Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen ylpeydestä eroon ja saan myötätuntoa?
08.10.2010 |
Ylpeys on perisyntini, vaikka aina ajattelen, että kukaan ei ole toista ihmistä parempi ja ymmärrän, että toisissa olosuhteissa myös minulla voisi mennä huonosti.
JOs joku loukkaa minua, on minun vaikea antaa anteeksi. Vetoan omanarvontuntooni ja siihne, että arvostan itseäni niin paljon, enkä suostu kynnysmatoksi.
Kun luin aamun uutisen lapsiperheiden köyhyydestä, niin ei se koskettanut minua mitenkään. Senhän pitäisi, mutta en saa siihen mitään tunnetta mukaan.
En halua olla tällainen... onko neuvoja?
Kommentit (48)
Olen saanut palautetta, että olen ladylike ja etäinen. Annan itsestäni ylpeän vaikutelman. KUn lähdin asiaa ajattelemaan niin tajusin, että minun on toisinaan vaikea antaa periksi, kun minua loukataan, koska ylläpidän itsearvostusta - eli olen ylpeä.
Omasta mielestäni en nosta itseäni jalustalle, enkä ajattele, että olen parempi kuin muut. Ehkä tunnenkin itseni arvottomammaksi (kuten joku yllä puhui)....ja sen takia olen etäinen...?
ap
Ihan ekana, mitä tarkoitat sillä sanalla jos kerran kohtelet muita ihmisiä kuten haluat itseäsi kohdeltavan?
vaan joustamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä. Se, että joku pitää sinua etäisenä ei varmaan tee sinusta ylpeää, ne ovat kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä kykenen kokemaan empatiaa sellaista kohtaan, joka on menettänyt lapsensa. Koska minulla on lapsia. Mutta en kykene kokemaan empatiaan sellaista kohtaan, joka on saanut keskenmenon - koska minulle ei ole sellaista tapahtunut.
Eikö empatiakyvyssäni ole jotain pielessä.
Hmmm. Ajattelen näissä tilanteissa, että "kyllä minä selviäisin, joten sinunkin on selvittävä". Se on sitä kovuutta.
Tätä kovuutta ei ole muuten lapsia kohtaan. Se kohdistuu aikuisiin.
ap
Mielestäni minä YMMÄRRÄN toista ihmistä hyvin. Ymmärrän, miksi toinen toimii kuten toimii. Ymmärrän, että meillä kaikilla on sama ihmisarvo, enkä minä ole parempi enkä huonompi kuin toinen. Kohtelen myös muita samoin kuin haluan itseäni kohdeltavan. Minua vaivaa se, etten TUNNE näin. Minä vain YMMÄRRÄN. Eikö teidän mielestä näiden asioiden välillä ole eroa? Vai kuvittelenko minä vain eron? ap
Mitä empatia on? Onko se sitä, että kun näkee toisen surevan, ymmärtää tämän suuren surun vai sitä, että tuntee tämän saman surun? Jälkimmäinen ei mielestäni ole empatiaa vaan samastumista toisen tunnetilaan, mikä sinällään ei ole edes hyvä. Toisten tunteiden ottaminen itselleen vahingoittaa eikä silloin edes pysty auttamaan kun itsekin on niin suuren tunnekuohun vallassa. Ymmärtäminen on empatiaa parhiammillaan, mutta pystyäkseen ymmärtämään mahdollisimman hyvin on koettava edes häivähdys siitä mitä toinen saattaa tuntea tai kokea. Voiko olla jos lapsena olet ollut kovin kiltti ja taipunut aina muiden tahdon mukaan, niin nyt et enää jaksa olla aina se kiltti, joka ajattelee muita? Jos aina ajattelee muita ensin, tulee jossain vaiheessa aika vihaiseksi ja kovettaa itsensä. Liika kiltteyskään ei siis ole hyvästä? Tai onko elämässäsi omasta mielestäsi ollut paljon suuria suruja tai murheita? Sekin voi kovettaa siten, että ajattelee jo kokeneensa kaikenlaista pahaa, nyt on muitten vuoro.
Joku muu siis kokee niin.
Olen liiankin joustava ja ymmärtäväinen. Ymmärrän aina ja kaikkialla kaikkia osapuolia... Liikaakin, koska se heikentää päätöksentekokykyäni.
ap
Olen saanut palautetta, että olen ladylike ja etäinen. Annan itsestäni ylpeän vaikutelman. KUn lähdin asiaa ajattelemaan niin tajusin, että minun on toisinaan vaikea antaa periksi, kun minua loukataan, koska ylläpidän itsearvostusta - eli olen ylpeä. Omasta mielestäni en nosta itseäni jalustalle, enkä ajattele, että olen parempi kuin muut. Ehkä tunnenkin itseni arvottomammaksi (kuten joku yllä puhui)....ja sen takia olen etäinen...? ap
Ihan ekana, mitä tarkoitat sillä sanalla jos kerran kohtelet muita ihmisiä kuten haluat itseäsi kohdeltavan?
vaan joustamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä. Se, että joku pitää sinua etäisenä ei varmaan tee sinusta ylpeää, ne ovat kaksi eri asiaa.
Joku muu siis kokee niin.
Olen liiankin joustava ja ymmärtäväinen. Ymmärrän aina ja kaikkialla kaikkia osapuolia... Liikaakin, koska se heikentää päätöksentekokykyäni.
ap
Olen saanut palautetta, että olen ladylike ja etäinen. Annan itsestäni ylpeän vaikutelman. KUn lähdin asiaa ajattelemaan niin tajusin, että minun on toisinaan vaikea antaa periksi, kun minua loukataan, koska ylläpidän itsearvostusta - eli olen ylpeä. Omasta mielestäni en nosta itseäni jalustalle, enkä ajattele, että olen parempi kuin muut. Ehkä tunnenkin itseni arvottomammaksi (kuten joku yllä puhui)....ja sen takia olen etäinen...? ap
Ihan ekana, mitä tarkoitat sillä sanalla jos kerran kohtelet muita ihmisiä kuten haluat itseäsi kohdeltavan?
vaan joustamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä. Se, että joku pitää sinua etäisenä ei varmaan tee sinusta ylpeää, ne ovat kaksi eri asiaa.
Yritän kyllä miettiä, olenko oikeasti tyhmä...
Siis tämän ylpeyden olen kuullut jo kolmasti. Tyhmäksi minua ei ole haukuttu kuin av:lla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asettua toisen ihmisen asemaan vaikka ei olisi kokenutkaan samaa. Kyse ei ole ylpeydestä vaan ymmärtämättömyydestä ja todellakin empatiakyvyn puutteesta.
Yritän kyllä miettiä, olenko oikeasti tyhmä... Siis tämän ylpeyden olen kuullut jo kolmasti. Tyhmäksi minua ei ole haukuttu kuin av:lla. ap
tai sinulla on ollut sellainen kausi että olet pohdiskellut ja ollut etäinen. Älä huoli, jos et ole oikeasti ylpeä, sanomiset eivät haittaa, jos olet, ne eivät haittaa kuitenkaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen :)
Mitä empatia on? Onko se sitä, että kun näkee toisen surevan, ymmärtää tämän suuren surun vai sitä, että tuntee tämän saman surun? Jälkimmäinen ei mielestäni ole empatiaa vaan samastumista toisen tunnetilaan, mikä sinällään ei ole edes hyvä. Toisten tunteiden ottaminen itselleen vahingoittaa eikä silloin edes pysty auttamaan kun itsekin on niin suuren tunnekuohun vallassa.
Ymmärtäminen on empatiaa parhiammillaan, mutta pystyäkseen ymmärtämään mahdollisimman hyvin on koettava edes häivähdys siitä mitä toinen saattaa tuntea tai kokea.
Voiko olla jos lapsena olet ollut kovin kiltti ja taipunut aina muiden tahdon mukaan, niin nyt et enää jaksa olla aina se kiltti, joka ajattelee muita? Jos aina ajattelee muita ensin, tulee jossain vaiheessa aika vihaiseksi ja kovettaa itsensä. Liika kiltteyskään ei siis ole hyvästä?
Tai onko elämässäsi omasta mielestäsi ollut paljon suuria suruja tai murheita? Sekin voi kovettaa siten, että ajattelee jo kokeneensa kaikenlaista pahaa, nyt on muitten vuoro.