Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kaipasin mielipiteitä lapsen kaverileikkeihin - ongelma omassa asenteessako?

Vierailija
06.10.2010 |

Lapsellani (esikoululainen) on alituinen tarve olla tietysti kavereiden kanssa ja päivähoidossa leikkii tosi paljon ja on hyvin sosiaalinen.

Koska ihan naapurustossamme ei asu lapsia, joudumme aina erikseen sopimaan lasten kyläilyt meillä. (eli meille tuodaan ja haetaan, ja sovitaan leikkiaika) Kun perheillä on ymmärrettävästi paljon menoa, harrastuksia ym, voi taukoa tulla paljonkin. Eli ihan päivittäistä kaveria ei hoidon lisäksi ole.



Mutta sitten kun kaveri tulee meille, se on jotenkin sellaista tahmomista.

Vaadinko mielessäni liikaa, kun mielikuvani on, että lapset aloittavat tietyn leikin ja sitten siihen uppoutuneena sitä leikkivät esim tunnin?

Kun meillä käytäntö on sitä että muutaman minuutin välein aina tullaan pyytämään saadaanko muovailla ja sen että muovailut saadaan esiin, halutaankin mennä pihalle. Ja vaivalla puetaan, sitten ei keksitäkään mitään ja taas heti sisälle. Jotenkin ne vain kiehnää siinä ja ei oikein saa mitään "kunnollista" leikittyä. Koko ajan joudun jotenkin ohjailemaan tilannetta. En nyt haluaisi että pelkkää videotakaan tuijotetaan se tunti-pari minkä kaveri saa olla ennen kuin haetaan. Tulee usein kinaakin siitä että toinen haluaa vaikka piirtää ja toinen vaikka pelata ja sitten ei mikään kelpaakaan. Jotenkin ei sitä leikin juonta saa kiinni.



Vähän jotenkin mua ahdistaakin. Annan aina tulla meille ja pyydellään usein kavereita leikkimään, mutta sitten se jotenkin on sellaista kummallista, etenemätöntä.



Vai pitääkö minun luopua siitä fiksoitumasta, että leikin pitää olla jotenkin tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Omat leikit aikoinaan oli, vaikka kauppaa tai kotia tai barbeilla - meidän lapsi ei kuitenkaan mistään tälläisesta syty ainakaan kotona, eikä näytä vieraatkaan syttyvän.



Hieman jää aina sellainen epäonnistunut olo kaverikyläilyistä vaikka parhaansa yrittää.



Ja ennen kuin mitään diagnooseja sieltä annetaan, niin ihan on normaali ja hyvin kehittynyt lapsi ja paljon saa positiivista palautetta päivähoidosta sosiaalisista taidoistaan.



Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on eri kuin päiväkodissa. Minusta tuo kuulostaa siltä, että lapsia jännittää. Pyydä vain sinnikkäästi kavereita teille kylään, eiköhän se siitä ajan kanssa ala leikitkin ohjautua jouhevammin.

Vierailija
2/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuohon mukaan. Eli en antaisi muovailuvahaa tai päästäisi saman tien sisälle jne... En ole mielestäni mikään tyranni, mutta olen aika napakka tuollaisissa asioissa. Joskus vähän aikaa tulee purnausta, mutta sitten homma alkaa sujumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse kehitä keskenään leikkejä, niin olkoot leikkimättä. En ota ongelmaa. Eräs tuttu on aina ohjailemassa ja kehittelemässä leikkejä, ei ne lapsille sitten kuitenkaan kelpaa.

Vierailija
4/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain vähän jäljellä tai et puutu elikkeihin ollenkaan vaan annat lasten itse kehitellä leikkinsä.

Vierailija
5/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse kehitä keskenään leikkejä, niin olkoot leikkimättä. En ota ongelmaa. Eräs tuttu on aina ohjailemassa ja kehittelemässä leikkejä, ei ne lapsille sitten kuitenkaan kelpaa.

jos vaikka on sovittu että 2h lapsi on kylässä niin on musta jopa todella noloa sitten soittaakin äidille 15 min päästä että lapsi haluaa kotiin kun ei keksi leikkimistä. Siksi yritän olla "hauska" ja ystävällinen ja innostaa kaikkeen, totta kai tahtoisin että lapset meillä viihtyisi. Olemme oikeasti lämmin , avoin ja välittävä perhe ja toivoisin että kaverit saa olla meillä kuin kotonaan. Mutta pari kertaa (ei nyt usein kuitenkaan) on käynyt niin että vieras lapsi haluaakin pois, kun ei keksi tekemistä. Jotenkin se ottaa itsetunnolle ja tietysti oma lapsikin pahoittaa kovasti siitä mielensä.

terveisin aapee

Vierailija
6/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse kehitä keskenään leikkejä, niin olkoot leikkimättä. En ota ongelmaa. Eräs tuttu on aina ohjailemassa ja kehittelemässä leikkejä, ei ne lapsille sitten kuitenkaan kelpaa.

jos vaikka on sovittu että 2h lapsi on kylässä niin on musta jopa todella noloa sitten soittaakin äidille 15 min päästä että lapsi haluaa kotiin kun ei keksi leikkimistä. Siksi yritän olla "hauska" ja ystävällinen ja innostaa kaikkeen, totta kai tahtoisin että lapset meillä viihtyisi. Olemme oikeasti lämmin , avoin ja välittävä perhe ja toivoisin että kaverit saa olla meillä kuin kotonaan. Mutta pari kertaa (ei nyt usein kuitenkaan) on käynyt niin että vieras lapsi haluaakin pois, kun ei keksi tekemistä. Jotenkin se ottaa itsetunnolle ja tietysti oma lapsikin pahoittaa kovasti siitä mielensä. terveisin aapee

Mutta ei kai tohon auta kuin vaan pyytää edelleen ja iän myötä sitten helpottuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä anna lasten pompottaa itseäsi, sillä he kyllä osaavat käyttää sinua hyväkseen. Jos lapset meinaavat kyllästyä leikkiin, niin kehota heitä jatkamaan. Jos he eivät jatka, niin sano että keksikääpäs nyt ITSE jotain mukavaa.



Voisit antaa leikkiin eväitä, esim. laittamalla jonkun kivan leikin tai pelin tarvikkeet valmiiksi näkösälle. Mutta tosiaan annat lasten itse ohjata tekemistään.

Vierailija
8/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päiväkodissa leikkituokiot ovat max 10 min eli lapset eivät enää leiki pitkään ja hartaasti.



Ja jos ryhdyt kovasti rajoittamaan tekemisiä tyyliin ulkoa ei pääse sisälle niin lapsesi on aika äkkiä ilman kavereita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä anna lasten pompottaa itseäsi, sillä he kyllä osaavat käyttää sinua hyväkseen. Jos lapset meinaavat kyllästyä leikkiin, niin kehota heitä jatkamaan. Jos he eivät jatka, niin sano että keksikääpäs nyt ITSE jotain mukavaa.

Voisit antaa leikkiin eväitä, esim. laittamalla jonkun kivan leikin tai pelin tarvikkeet valmiiksi näkösälle. Mutta tosiaan annat lasten itse ohjata tekemistään.

ole pompottamisessa, ehkä en osannut ilmaista itseäni. Kyse ei ole siitä että ne jallittaa mua, vaan että eivät intoudu itse omista aloitteistaan, tai riitaantuvat kumman mukaan tehdään. Totta kai olen joka kerran patistanut heitä keksimään itse leikkinsä.

Vaan ehkä ongelma on jossain mun miellyttämishalussa, vaikka muuten en ole miellyttäjätyyppiä (aika pontevakin ilmaisemaan eriäviä mielipiteitä, en ole arka ym)mutta ilmeisesti jotenkin vaadin että meillä on lapsilla oltava KIVAA.

Jos en siis ole miellyttävä ja alituiseen iloinen hassutteleva hyörijä joka tarjoilee herkkuja ja antaa lapsille huomiota, ne vain lojuu mykkinä ja tylsistyneinä sohvalla. Ja jotenkin vaan tätä ei mun itsetunto äitinä ja mielikuva kavereiden kanssa olemisesta kestä.

Mun on vaan nyt relattava ja lakattava yrittämästä olla täydellinen kyläilypaikka. Kiitos kun jaksoitte kommentoida. Ja kiva ois kuulla, jos joku kokee samaa, etten ole ihan ainut ihminen maan päällä tällaisin kokemuksin.

Vierailija
10/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kun harvinainen ja hartaasti odotetu kaveri tuli kylään, toivoin todella, että yhteinen sävel löytyisi.Ja kyllä se löytyikin, mutta joku silti oli hankalaa, poikanikin tuntui vähän minun lisäkseni jännittävän. Mutta eipä siinä voi paljon yrittää. Sen sijaan naapurin lapset, jotka ramppaavat meillä vähän väliä - heistä en ota mitään paineita, tuskin huomaan, että he ovat meillä - ja samanikäisiä ovat poikani kanssa. Ja tosiaan kyllä keksivät sitä tekemistä, ja välillä voi olla tylsääkin. Uskon tietäväni mitä tarkoitat. Jos tämä harvoin vieraileva kaveri asuisi meidän lähellä, ehtisivät tutustua kunnolla myös kotiympäristössä ja yhdessäolo olisi luontevampaa. Eili tiheämmin vierailuja vaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kutsu ensin erilaisia kavereita kylään ja seuraa, kenen kanssa leikki sujuu. Sen jälkeen kutsut tätä "parempaa" kaveria useammin kylään, niin johan alkaa leikki sujumaan!

Vierailija
12/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ainakin näin, toisten kanssa menee helposti 4 tuntia, keksivät itse koko ajan tekemistä ja toisten kanssa menee 15min ja ollaan jo narisemassa kun ei ole tekemistä tai toinen haluaa tehdä toista juttua kuin toinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on vähän samaa, yritän kovasti miellyttää lapseni vieraita. Aluksi ostelin kovasti kaikkia herkkujakin ja valmistelin vierailuja. Mutta kun aikaa on kulunut niin olen vähän löysännyt siinä. Meillä jo kouluikäinen tyttö ja olen huomannut, että kavereissa on eroja eli toisten kanssa leikit sujuu kuin itsestään. Ja toisten kanssa se on sit jatkuvaa mankumista mitä tehtäis, teillä on tylsää jne. Mutta nyt osaan jo itse ottaa rennommin.

Vierailija
14/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ota stressiä. Katsos lapset ei stressaa samoin kuin aikuiset. Eivät ne ajattele että mitähän tuokin ajattelee. Elämä on hetkessä olemista. Minun pojalla on kaveri joka kiroilee että korvia punottaa. Olen tehnyt selväksi että meillä ei saa kiroilla. On tärkeää että kunnioitetaan kotien tapaa kasvattaa. Vierasta lasta ei moitita heidän tavoistaan. Kerrotaan vain omista tavoista. Jos tulee jankutusta että kiroilu on heillä jees. 9-vuotiaalle voi jo kertoa että perheet ovat erilaisia. Toisissa perheissä kiroillaan toisissa ei. Vanhemmista ei saa missään tilanteessa puhua pahaa.



Kun lapsesi kasvaa voit asettaa vaatimuksia. Lapset voivat itse tehdä ratkaisuja kompromisseja. Jos toinen haluaa pelata ja toinen leikkiä ulkona, niin molempia tehdään, mutta lapset saavat itse päättää mitä tehdään ensin. Aikuinen vain tukee ja ohjaa oikeaan päätökseen missä osapuolet ovat tyytyväisiä. Ja se ei merkitse sitä, että vieraat saa päätää ensin, vaan yhdessä päätetään. Pettymyksiä tulee. Eikä tarvitse nolostua, jos vieras haluaa soitttaa äidille. Annetaan puhelin käteen ja soitetaan. Lapset ovat älykkäitä ja yrittävät kaikkea. Kun puhelin annetaan käteen mieli muuttuu ja asia ratkeaa.



Jos lapset riitelevät isoäänisesti ei se tarkoita katastrofia, ei ainakaan lapsille, vaikka aikuisille se kuulostaa siltä. Älämölöön voi aina puuttua kysymällä mikä hätänä. Lapset oppivat toisiltaan sosiaalisia taitoja. He oppivat ymmärtämään miten kaverit toimivat ja miten asiohin suhtaudutaan.



Ja ennenkaikkea lapsillakin pitää olla tylsää. oppia sietämään tylsyyttä on tärkeä taito.



Tylsistellään nyt kaikki sitten yhdessä.



Ota rennosti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minusta tuo voisi olla "alkujännitystä". Siis lapset haluavat nykyään vieraassa paikassa heti tutkia mitä leluja teillä on sisällä/ulkona jne. Eli katsastetaan ensimmäisillä käynneillä mitä olisi mahdollista tehdä eikä oikein malteta vielä ruveta kunnolla leikkimään.



Mitäpä jos yrittäisit sopia jonkun perheen kanssa ainakin pari viereailua samalle viikolle. Silloin voisi jo alkujännityshelpottaa ja ehkä pääsisivät leikeissä jo kunnolla vauhtiin.



Ja sitten vaan toisilla lapsilla sujuu heti leikit yhdessä ja jotkut ei saa yhteistä leikkiä aikaiseksi vaikka asuisivat vierekkäin.

Vierailija
16/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

toiset lapset vaan eivät osaa leikkiä sille ei voi mitään.

Vierailija
17/27 |
06.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä lapsesi ei jaksa enää leikkiä pitkän hoitopäivän jälkeen vaikka itse luuleekin haluavansa leikkikaverin. Väsyneenä yhteisleikki ei suju ja kummallekin osapuolelle jää huono maku toisesta. Siirtäkää kaverivierailut viikonloppuihin jolloin halu leikkiä jotain on suurempi.



Itse ohjailin aiemmin kaverivierailuja, ostin herkkuja jne. Suoritin lapsen puolesta vaikka eihän se ole aikuisen tehtävä vaan lapsen pitäisi itse hoitaa omat vieraansa. aikuinen hoitaa omansa. Nyt kun tyttö on kasvanut en ota paineita. joskus kavereita käy paljonkin ja joskus vähän mutta en etsi lapselle kaveriseuraa aktiivisesti. Se on hänen tehtävänsä ja jos kaveria haluaa, hänen on myös viihdytettävä kaveriaan. Siten hän oppii tunnistamaan milloin oikeasti jaksaa olla kaverin kanssa ja jaksaa leikkiä yhteisleikkiä. Jos minä kutsun kavereita päiväkodista kylään, lapsi ei ehkä jaksakaan leikkiä. Aika pian sen huomaa kenen kanssa leikit sujuu ja samanlaiset leikit kiinnostaa. Kaikilla lapsilla ei luonteet käytä niin kuin ei aikuisillakaan.

Vierailija
18/27 |
07.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

alkoi kaverit käydä enemmän. Vaikka oli se bestis tarhasta, niin alkuun mistään ei tahtonut tulla mitään. Oli tylsää, ei tekemistä tai leikki ei sujunut, eikä keksitty leikkiä ollenkaan. Sitä vaan piti opetella pitkään joidenkin kanssa. Kerta kerralta leikit sitten sujuivat jo paremmin.



Jotkut lapset koin melko "hankaliksi", saattoivat kommentoida tylsiä lelujamme tai pientä asuntoamma (vaikka heillä isompi perhe/pienempi asunto), mutta lapset on, noh lapsia.



Joidenkin kanssa yhteinen sävel löytyi jo muutaman harjoittelukerran jälkeen ja joidenkin kanssa tuntuu ettei vielä kouluikäisenäkään.



Että komppaan ylläolevia, jännittäähän se vaikkei siltä näytä ja vaatii harjoittelua. Itse en kyllä juurikaan lähtenyt ohjailemaan, katsoin vaan ettei tule tappelua ja väliin sai aika tiukasti sanoa suoraan, että nyt te saatte luvan yrittää vaan keksiä tekemistä tai tuijotatte seinää sitten. Aina siitä jotain hetkellistä touhua ennen pitkää tuli. En keksinyt leikkejä lasten puolesta, mutta jos se auttaa, niin siitä vaan.

Vierailija
19/27 |
07.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 5v tyttö ja sama tilanne, että silloin tällöin pyydetään joko tarhakavereita tai muita tuttuja leikkimään. sitten kun hartaasti odotettu kaveri tulee niin kysellään vähän väliä mitä tehtäis ja leikit alkaa ehkä siinä vaiheessa sujua kun kaveri haetaan pois. Joskus tilanne on toinen ja leikki alkaa heti sujua. Uskoisin, että ikäkin tekee vielä tempposensa ainakin meillä, varsinkin kun seuraa naapurin vähän vanhempien lapsien toimiam, joilla leikki alkaa aivan luontevasti heti.

Vierailija
20/27 |
07.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kamalasti puuttua lasten kaverisuhteisiin.

Jos eskarilainen on kokopäiväisesti päiväkodissa, hän saa kyllä tarpeeksi kaveriseuraa! Minusta on ihan normaalia loppuaika olla ihan vaan perheen kesken. Pienelle lapselle "perheaika" on tärkeämpää kuin kaveriaika. Minusta tuntuu, että nykyään yliaktiiviset vanhemmat elävät melkein elämänkin kaverin puolesta.

Itse en ole koskaan kutsunut eskarilaiselle kavereita päiväkodista. Hän hoitaa itse kaverisuhteensa. On suosittu ja kavereita paljon. Sitten kun menee ensi vuonna kouluun, tapaa kavereita omasta halustaan ja aloitteestaan miten tapaa. Älä hoida lapsesi kaverisuhteita, hän hoitaa ne itse. Se on siis pointtini tässä jutussa. Meille kun tulee jotain tuttavaperheitä siis seuraa sekä lapsille että aikuisille viikonloppuna tai arki-iltana niin lapset hoitavat leikkinsä itse. Koskaan ei ole ollut ongelmia. Ehkä yrität luoda lapsellesi jotain mihin hänellä ei vielä ole edes tarvetta. Äidillä on mielikuva, että eskarilaisen pitää tavata iltaisinkin kavereita ja olla ns. "Suosittu". Äidin hommaamilla kavereilla ei ole pitemmän päälle merkitystä, kouluiässä hänen pitää itse hommata ne kaverinsa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kaksi