Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kirpaiseeko: vuosittain yli 30 000 lasta Suomessa kokee avioeron

Vierailija
22.09.2010 |

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010092212389101_pr.



Hyvä asia että keskus on perustettu MUTTA....



Nykyisin meno on todella hulvatonta. Lapsia tehdään heti kun vähänkin rakastutaan tai kyllästytään, kuka mistäkin syystä. Väitän että suurin osa lapsista syntyy suhteeseen jossa on joko alunperin jotain pielessä tai menossa pieleen. Ei ne ensimmäiset parisuhteet yleensä ole niitä oikeita, tätä todistaa valtava avioerojen määräkin. Toisessakin voi epäonnistua mutta lapsia pitäisi tehdä vasta yli 30 vuotiaana jotta vältytään tältä julmalta lasten kohtelulta!!!



Miettikääpä eronneet käsi sydämellä: olisiko lasten kohtalon voinut välttää.



Lisäksi ehdotan että JOKAISELLE lapselle on järjestettävä tuki ja terapiatyyppinen apu erotilanteessa, ennnen tätä ei eroa myönnettäisi. Poikkeuksena väkivalta, alkoholi, huumeet perheessä isän tai äidin kohdalla, näissä yhteiskunta voisi tulla vastaan. Kyllästymisissä ja pettämisissä kyllä ehtii vähän mietiskellä, ei ole niin kiirettä etteikö ehtisi lasta miettiä!!

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

uskallan olla eri mieltä. Erosin Exästäni vajaat 4 vuotta sitten lapsemme ollessa reilu 1,5 vuotias (avoliitto oli kestänyt silloin vajaat 7 vuotta). Syyt eroon olivat moninaiset, enkä niitä ala tässä nyt erittelemään. Katkeruutta ei kuitenkaan jäänyt mistään. Yhteishuoltajuutemme (9/5 päivää)toimii loistavasti ja lapsellamme on kaksi ihanaa kotia, joissa molemmissa hän viihtyy. Onglmia ei ole ollut.



Olen naimisissa uuden mieheni kanssa ja kohta meille syntyy toinen lapsi. Uusi mieheni on ensimmäisen lapseni kasvattaja ja "isä" siinä missä entinenkin mieheni. Olen hyvin onnellinen ennen muuta sen takia, että teemme paljon asioita yhdessä perheenä ja näen miten lapseni siitä nauttii. Entisessä suhteessani tällaista ei tapahtunut. Olen täysin vakuuttunut, että lapseni lapsuus on onnellisempi nyt, kuin jos olisin väkisin yrittänyt sinnitellä yhdessä hänen biologisen isänsä kanssa onnettomassa ja riitaisessa suhteessa.



Tiedän, että kaikilla eroperheillä asiat eivät ole näin hyvin ja olen pahoillani heidän puolestaan. Haluan kuitenkin muistuttaa, että asiat voi ja kannattaa hoitaa erotilanteessakin fiksusti asettamalla aidosti lapsen tarpeet etusijalle ja jakamalla samat kasvatusperiaatteet. Eikä tämä ohje olisi pahitteeksi niillekin vanhemmille, jotka kasvattavat lapsiaan yhdessä saman katon alla!



Sain juuri ihanan palautteen uudesta päiväkodista lastentarhanopettajalta hänen kyseltyään meidän yhteishuoltajuudestamme: "Kyllä sen lapsesta näkee, että olette järjestäneet asian hienosti: hän voi hyvin ja on onnellinen"

Vierailija
2/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teinkin tänne joku aika sitten aloituksen, jossa kerroin esim. lapseni oireiluista eromme vuoksi, edelleen vielä vuosia eron jälkeenkin.. Sydäntäsärkevää :/



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kukaan ei myönnä, eivät eronneet koskaan näe itsessään vikaa. Ja lapsistahan harva piittaa kun itsellä on niin paha olla.

Vierailija
4/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmasti jokunen lapsi, joka on vain helpottunut kun vanhemmat viimein eroavat. Eipä tarvitse enää sietää jäätävää tunnelmaa, mykkyttyytä/huutoa ja tavaroiden paiskomista ja uhkauksia kun jompikumpi vanhemmista uhkaa lähteä/heittää toisen pihalle.

Vierailija
5/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kolme alle 10v lasta on perheessä, niin kyllä tuo kirpaisee. Terapiassa on käyty niin, että leukaperät on kipeinä puhumisesta (ja lompakko tyhjä). Mutta kun mikään maailman terapia ei muuta sitä tosiasiaa yhtään mihinkään, että multa on mennyt täysin luottamus, kunnioitus ja arvostus tuohoon mieheen.



Eli vaihtoehdot: kattelen miestä ja ahdistun päivä päivältä enemmän ja menetän mahdollisuuden olla jollekulle ihmiselle arvostettu ja rakastettu ja saada itse rakastaa

TAI menetän lasteni lapsuudesta puolet.



Kumman SINÄ ottaisit? Mä en ole osannut vielä tehdä lopullista ratkaisua...

Vierailija
6/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

<a Hyvä asia että keskus on perustettu MUTTA.... Nykyisin meno on todella hulvatonta. Lapsia tehdään heti kun vähänkin rakastutaan tai kyllästytään, kuka mistäkin syystä. Väitän että suurin osa lapsista syntyy suhteeseen jossa on joko alunperin jotain pielessä tai menossa pieleen. Ei ne ensimmäiset parisuhteet yleensä ole niitä oikeita, tätä todistaa valtava avioerojen määräkin. Toisessakin voi epäonnistua mutta lapsia pitäisi tehdä vasta yli 30 vuotiaana jotta vältytään tältä julmalta lasten kohtelulta!!! Miettikääpä eronneet käsi sydämellä: olisiko lasten kohtalon voinut välttää. Lisäksi ehdotan että JOKAISELLE lapselle on järjestettävä tuki ja terapiatyyppinen apu erotilanteessa, ennnen tätä ei eroa myönnettäisi. Poikkeuksena väkivalta, alkoholi, huumeet perheessä isän tai äidin kohdalla, näissä yhteiskunta voisi tulla vastaan. Kyllästymisissä ja pettämisissä kyllä ehtii vähän mietiskellä, ei ole niin kiirettä etteikö ehtisi lasta miettiä!!


en lähtisi yleistämään ihan noin jyrkästi.. kyllä yli kolmekymppisetkin osaa erota. muuten alleviivan tekstisi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kolme alle 10v lasta on perheessä, niin kyllä tuo kirpaisee. Terapiassa on käyty niin, että leukaperät on kipeinä puhumisesta (ja lompakko tyhjä). Mutta kun mikään maailman terapia ei muuta sitä tosiasiaa yhtään mihinkään, että multa on mennyt täysin luottamus, kunnioitus ja arvostus tuohoon mieheen. Eli vaihtoehdot: kattelen miestä ja ahdistun päivä päivältä enemmän ja menetän mahdollisuuden olla jollekulle ihmiselle arvostettu ja rakastettu ja saada itse rakastaa TAI menetän lasteni lapsuudesta puolet. Kumman SINÄ ottaisit? Mä en ole osannut vielä tehdä lopullista ratkaisua...


sorry vaan. eroa vasta kun lapset on isoja.

kestät muutaman vuoden kun olet kestänyt tähänkin asti.

kirkon perheterapetutti kertoi että on tutkittu että kulissiavioliitossa eläneiden lapset ovat olleet aikuisina onnellisempia kuin eronneiden vanhempien.

Vierailija
8/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terveisin; avioeroperheen lapsi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset jäävät aina jalkoihin oli kyseessä mikä tahansa aikuisten taholta aiheutettu muutos. Eroissa ei mietitä lasten ahdistusta juuri koskaan, ehkä jotkut fiksut vanhemmat hoksaa hakea apua kuin esim sinä joka kerroit terapiasta.



"Bomuslapset" sitten pyörivät uusissa perheissä tosiasiassa todella huonoissa oloissa henkisesti, ei heistä uusi puoliso oikeasti välitä.

Vierailija
10/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinhän se on aina ollutkin. Sääli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ennen kaikkea siis lasten vuoksi, joiden elämä usein menee oikeasti pilalle.



Mutta tuosta lapsentekoiästä en ole kyllä ap:n kanssa samaa mieltä ;)



Itse olen 30-vuotias ja minulla on 3 lasta (10v, 8v ja 4v) Olen ollut saman miehen kanssa 14v ajan ja emme koskaan ole vakavissaan miettineet eroa, tai en muista että siitä ois koskaan edes keskusteltu. Olemme toistemme tärkeimmät ystävät, rakastetut ja isä & äiti kolmelle pojallemme. Paljon pitäisi tapahtua, että perheemme rikkoutuisi.



Mutta joo, minä tiesin, mihin olen alkamassa, kun esikoista alettiin haaveilla. Ja olin tuolloin ollut mieheni kanssa 3v yhdessä, siitä 2v asuttu saman katon alla. Eli ihan salamaihastumisesta ei esikoinenkaan syntynyt. Toki vaikeudet on ollut meidänkin liitossamme, mutta kenelläpä niitä ei olisi!!

Vierailija
12/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä, jos vanhemmat ovat onnettomia! Lapset suorastaan toivovat eroa, että vanhemmat pääsevät pois kylmästä liitosta ja olemaan onnellisia uuden kumppaninsa kanssa!

Jos äiti ja isä ovat onnellisia, ovat lapsetkin. Aina. Piste.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä, jos vanhemmat ovat onnettomia! Lapset suorastaan toivovat eroa, että vanhemmat pääsevät pois kylmästä liitosta ja olemaan onnellisia uuden kumppaninsa kanssa!

Jos äiti ja isä ovat onnellisia, ovat lapsetkin. Aina. Piste.

Vierailija
14/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ennen kaikkea siis lasten vuoksi, joiden elämä usein menee oikeasti pilalle.

Mutta tuosta lapsentekoiästä en ole kyllä ap:n kanssa samaa mieltä ;)

Itse olen 30-vuotias ja minulla on 3 lasta (10v, 8v ja 4v) Olen ollut saman miehen kanssa 14v ajan ja emme koskaan ole vakavissaan miettineet eroa, tai en muista että siitä ois koskaan edes keskusteltu. Olemme toistemme tärkeimmät ystävät, rakastetut ja isä & äiti kolmelle pojallemme. Paljon pitäisi tapahtua, että perheemme rikkoutuisi.

Mutta joo, minä tiesin, mihin olen alkamassa, kun esikoista alettiin haaveilla. Ja olin tuolloin ollut mieheni kanssa 3v yhdessä, siitä 2v asuttu saman katon alla. Eli ihan salamaihastumisesta ei esikoinenkaan syntynyt. Toki vaikeudet on ollut meidänkin liitossamme, mutta kenelläpä niitä ei olisi!!

Hieno homma...Meillä oli ihan sama tilanne, mutta puun takaa 14 vuoden jälkeen mies vain ilmoitti, että haluaa eron. Ei mitään ennakkovaroitusta. Ja 3 viikkoa erosta hän jo asui uuden vaimokkeen kanssa. Nyt 2 vuoden jälkeen heillä on lapsi.

Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Lapsen vuoksi kirpaisee kun tollasia paskapäitä on olemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos äiti ja isä ovat onnellisia, ovat lapsetkin. Aina. Piste.

Ei muuten pidä paikkaansa - lapsi on onnellinen sellaisessa tilanteessa, kun hänelle osoitetaan rakkautta ja OMA, turvallinen ydinperhe on koossa.

Lapsi ei todellakaan ole onnellinen tilanteessa, jossa on saman katon alla oman vanhemman uusi kylmäkiskoinen kumppani (uusi isukki / äitsykkä), jolla ei todellisuudessa ole kovin lämpimiä tunteita lasta kohtaan. Vaikka oma äiti / isä olisi kuinka onnellinen tahansa. Puhumattakaan siitä, kun uusia puolipikkusisaruksia alkaa putkahdella oikealta ja vasemmalta. Ja tässä kuviossako lapsi on onnellinen?!?

Oletko jotenkin yksinkertainen?

Terkuin; avioeroperheen lapsi

Vierailija
16/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan yhtäpaljon salamaliittoja ja lastentekoa on vanhemmillakin.



Joillain 30 vuotiaillaKIN on oikein kiire saada se lapsi kunhan joku ok-tyyppi löytyy..

Vierailija
17/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset jäävät aina jalkoihin oli kyseessä mikä tahansa aikuisten taholta aiheutettu muutos. Eroissa ei mietitä lasten ahdistusta juuri koskaan, ehkä jotkut fiksut vanhemmat hoksaa hakea apua kuin esim sinä joka kerroit terapiasta. "Bomuslapset" sitten pyörivät uusissa perheissä tosiasiassa todella huonoissa oloissa henkisesti, ei heistä uusi puoliso oikeasti välitä.

Oletko koskaan ajatellut että joku eroaa ja elää lasten kanssa kivaa elämää eron jälkeen, lapset vierailevat isällä silloin kun haluavat viikolla ja joka toinen viikonloppu, isä asuu ihan vieressä. Emme pystyneet asumaan yhdessä mutta ei se estä sitä että tulemme toimeen nyt.

Vierailija
18/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä, jos vanhemmat ovat onnettomia! Lapset suorastaan toivovat eroa, että vanhemmat pääsevät pois kylmästä liitosta ja olemaan onnellisia uuden kumppaninsa kanssa!

Jos äiti ja isä ovat onnellisia, ovat lapsetkin. Aina. Piste.

Varmuuden vuoksi, jos olitkin tosissasi, täytyy sanoa että tse en automaattisesti allekirjoita tuota että jos äiti ja isä ovat onnellisia, ovat lapsetkin. Ja siihen aloittamaani ketjuunkin kirjoitin, että muokkaisin mieluusti tuon paljonviljellyn sanonnan muotoon "kun lapsi on onneton, äiti/isäkin on".

Meillä siis lapsi nimenomaan ahdistui ja masentui minun ja isänsä EROSTA, niin ettei ole siitä vieläkään toipunut, ja suruprosessi/ahdistus käynnissä edelleen, vaikka erosta monta vuotta ja mitään riitoja ei ole exän kanssa yms.

t. 2

Vierailija
19/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä, jos vanhemmat ovat onnettomia! Lapset suorastaan toivovat eroa, että vanhemmat pääsevät pois kylmästä liitosta ja olemaan onnellisia uuden kumppaninsa kanssa! Jos äiti ja isä ovat onnellisia, ovat lapsetkin. Aina. Piste.


kyllä ne kärsii, jos ei näkyvästi niin aina on henkisiä juttuja. esim itselläni on vaikea luottaa ja sitoutua ihmisiin. hylkäämisen kokemus vaikuttaa minun omaan suhteeseeni, omiin lapsiini jne.. en voi sille mitään, käyn sen takia vieläkin terapiassa. vanhempieni ero ei ollut helppo asia, vaikka toki ymmärrän että heidän ei ollut hyvä olla yhdessä enään.

Vierailija
20/23 |
22.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos äiti ja isä ovat onnellisia, ovat lapsetkin. Aina. Piste.

Ei muuten pidä paikkaansa - lapsi on onnellinen sellaisessa tilanteessa, kun hänelle osoitetaan rakkautta ja OMA, turvallinen ydinperhe on koossa. Lapsi ei todellakaan ole onnellinen tilanteessa, jossa on saman katon alla oman vanhemman uusi kylmäkiskoinen kumppani (uusi isukki / äitsykkä), jolla ei todellisuudessa ole kovin lämpimiä tunteita lasta kohtaan. Vaikka oma äiti / isä olisi kuinka onnellinen tahansa. Puhumattakaan siitä, kun uusia puolipikkusisaruksia alkaa putkahdella oikealta ja vasemmalta. Ja tässä kuviossako lapsi on onnellinen?!? Oletko jotenkin yksinkertainen? Terkuin; avioeroperheen lapsi

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän yhdeksän