissä elää. Ei ole pakko kerätä ankeuttajia ympärilleen. Entä levitätkö itse ap ympärillesi posiitivista vai negatiivista energiaa? Ainakin viestisi oli jotenkin kyynisyyttä ja negatiivista energiaa huokuva. Tässäkin voi jokainen mennä itseensä.

Tätä itsekin olen joutunut ihmettelemään, että olenko tuntenut koskaan näitä tiettyjä ihmisiä ollenkaan vai ovatko aiemmin teeskennelleet ja nyt yhtäkkiä parin viimeisen vuoden aikana paljastaneet todellisen arvomaailmansa. Aiemmin mukavina pitämäni ihmiset ovat nyt jotain ihan muuta.

Meitä on viisi pariskuntaa, jotka olemme tunteneet toisemme jo kauan, osa nuoruudesta, lapsuudesta, sukulaisuuden kautta jne. Olemme olleet läheisiä ja lapsetkin suunnilleen samanikäisiä joten olemme olleet tekemisissä paljon ja esim. yhteisiä juhlia (juhannus, pikkujoulut jne.) on paljon pidetty. Ja aimmin on ollut todella hyvä henki ja hauskaa. Ja nyt parin viimeisen vuoden aikana jotain on muuttunut. Nämä pari pariskuntaa ovat ns. sekoittaneet koko pakan.

Pettämistä ristiin keskenään, ronskia ilkeilyä, julkista riitelyä ja toisten ihmisten klähmimistä ja lähentelyä (ei ystävällisissä merkeissä), sovinistista sikailua, ihme kuvioita, ...

Olen miettinyt, keitä nämä ihmiset ovat, ovatko he aina ajatelleet näin mutta ovat esittäneet ulospäin muuta?

Valitettavasti ystäväpiirimme on kärsinyt tästä. Kesän lopettajaiset vietimme vain kolmen perheen kesken (nämä kaksi pariskuntaa jätettiin kutsumatta). Tunnelma oli alakuloinen. Tämän vuoden pikkujouluja ei taideta enää lainkaan viettää.

Nämä pariskunnat ovat repineet porukkamme rikki solvaamalla toisiaan ja vetämällä eri ihmiset eri puolille, pyörittämällä jatkuvaa ihmissuhdedraamaa ja soittelemalla milloin kenellekin negatiivisissa merkeissä.

Emme ole enää teinejä, vaan neljissäkymmenissä kaikki, osa yli, osa alle.

Voin vain ihmetellä, mitä on tapahtunut.

Olen pettynyt ihmisiin. Ja itseenikin, etten ole muka aiemmin nähnyt näiden ihmisten todellista luonnetta.