Onko tavallista, että koulussa luetaan ruokarukous? Ekaluokkalaiseni luokassa
kuulemma luetaan.
Olin positiivisesti yllättynyt. En ole itse mikään himouskovainen, mutta minusta ruokarukous on erittäin kaunis tapa ja muistuttaa sitä, että saamme olla kiitollisia ruoasta.
Kommentit (12)
Jotkut ovat yrittäneet asiasta valittaa, mutta valitukset eivät ole menneet läpi! :)
kirkossa, monet luokat olivat siellä. :)
Tulee ihan omat 80- ja 90-luvun koulumuistot mieleen. Silloin sai vielä pitää vapaasti kristillisiä aamunavauksia ilman kenenkään ateistin vauhkoiluja.
Kristilliset joululaulut ja kevään suvivirsi olivat itsestäänselvyyksiä, ym.
Lastemme koulussa on kerran viikossa aamunavaus, joka on uskonnollinen.
Ne jotka on Et:ssä menee siksi aikaa yhteen luokaan mihin aamunavaus ei kuulu.
Omat lapseni käy Et:n tunnilla ja tämä on mielestäni jotenkin huvittavaa. Kyllä omat lapseni ainakin saisi aamunavauksen kuunnella. Itse kävin myös ET:n tunneilla ja siihen aikaan ollut puhettakaan etteikö etläiset olisi olleet myös mukana aamunhartauksissa. Kirkkoon ei ollut pakko mennä.
Lauletaanhan joulu- ja kevätjuhlissakin uskonnollisia lauluja. Ne on onneksi vielä itsestään selvyys lastemme koulussa.
kirkossa, monet luokat olivat siellä. :)
Tulee ihan omat 80- ja 90-luvun koulumuistot mieleen. Silloin sai vielä pitää vapaasti kristillisiä aamunavauksia ilman kenenkään ateistin vauhkoiluja.
Kristilliset joululaulut ja kevään suvivirsi olivat itsestäänselvyyksiä, ym.
niitä HELVETIN tylsiä jaarittelutuokioita joihin oli pakko osallistua.
Että sitten vihasin niitä...
Omia lapsiani ei uskonnoilla kiusata.
Lapsesi luokalla on varmaan ateistivanhempien lapsi ja opettaja haluaa lapselle vittuilla ja näpäyttää lasta kun ei ole opettajan mielestä yhtä hyvä ja arvokas kuin muut lapset. Kiusa se on pienikin kiusa ja seuraavaksi otetaan helvetin tulimeri aiheeksi.
inhosin pienenä niitä ruokarukouksia ja aamuhartauksia. En uskonut pienenäkään jumalaan/jumaliin ja oli turhauttavaa kuunnella valheita ja höpinöitä joita kerrottiin suu vaahdossa.
(ihan oikeasti, meillä kävi nainen seurakunnasta ja häneltä roiskui kuolaa ympäärinsä kun niin paatoksella saarnasi)
inhosin pienenä niitä ruokarukouksia ja aamuhartauksia. En uskonut pienenäkään jumalaan/jumaliin ja oli turhauttavaa kuunnella valheita ja höpinöitä joita kerrottiin suu vaahdossa.
(ihan oikeasti, meillä kävi nainen seurakunnasta ja häneltä roiskui kuolaa ympäärinsä kun niin paatoksella saarnasi)
Karseita hetkiä, kun piti kirkossakin kituuttaen kunnella sitä paasausta (jota en tod kunnellut vaan tein jotain aivan muuta). Ja todella toivon ettei mun lasten tarvitse jeesustella missään tilanteissa koulussa elleivät itse tahdo.
kuulemma luetaan. Olin positiivisesti yllättynyt. En ole itse mikään himouskovainen, mutta minusta ruokarukous on erittäin kaunis tapa ja muistuttaa sitä, että saamme olla kiitollisia ruoasta.
ja se olis iso syy asuinalueen/koulun valintaan. Ihana, että näitäkin kouluja vielä löytyy.
luokissa luetaan ruokarukous ja tokaluokkalaisen luokassa myös aamurukous.
Ainakin täällä pohjoisemmassa, jossa lessut ja körtit hallitsee kaikkea. Mausteena sopassa vielä hellarit ja muu sekalainen lahkolaisporukka.
Aamunavaus on kerran viikossa ja opettajasta riippuen on virsien joikumista tai sitten ei. Et-opetus sentään on järjestetty, vaikka se monille opettajille on vaikea paikka. Joulujuhlassa on kristillisiäkin elementtejä, mutta ei se haittaa. Joulusatu menee muiden satujen muassa, ei lapset ymmärrä, että jotkut aikuiset ottaa sen ihan tosissaan. Meidän lapsille se on vain Jeesus-tarina.
Maanviljelijät, karjankasvattajat, sikafarmarit, kalankasvattajat ja rehelliset kalastajat; emmekö olisi heille kiitollisia ruuastamme jonkun mielikuvitusolennon sijaan?
ruokarukousta.
Ja enemmin mä keittäjiä ja maanviljelijöitä ruuasta kiittäisin kuin jotakin ylempää tahoa...