Voiko tämä poika muka olla assi?
Ei tappele koskaan, parhaillaan skeittaa kahden kaverinsa kanssa, toisen kanssa sopoi juuri yökyläilysta viikonloppuna. Katsoo silmiin eikä vierasta mitään tilanteita, on empaattisista empaattisin 10-vuotias.
Eikö nämä ominaisuudet sulje assin pois? On kyllä paljon as-piirteitä, mutta asiantuntijat huutavat tukimuksiin ja diagnoosia hakemaan.
Kommentit (10)
Mutta eikö avoin, reipas ja sosiaalinen luonne oli assin poissulkeva tekijä? Olenko ihan hakoteillä?
ap
meillä diagnosoitiin paljon ennen koulun alkua, ekaks autistiset piirteet, sitten asperger. Ei puhunut alle kolmevuotiaana ja sittenkin tarvitsi siihen tukea.
Hän oli jo päiväkoti-iässä ihastunut tyttöihin, siis aina johon kuhun, samoin ekaluokalla. Tyttöjen kanssa tulee helpommin toimeen, ehkä osaltaan kun on tottunut siskon kanssa leikkimään. Nyt kolmannella on saanut kavereita uusista luokkatoverreeista. Katsoo silmiin ainakin meitä vanhempia, eikä se mikään iso ongelma ole ollut. En mäkään katso silmiin, kun en tykkää jostakusta tai muuta vastaavaa. Poika on hyvin herkkätunteinen. Aspiirteitä tällä hetkellä 9,5v. saa kyllä hakea, sillä tuskin edes saisi enää diagnoosia. Voihan olla, että poikasi as-piirteet eivät riitä ihan varsinaiseen diagnoosiin, pelkkään aspiirteet diagnoosi. Miksi sitten huutavat tutkimuksiin? Mitkä ne piirteet ovat? Ei assia sulje pois se, että on empaattinen ja katsoo silmiin.
oma poikani on avoin, puhuu helposti varsinkin aikuisille, ei kuitenkaan helppo olla suomalaisten poikien kanssa, siis tavallisten, nyt on ulkomaalainen ystävä. Sosiaalinenkin on mutta siinä on kyllä ollut vaikeuksia, eli ei aina ihan sopiva.
Olisiko diagnoosista siis lapsellesi hyötyä? Saisiko tukitoimia koulussa? tai terapiaa?
Yletön kiinnostus musiikkiin ja matematiikkaan. Hömelyys ja hajamielisyys käytännönasioissa. Omalaatuinen tapa toimia kaikessa mitä tekee. Jne...
sanoisin että jos lapsellasi on piiretitäkin, niin on ihan hyvä että tutkitaan ja saadaan diagnoosi. Ei me vanhemmat sillä diagnoosilla mittään tehä, mutta jos esim. koulussa tarvitsee jotain tukitoimia tulevaisuudessa niin on paljon helpompaa niitä saada kun diagnoosi on valmiina. Lisäksi esim. Lastenlinnasta me ollaan saatu pojalle maksusitoumus toimintaterapiaan josta on ollut kovasti hyötyä ja poika tykkää siitä.
Ei meidänkään pojasta ulospäinnäy selvästi as-piirteet, on fiksu ja erittäin hyvä äidinkielessä ja matematiikassa. Mutta keskittyminen koulussa on välillä vaikeeta jos on kovasti meteliä jne. On kovasti hajamielinen ja opettaja ottaa sen hyvin huomioon ja muistuttelee poikaa useammin kirjoista, läksyitä jne.
munkin assipojallani on paljon kavereita, eikä tappele koskaan (oli kyllä aika, jolloin tappeli, enää ei tappele). Hänkin katsoo silmiin ja on erittain empaattinen. Hän kyllä vierastaa outoja tilanteita ja tilanteita, joissa on paljon ihmisiä, mutta voi olla, että vaati jonkun, joka hänet tuntee ja hänestä välittää, että huomaa miten paljon hän niissä ahdistuu, sillä hän näyttää selviävän ihan hyvin. Silti hänellä on ongelmia, jotka ovat vaatineet diagnoosia ja kuntoutusta. Ja on ollut myös aika, jolloin kaverin saaminen ja pitäminen oli tosi vaikeaa, vaikka niitä joku aina olikin.
Se on sitten eri asia, että onko teillä ongelmia, joiden takia diagnoosia kannattaa hakea. usein asiantuntijat tosin tietävät. Meilläkin kotona oli tosi helppoa, mutta koulussa ja harrasteissa näkyi ihan eri mies - ja kotonakin se asperger näkyi, se ei vaan ollut ongelma.
Toimintaterapia alle kouluikäiselle oli erilaista fyysistä juttua ja meidän pojan kanssa joskus myös kaveri mukana sosiaalisuuden kehittämiseksi. Ekaluokalla neljän lapsen ryhmä, jossa toimivat fyysisesti. En nähnyt niin vaikea kuvailla sen enempää. Mun poika taas ei ole ollenkaan hajamielinen eikä nykyisin edes ylettömän kiinnostunut mistään erityisestä. Erittäin hyvä matikassa ja tietoaineet menee hyvin.
pelkästään näiden tietojen perusteella. Aika suppean kuvailun annoit pojasta.