Av-raati! Mitä tehdä kun naapurin poika ei kävele kouluun mun lapsen kanssa??

Puhu naapurin pojan äidin kanssa. Ja jos pääsette asiasta yksimielisyyteen niin puhukaa vielä niin, että molemmat pojatkin ovat mukana.

puhuin juuri viime viikolla koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta pojan äidin kanssa. Hän oli ihmeissään poikansa käytöksestä ja lupasi puhua pojalleen.

Tän viikon poika on ollut lähes poikeuksetta meillä tai hakenut meijän poikaa ulos leikkimään.

Joten tuntuu inhottavalta tuo ettei voi kävellä toisen kanssa kouluun kuitenkiaan. Nyt pitäis myös koulumatkasta puhua äidin kanssa.

Kannustamme toki poikaamme etsimään uusia ystäviä ja kutsumme luokkakavereita meille. Tilanne on vaan se, että poikamme luulee että naapuri on hänen ystävänsä eikä osaa etsiä muita :(

on kyllä ihan eri asia et on paras kaveri ja vähemmän paras jne



kuin että lastani haetaan leikkimään ja meillä kotona leikitään ja se paras kaveri tulee meille ja HAKEE sen kaverinsa pois ! eli nyt mä tulin muskarista mennään !! ja lapseni jää kuin nalli kalliolle ihmettelemän .



eli molemmat leikkivät lapsen kanssa ihan sujuvasti ja nätisti kun se paras kaveri on poissa, mut eivät siis kelpuuta lastani kolmanneksi



on mielestän todella iso ero

kun muita ei ole paikalla. Asumme hajaseudulla, joten naapurin bestis ei ole lähellä koulupäivän jälkeen. Koulussa on ja siellä sitten pompottelevat mun poikaa. Lisäksi meillä on paljon kivoja juttuja josta tää naapurin muksu on kiinnostunut, joten siksi haluaa olla meillä vapaa-ajalla. Esim. meillä isi pelaa paljon poikien kanssa ja meillä on kivoja leluja ja viihdehuone. Inhottavaa valtapelia tosiaan. Pitäis kai uskaltautua juttelemaan pojan äidin kanssa. Hän ei varmaan tiedä että poikansa ei aina odota meidän poikaa. ajasta ei ole kyse, poika on ajoissa menossa kouluun. ap

meillä ainakin poika menee kouluun heti kun ehtii, ei taatusti jäisi odottelemaan ketään. Tapaa kaverinsa koulussa ja heti alkaa leikit. Yleensä pelaavat jalkkista niin siihen peliin kyllä mahtuu ihan kaikki halukkaat mukaan.

Minusta on väärin, että vanhemmat siirtävät vastuunsa koulumatkoista muitten kannettavaksi. Ilmeisesti ap:n lapsi on liian arka ja olisi aika harjoitella vaikkapa omatoimista kulkemista.

täs on ongelma johon yritetään löytää ratkaisu, ei syyllistää.

Et ilmeisesti ole lukenut tätä threadiä ajatuksella...

siitä, että pojallani ei tuohon ikään ehtiessään ole yhtään kaveria, eikä tule, jos se minusta on kiinni.

ongelma on poikasi joka on liian arka ja takertuu naapurin poikaan jolla jo on bestis. Ei siihen väliin kannata tunkea vaan etsiä oma kaveri. Lisäksi äiti joka sekaantuu ja järjestelee liikkaa kouluikäisen asioita on myös aika tylsä. Jos oikeata kiusaamista on, se pitää saada loppumaan, mutta ei se ole mitään kiusaamista jos naapuri ei halua odottaa poikaasi tai haluaa viettää aikaa oman bestiksensä kanssa. Niin ja tuosta kiussamisestahan sinulla on vain poikasi sana.

Minulla oli kaveri, jonka kanssa leikin paljon koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja keksittiin, vaikka mitä jännää. Mielikuvitusjuttuja ynm. tehtiin kaikkea ihan älytöntäkin.

Kaverini ei halunnut, että kerron kenellekään koulussa meidän leikeistä. Ylipäätänsä ei saanut sanoa, että me oltiin leikitty. Eihän 9v enää leiki. Koulussa tämä kaveri ei ollut kanssani vaan muiden luokan suosituimpien kanssa. Asuttiin toistemme lähellä, muttta ikinä ei yhdessä kouluun menty.

Myöhemmin hän sanoi, ettei halua olla kaverini, koska häneltä menee maine.

Oli siis tärkeämpää olla suosittu muiden silmissä kuin pitää hauskaa hyvän kaverin kanssa.



Ehkä kyse on jostain tällaisesta poikasi kohdalla.

Jos sopisitte, että aamulla mennään kouluun yksin tai äidin kanssa. Ette enää kävisi hakemassa kaveria mukaan aamulla.



Jos koulussa on enempi pulmaa, sitten opettajaan yhteys. Koulumatka on kuitenkin hankala sopia toisen noin pienen pojan kanssa elleivät hänen vanhempansa ole täysillä asian takana.

oma poikani on sosiaalisesti kömpelö eikä osaa mennä isompaan porukkaan mukaan. Eskariaikainen paras kaveri taas oikein puhkesi kukkaan koulun alakessa ja kohosi luokan suosituimmaksi pojaksi. Seurauksena oli että minun lapseni takertui tähän entiseen bestikseen, joka taas jätti lapseni kuin nallin kalliolle kun muiden poikien leikit tuntuivat kivemmiltä.



Toisin kuin ap, en kuitenkaan pitänyt tuon kaverin käytöstä ongelmana, vaan näin että nimen omaan minun poikani heikommat sos. kyvyt estivät häntä sopeutumasta muuttuneeseen tilanteeseen. Yritin tukea lapseni kaveruutta muihin, sanoin että xx haluaa nyt leikkiä muiden kanssa, ei voi mitään vaikka harmittaa. Yritimme keksiä ohjelmaa perheen kanssa, kun poika muuten olisi ollut vaan yksin kotona. Eka luokka oli aika vaikea, mutta nyt poikani on vihdoin päässyt "piireihin" ja leikkii kaikkien luokan poikien kanssa. Tuo entinen paras kaveri on jäänyt kaveriksi muiden joukossa.



Teidän tilanteessa keksittyisin tukemaan oman lapsen itsetuntoa ja vähättelemään tuon kaverin merkitystä. Harmi tietysti että hän on se lähin naapuri, mutta eihän se pelkästään riitä hyvän kaveruuden aiheeksi. Mitä isommiksi lapset kasvaa sitä enemmän persoonallisuudet vaikuttaa, ilmeisesti teidän lapsi ei ole naapurin lapsesta erityisen kiva, mutta olosuhteiden pakosta hän kaveeraa tämän kanssa. Teidän pojalle olisi tärkeä löytää myös joku aidosti hyvä kaveri, niin naapurin käytös ei tuntuisi niin isolta asialta. Sitä odotellessa kompensoikaa tosiaan vaikka perheen yhteisillä retkillä yms.

olisivatkin hyväksikäytettyjä.

Poikani on 6v. ja olen hänelle opettanut, että kavereita pitää olla useampi ja niillä sinun kavereilla on myös muita kavereitakin. Näin se menee, että yhden varaan ei ole hyvä jäädä.

Lapset haluaa vaihdella kavereita, eikä olla kokoajan yhden saman kaverin kanssa.

Poikani aloittaa syksyllä koulun ja hänet saattelen sinne ja ei sovita mitään kenenkään lapsen kaverin kanssa, kun aamut on muutenkin kiireisä ja ollaan ihan unisia.

Mielestäni poikasi pitäisi saada muitakin kavereita.

Naapurin poika ei selvästikään kehtaa näyttäytyä poikasi kanssa koulussa, ihan selvä kuvio. Vapaa-ajalla kukaan koulusta ei näe, että leikkivät yhdessä, mutta asia paljastuisi, jos pojat tulisivat yhdessä kouluun. Todnäk koulussa on kiusaamista/syrjimistä, jonka kohteena poikasi on eikä naapurin poika uskalla ottaa riskiä, että hänkin joutuisi kiusatuksi tai eristetyksi porukasta, jos näyttäytyisi noloksi leimatun tyypin kanssa. Luulin että tytöt kunnostautuvat näissä sosiaalisen eristämisen mestarillisissa kiusaamistapauksissa, mutta näköjään pojatkin osaavat :/ Juttelisin siis pojan (oman) kanssa ensin että onko kaikki kunnossa koulussa muuten ja onko siellä kavereita välkillä ja ketkä leikkivät keskenään. Tuntuu isommalta vyyhdiltä kuin pelkkä koulumatka-asia. Toivottavasti asia selviää!

Minulla oli kaveri, jonka kanssa leikin paljon koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja keksittiin, vaikka mitä jännää. Mielikuvitusjuttuja ynm. tehtiin kaikkea ihan älytöntäkin. Kaverini ei halunnut, että kerron kenellekään koulussa meidän leikeistä. Ylipäätänsä ei saanut sanoa, että me oltiin leikitty. Eihän 9v enää leiki. Koulussa tämä kaveri ei ollut kanssani vaan muiden luokan suosituimpien kanssa. Asuttiin toistemme lähellä, muttta ikinä ei yhdessä kouluun menty. Myöhemmin hän sanoi, ettei halua olla kaverini, koska häneltä menee maine. Oli siis tärkeämpää olla suosittu muiden silmissä kuin pitää hauskaa hyvän kaverin kanssa. Ehkä kyse on jostain tällaisesta poikasi kohdalla.

Meillä kaksi lasta käy samaa koulua. Kuopus tykkää lähteä jo puolelta, kaksi vuotta vanhempi isoveli lähtee vasta kymmentä vaille ja joutuu menemään osanmatkaa puoli juoksua ettei ole myöhässä. Häntä ei myöskään stressaa tai pelota myöhästyminen. Kuopuksella ongelma taas on, että pelkää opettajan suuttumista. Ei ole koskaan myöhästynyt tai unohtanut läksyjä, mutta on nähnyt asiasta painajaisia koska opettaja on joskus 'huutanut' jollekin luokkatoverille vastaavasta asiasta.



Sorry pitkä selitys. Mutta silloin kun lapset olivat ekalla ja kolmannella olisin halunnut että sisarukset kulkevat yhtä matkaa kouluun. Siitä vaan ei tullut mitään, jos kuopus ei päässyt lähtemään ajoissa se oli itkua ja hampaiden kiristystä lapselta, kun jännitti että myöhästyy. Jos esikoista hoputti niin oli vielä pahempi aamu.



Lapset vaan voi olla niin eriluonteisia. Niinkuin aikuisetkin, toiset on aina ajoissa ja toiset vastaavasti myöhässä. Pakko myöntää etten itsekään haluaisi kulkea työmatkoja sellaisen kanssa, joka jättää aina lähdön viime tippaan.

ole tervetullut illalakaan leikkimään!

Toisaalta olen samaa mieltä siitä, että lapset voivat kyllä itse valita seuransa, niinhän itsekin teen.



Mutta, sitten tullaan toiseen asiaan, joka on käytöstavat. Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu, jos lapseni leikkii meillä jonkin kanssa ja kolmas tyyppi tulee hakemaan seuralaisen pois. Tällaista en hyväksyisi eli kun ovikello soi, voin käydä avaamassa ja sanomassa, että leikit on kesken, tullaan kun ehditään. Tai sitten kaikki lähtevät yhtä aikaa pihalle. Tällaista asiaahan lapset eivät voi mitenkään tajuta loukkaavaksi, joten se pitää heille selittää. Sehän on vain yksi sääntö muiden joukossa: kaveria ei käydä poimimassa pois seurueesta vaan mennään itse mukaan tai odotetaan parempaa hetkeä.



Lasten leikit ovat sosiaalisuuskasvatusta, jossa he itse kasvattavat itseään. Jos hyviä käytöstapoja ei opeteta keskinäisessä kanssakäymisessä, miten leikki voisi silloin opettaa tapoja?