Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen ylpeydestä eroon ja saan myötätuntoa?
08.10.2010 |
Ylpeys on perisyntini, vaikka aina ajattelen, että kukaan ei ole toista ihmistä parempi ja ymmärrän, että toisissa olosuhteissa myös minulla voisi mennä huonosti.
JOs joku loukkaa minua, on minun vaikea antaa anteeksi. Vetoan omanarvontuntooni ja siihne, että arvostan itseäni niin paljon, enkä suostu kynnysmatoksi.
Kun luin aamun uutisen lapsiperheiden köyhyydestä, niin ei se koskettanut minua mitenkään. Senhän pitäisi, mutta en saa siihen mitään tunnetta mukaan.
En halua olla tällainen... onko neuvoja?
Kommentit (48)
on kaksi kummilasta Afrikassa, jota tuen 50 eurolla kuussa.
Kaikki lasten vaatteet lahjoitan eteenpäin. Mitään en myy, en edes niitä "Reimatecceja".
Minä autan konkreettisesti ystävääni, joka on yh. Välillä siivoan hänelle, välillä ostan hänelle ruokaa jne.
Ymmärrän selkeästi, että elämä on veitsenterällä menemistä. Minä voin menettää tämän kaiken. Jo vaikka huomenna.
Pointti on siinä, että minä järjellä toimin ja järjellä tämän ymmärrän. Mutta tämä tieto ei mene sydämeeni asti.
ap
mitä sulla on, ihan milloin tahansa. Suosittelen, että hakeudut vapaaehtoistyöhön - vaikkapa vanhainkotiin - tai annat tapeellista tavaraa esim. lastenkotiin tai etsit jonkun perheen, jota alat ihan konkreettisesti auttamaan - ja lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen jne. Teot ovat ajatusten yläpuolella. Tekojen kautta saatat muuttua huomaamattasi - jos kerran muutosta itseesi haet. Sinä yh - jonka lasta kiusatan ( joka vastasit ketjuun ) - sullakin voi ihan kohta olla toisin, paljon paremmin. Ja haluan sanoa sulle vielä, että minä ainakin todella tunnen empatiaa sua kohtaan ja auttaakin haluaisin jotenkin; mutta miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko sulla joku hätänä vai miksi?
Kellä meistä ei olisi henkinen kehitys kesken? ap
vaikea selittää mutta sinunkin ongelmasi on käsittämätön kun ajattelee kuten minä. Tai ratkaisu siihen on niin helppo että et näe sitä.
ratkaisu on helppo, mutta en vain itse löydä.
Itse asiassa luulen, että olen niiiiiiiiin vahvasti järki-ihminen, että vika on siinä. Pyörittelen, luokittelen, analysoin ja ryhmittelen asioita. Kun saisin tuon järjen äänen hiljaisemmalle, niin saisin kiinni empatiasta.
ap
Kellä meistä ei olisi henkinen kehitys kesken? ap
vaikea selittää mutta sinunkin ongelmasi on käsittämätön kun ajattelee kuten minä. Tai ratkaisu siihen on niin helppo että et näe sitä.
Eli et saa auttamisesta itse mitään mielihyvää?
on kaksi kummilasta Afrikassa, jota tuen 50 eurolla kuussa. Kaikki lasten vaatteet lahjoitan eteenpäin. Mitään en myy, en edes niitä "Reimatecceja". Minä autan konkreettisesti ystävääni, joka on yh. Välillä siivoan hänelle, välillä ostan hänelle ruokaa jne. Ymmärrän selkeästi, että elämä on veitsenterällä menemistä. Minä voin menettää tämän kaiken. Jo vaikka huomenna. Pointti on siinä, että minä järjellä toimin ja järjellä tämän ymmärrän. Mutta tämä tieto ei mene sydämeeni asti. ap
mitä sulla on, ihan milloin tahansa. Suosittelen, että hakeudut vapaaehtoistyöhön - vaikkapa vanhainkotiin - tai annat tapeellista tavaraa esim. lastenkotiin tai etsit jonkun perheen, jota alat ihan konkreettisesti auttamaan - ja lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen jne. Teot ovat ajatusten yläpuolella. Tekojen kautta saatat muuttua huomaamattasi - jos kerran muutosta itseesi haet. Sinä yh - jonka lasta kiusatan ( joka vastasit ketjuun ) - sullakin voi ihan kohta olla toisin, paljon paremmin. Ja haluan sanoa sulle vielä, että minä ainakin todella tunnen empatiaa sua kohtaan ja auttaakin haluaisin jotenkin; mutta miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokin elämänkokemus on kovettanut sinut tai kolmas vaihtoehto on se, että olet saanut kaiken liian helpolla.
Itselläni on kaikki hyvin, olemme menestyviä, perheessä on hyvinkäyttäyvät ja fiksut lapset jne mutta silti minulta liikenee paljon empatiaa hädässä ja kurjuudessa oleville ihmisille. Olen varmaankin ihan toinen äärilaita ja minulla ainakin lapsuude kokemukset ovat sellaiset, että niiden myötä haluaisin auttaa kaikkia maailman hätää kärsiviä ihmisiä.
Hyvä kysymys....
Saan kyllä siitä jotain mielihyvää. Saan mielihyvää, kun annan afrikkalaiselle ylimmäräisen 200 euroa ja perhe saa ostettua lehmän. Mutta en saa mielihyvää jokakuukautisesta 25 euron lahjoituksesta.
Saan mielihyvää, kun pystyn antamaan ystävälleni jotain.
Eli en toimi pelkästään velvollisuudesta.
Mutta mitään suuria tunnekokemuksia ne eivät minulle tuo.
ap
Eli et saa auttamisesta itse mitään mielihyvää?
on kaksi kummilasta Afrikassa, jota tuen 50 eurolla kuussa. Kaikki lasten vaatteet lahjoitan eteenpäin. Mitään en myy, en edes niitä "Reimatecceja". Minä autan konkreettisesti ystävääni, joka on yh. Välillä siivoan hänelle, välillä ostan hänelle ruokaa jne. Ymmärrän selkeästi, että elämä on veitsenterällä menemistä. Minä voin menettää tämän kaiken. Jo vaikka huomenna. Pointti on siinä, että minä järjellä toimin ja järjellä tämän ymmärrän. Mutta tämä tieto ei mene sydämeeni asti. ap
mitä sulla on, ihan milloin tahansa. Suosittelen, että hakeudut vapaaehtoistyöhön - vaikkapa vanhainkotiin - tai annat tapeellista tavaraa esim. lastenkotiin tai etsit jonkun perheen, jota alat ihan konkreettisesti auttamaan - ja lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen jne. Teot ovat ajatusten yläpuolella. Tekojen kautta saatat muuttua huomaamattasi - jos kerran muutosta itseesi haet. Sinä yh - jonka lasta kiusatan ( joka vastasit ketjuun ) - sullakin voi ihan kohta olla toisin, paljon paremmin. Ja haluan sanoa sulle vielä, että minä ainakin todella tunnen empatiaa sua kohtaan ja auttaakin haluaisin jotenkin; mutta miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylpeys on kenenkään perusluonne. Se on kyllä perusluonne, kuinka syvästi tuntee.
Ilmeisesti syy on elämänkokemuksessani. Olen kovettanut itseni.... Tämä taitaa olla villakoiran ydin....
ap
jokin elämänkokemus on kovettanut sinut tai kolmas vaihtoehto on se, että olet saanut kaiken liian helpolla. Itselläni on kaikki hyvin, olemme menestyviä, perheessä on hyvinkäyttäyvät ja fiksut lapset jne mutta silti minulta liikenee paljon empatiaa hädässä ja kurjuudessa oleville ihmisille. Olen varmaankin ihan toinen äärilaita ja minulla ainakin lapsuude kokemukset ovat sellaiset, että niiden myötä haluaisin auttaa kaikkia maailman hätää kärsiviä ihmisiä.
Tuolla olikin aika hyvä lainaus siitä mitä empatiakyky on ja miten se "saadaan" tai miksi joillakin sitä ei juurikaan ole.
Kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Kyky ottaa huomioon toinen ihminen ja nähdä kaikissa ihmisissä samanlainen ihmisarvo kuin mitä haluaa itseensä kohdennettavan.
Joku suositteli ap:lle vapaaetoistyötä vaikkapa vanhainkoteihin.
Ap. Minä suosittelen että menet vapaaehtoistyöhön, mutta mene sinne, missä on ne ihmiset, jotka ovat kaiken menettäneet. Pääkaup.seudulla se on Hurstin tai pelastusarmeijan tai vast. järjestön ruoka-apu tai joulupatakeräys.
Jos et kohtaakaan niitä ihmisiä, jotka apua tarvitsevat, voisit kysellä työntekijöiltä / vapaaehtoisilta joko heidän tai autettavien elämäntarinoita.
Kun kuuntelet, kuvittele itsesi siihen. Tai lapsesi.
Yleensä ne ihmiset, joilla on paljon ja hyvin kaikkea, eivät jaa. He valittavat rahapulaa - no, suuret tulot, suuret menot, kai? Mutta mitenkään avokätisiä he eivät ole. Esimerkkinä lapseni kummi, miehen läheinen sukulainen, joilla ON. Lahjat lapsillemme ovat max 10 euron luokkaa. Tyyliin värityskirja ja kynät. Ystäväni, jotka ovat hoitovapaalla tms., näkevät enemmän vaivaa ja aikaa kun ostavat lapsille lahjoja. No, kukin arvostuksensa mukaan, mutta kälyllä = kummilla pitäisi kuten isovanhemmillakin (jotka eivät auta millään tavalla, mutta saavat eläkettä / hlö enemmän kuin minä palkkaa, ovat terveitä ja asuvat velattomasti) pitäisi olla tieto meidän varsin surkeasta taloustilanteesta, että elämme köyhyysraan alapuolella.
Ja sitten ne isovanhemmat, jotka ovat tehneet työuran pienellä palkalla, saavat pienen eläkkeen ja ovat vielä sairatakin, tukevat ja auttavat monin tavoin lastensa perheitä !
Ilmeisesti se, joka on menettänyt ja/tai elänyt niukkuudessa, osaa ja kykenee antamaan. Osaa ja kykenee näkemään, että ihmiset oikeasti eivät aina pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä, ja tarvitsevat apua. Tai vaikka kaikki olisi "omaa syytänsä" niin miksi silti pitäisi hylätä ihminen ja olla auttamatta?
Ehkä se menee näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys.... Saan kyllä siitä jotain mielihyvää. Saan mielihyvää, kun annan afrikkalaiselle ylimmäräisen 200 euroa ja perhe saa ostettua lehmän. Mutta en saa mielihyvää jokakuukautisesta 25 euron lahjoituksesta. Saan mielihyvää, kun pystyn antamaan ystävälleni jotain. Eli en toimi pelkästään velvollisuudesta. Mutta mitään suuria tunnekokemuksia ne eivät minulle tuo. ap
Ja se on aivan oikein. Ei auttamisesta pidäkään saada mielihyvää, muuten se on itsensä korottamista toisten yläpuolelle.
Peruslähtökohtahan on että meistä jokainen on itsekäs, jokainen ajattelee omaa etuaan, aina se vaan verhotaan jotenkin kasvatuksen tuloksena.
Minusta sinä olet oikeilla linjoilla JOS pystyt tuntemaan oikeita tunteita kun läheiselläsi on hätä tai rakastut. Tuo ylpeys ja loukkaantuminen on helppo nakki, ne ovat SINUN ajatuksiasi jotka SINÄ ajattelet. Seuraavalla kerralla kun TUNNET että sinua loukataan, ajattele että sanoiko se ihminen todella ääneen niin vai kaivoinko jotain piilomerkityksiä hänen viestistään. Mun exä esimerkiksi hiiltyi kun kysyin "kävitkö kaupassa"
Jonka hän kuuli" etkö sä saatanan patalaiska äijä ole tajunnut käydä edes kaupassa" Ja minä luulin kysyneeni tavallisen kysymyksen. Erohan siitä tuli ja jatkaa samaa linjaa edelleen, ei paljon kommunikoida :)
Mielestäni minä YMMÄRRÄN toista ihmistä hyvin. Ymmärrän, miksi toinen toimii kuten toimii. Ymmärrän, että meillä kaikilla on sama ihmisarvo, enkä minä ole parempi enkä huonompi kuin toinen. Kohtelen myös muita samoin kuin haluan itseäni kohdeltavan.
Minua vaivaa se, etten TUNNE näin. Minä vain YMMÄRRÄN. Eikö teidän mielestä näiden asioiden välillä ole eroa? Vai kuvittelenko minä vain eron?
ap
Tuolla olikin aika hyvä lainaus siitä mitä empatiakyky on ja miten se "saadaan" tai miksi joillakin sitä ei juurikaan ole. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Kyky ottaa huomioon toinen ihminen ja nähdä kaikissa ihmisissä samanlainen ihmisarvo kuin mitä haluaa itseensä kohdennettavan. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hiljennän järjen äänen...
ap
Hyvä kysymys.... Saan kyllä siitä jotain mielihyvää. Saan mielihyvää, kun annan afrikkalaiselle ylimmäräisen 200 euroa ja perhe saa ostettua lehmän. Mutta en saa mielihyvää jokakuukautisesta 25 euron lahjoituksesta. Saan mielihyvää, kun pystyn antamaan ystävälleni jotain. Eli en toimi pelkästään velvollisuudesta. Mutta mitään suuria tunnekokemuksia ne eivät minulle tuo. ap
Ja se on aivan oikein. Ei auttamisesta pidäkään saada mielihyvää, muuten se on itsensä korottamista toisten yläpuolelle. Peruslähtökohtahan on että meistä jokainen on itsekäs, jokainen ajattelee omaa etuaan, aina se vaan verhotaan jotenkin kasvatuksen tuloksena. Minusta sinä olet oikeilla linjoilla JOS pystyt tuntemaan oikeita tunteita kun läheiselläsi on hätä tai rakastut. Tuo ylpeys ja loukkaantuminen on helppo nakki, ne ovat SINUN ajatuksiasi jotka SINÄ ajattelet. Seuraavalla kerralla kun TUNNET että sinua loukataan, ajattele että sanoiko se ihminen todella ääneen niin vai kaivoinko jotain piilomerkityksiä hänen viestistään. Mun exä esimerkiksi hiiltyi kun kysyin "kävitkö kaupassa" Jonka hän kuuli" etkö sä saatanan patalaiska äijä ole tajunnut käydä edes kaupassa" Ja minä luulin kysyneeni tavallisen kysymyksen. Erohan siitä tuli ja jatkaa samaa linjaa edelleen, ei paljon kommunikoida :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni minä YMMÄRRÄN toista ihmistä hyvin. Ymmärrän, miksi toinen toimii kuten toimii. Ymmärrän, että meillä kaikilla on sama ihmisarvo, enkä minä ole parempi enkä huonompi kuin toinen. Kohtelen myös muita samoin kuin haluan itseäni kohdeltavan. Minua vaivaa se, etten TUNNE näin. Minä vain YMMÄRRÄN. Eikö teidän mielestä näiden asioiden välillä ole eroa? Vai kuvittelenko minä vain eron? ap
Tuolla olikin aika hyvä lainaus siitä mitä empatiakyky on ja miten se "saadaan" tai miksi joillakin sitä ei juurikaan ole. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Kyky ottaa huomioon toinen ihminen ja nähdä kaikissa ihmisissä samanlainen ihmisarvo kuin mitä haluaa itseensä kohdennettavan. .
Tunteet eivät imeydy ilmasta sinuun, aina ensin on ajatus jonka sinä luot. Ehkä et vaan ajattele mielikuvien kautta, mielikuvituksesi ei riitä siihen ajatukseen joka herättäisi tunteen. Ei se ole mikään vika jos tämä kyky puuttuu, se puuttuu monilta. Liikututko elokuvissa, lukiessasi jotain herkkää tai kuunnellessasi joululauluja lasten laulamana?
ja tunne ja järki menevät sekaisin :)
Mitä jos tunnetkin ensin ja järki sanoo sitten, mitä teet? Mutta et vain järjen ääneltäsi kuule tunteen ääntä?
Itken hyvin usein kuin seula. Juhuu, ei minulla olekaan tunnevammaa...Ehkä tavallinen elämä ei vain kosketa minua riittävästi...
Mutta hei, ylpeys oli kuitenkin se juttu, mistä ensi sijassa haluan päästä eroon. Se on kinkkisempi juttu.
ap
Mielestäni minä YMMÄRRÄN toista ihmistä hyvin. Ymmärrän, miksi toinen toimii kuten toimii. Ymmärrän, että meillä kaikilla on sama ihmisarvo, enkä minä ole parempi enkä huonompi kuin toinen. Kohtelen myös muita samoin kuin haluan itseäni kohdeltavan. Minua vaivaa se, etten TUNNE näin. Minä vain YMMÄRRÄN. Eikö teidän mielestä näiden asioiden välillä ole eroa? Vai kuvittelenko minä vain eron? ap
Tuolla olikin aika hyvä lainaus siitä mitä empatiakyky on ja miten se "saadaan" tai miksi joillakin sitä ei juurikaan ole. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Kyky ottaa huomioon toinen ihminen ja nähdä kaikissa ihmisissä samanlainen ihmisarvo kuin mitä haluaa itseensä kohdennettavan. .
Tunteet eivät imeydy ilmasta sinuun, aina ensin on ajatus jonka sinä luot. Ehkä et vaan ajattele mielikuvien kautta, mielikuvituksesi ei riitä siihen ajatukseen joka herättäisi tunteen. Ei se ole mikään vika jos tämä kyky puuttuu, se puuttuu monilta. Liikututko elokuvissa, lukiessasi jotain herkkää tai kuunnellessasi joululauluja lasten laulamana?
Ja luulen, että sinä olet hyvin lähellä totuutta. Järki pitäisi kytkeä pois.
ap
ja tunne ja järki menevät sekaisin :) Mitä jos tunnetkin ensin ja järki sanoo sitten, mitä teet? Mutta et vain järjen ääneltäsi kuule tunteen ääntä?
Ihan ekana, mitä tarkoitat sillä sanalla jos kerran kohtelet muita ihmisiä kuten haluat itseäsi kohdeltavan?
Olen saanut palautetta, että olen ladylike ja etäinen. Annan itsestäni ylpeän vaikutelman. KUn lähdin asiaa ajattelemaan niin tajusin, että minun on toisinaan vaikea antaa periksi, kun minua loukataan, koska ylläpidän itsearvostusta - eli olen ylpeä.
Omasta mielestäni en nosta itseäni jalustalle, enkä ajattele, että olen parempi kuin muut. Ehkä tunnenkin itseni arvottomammaksi (kuten joku yllä puhui)....ja sen takia olen etäinen...?
ap
Ihan ekana, mitä tarkoitat sillä sanalla jos kerran kohtelet muita ihmisiä kuten haluat itseäsi kohdeltavan?
se yh