omistatko raamatun?
Kommentit (16)
Se ei ole minulla kotona, jäänyt varmaan vanhemmilleni.
Raamattu ei anna minulle mitään.
mun ja miehen riparilta saadut. En kyllä ole koskaan lukenut enkä varmasti lue, kunhan vain mukana kulkee =)
Raamatusta on löytynyt Jeesus Kristus. Jeesus on minulle Vapahtaja, Herra, syntien anteeksiantaja ja Tie taivaaseen.
Kirjan nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Se on siis Raamattu, eikä raamattu. Ihan niin kuin on Tuntematon sotilas jms.
tutkin uskontohistoriaa ja tarvitse Raamattua työssäni. Lisäksi olen lukenut sen läpi pariinkin otteeseen joko kirjallisuutena tai vaihtoehtoisesti kulttuurintutkimuksen välineenä.
1 yhteinen miehen kanssa (vihkiraamattu)
lisäksi mulla on Gideoneilta ala-asteella saamani Uusi Testamentti.
Raamattu antaa paljon, pyrin lukemaan sitä päivittäin (no aina se ei onnistu). Jumalan Sanaa siitä luen, saan itselleni ohjeita elämääni, johdatusta, lohdutusta, rohkaisua, iloa.. kaikkea :)
Joskus etsin sieltä esim. raamatunkohtia tai sopivaa hautajaisvärssyä. Siinäpä se.
Tuolla ne on koristeena vitriinissä kastekynttilöiden ja -lahjojen rinnalla.
Raamattua. Ja yksi Korani.
Raamtussa on paljon fiksuja ajatuksia, ohjeita jotka toimii myös tänäpäivänä.
Ja pitäähän niitä uskovalla olla.
Ja korani siksi koska minulla on muslimi ystäviä ja asioista on hyvä tietää :)
Mikä muuten on hullua on se, että aikonaan varhais kristityt suojelivat islaminuskoisia vainoilta, nykyään sitten kristityt ja muslimit tappelee keskenään.
tällä hetkellä se toimii kummilasten kastetodistusten säilytyskansiona eli sieltä on hyvä tarkistaa toi syntymäpäivä. Kummilapsia kun on nykyään 8kpl, niin ihan kaikki ei pysy ulkomuistissa...
Kaikilla omat (viisi perheenjäsentä), lisäksi esimerkiksi kuolleen isoisäni Raamatut, erikieliset Raamatut, eri käännökset, lastenraamattuja..
Raamattu merkitsee minulle samaa kuin #5 kirjoitti.
Minulla on riparin Uusi testamentti ja mummin vanha Raamattu ihanilla sivuhuomautksilla varustettuna - jälkimmäinen antaa paljonkin!
Lisäksi meillä on Raamatut arabiaksi (miehen äidinkieli) ja ranskaksi (kotikielemme).
Mikä muuten on hullua on se, että aikonaan varhais kristityt suojelivat islaminuskoisia vainoilta, nykyään sitten kristityt ja muslimit tappelee keskenään.
islaminuskoisia ei silloin vielä ollut. Varhaiskritittyinä pidetään noin kolmen ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, siis siihen asti kun kristinuskosta tuli Roomassa valtionuskonto (Konstatinus). Islam on kuitenkin syntynyt vasta seitsemännellä vuosisadalla.
Jotkut antiikin/varhaiskeskiajan kristityt on voineet suojella islaminuskoisia, mutta varhaiskristittyjä ne ei kyllä olleet.
keskustelujen innoittaman olen sitä lukenut ja tullut surulliseksi, koska minusta se ei ole hienoa tekstiä vaan yhtä ja samaa jankutusta jossa ei oikeastaan ole kauheasti sisältöä, ja jokin ilmestyskirja esim. on - no, jääköön sanomatta. Ymmärrän että sanoma on ollut aikanaan hieno ja inhimillinen, mutta nyt aika on ajanut siitä jo ohi. Tämä on mun rehellinen mielipiteeni, ja mielipiteeni on myös se, että jumalaa pitäisi yrittää lähestyä jotenkin toisella lailla. Tuo oli yksi yritys ja se on ollut monelle tärkeä, mutta on aika siirtyä eteenpäin. Ja varsinkin on aika siirtyä eteenpäin Raamatun kirjaimellisesta tavaamista siihen ideaan, että jos on jokin jumaluus, ihmisen yritykse vangita sitä jonkin kirjaan on tuhoon tuomittuja. Vai rukous, hiljentyminen, oman sydämen kuuntelu, ja hengellisen kirjallisuuden käyttö inspiraationa, ei lakina.
Jaa täällä sai määrällä päteä. Hyvä kirja.
Jos mietin perhettä:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä...
Elämää:
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne...
Jotain elämään:
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
Ja muuta:
Hän vei minut viinitupaan,
ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun,
tuokaa omenoita, että virvoitun --
minä olen rakkaudesta sairas!
Hänen vasen kätensä on pääni alla,
hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
omat Raamatut:
Musta pieni vanha käännös,
ruskea paperikantinen,
sininen nahkakantinen,
englanninkielinen,
Raamattu ja apokryfikirjat,
lasten Raamattu,
Vihkiraamattu
Jos en muita perheenjäseniä laske, en pääse edes tuohon alla näkyvään varmennuslukuun saakka.
keskustelujen innoittaman olen sitä lukenut ja tullut surulliseksi, koska minusta se ei ole hienoa tekstiä vaan yhtä ja samaa jankutusta jossa ei oikeastaan ole kauheasti sisältöä, ja jokin ilmestyskirja esim. on - no, jääköön sanomatta. Ymmärrän että sanoma on ollut aikanaan hieno ja inhimillinen, mutta nyt aika on ajanut siitä jo ohi. Tämä on mun rehellinen mielipiteeni, ja mielipiteeni on myös se, että jumalaa pitäisi yrittää lähestyä jotenkin toisella lailla. Tuo oli yksi yritys ja se on ollut monelle tärkeä, mutta on aika siirtyä eteenpäin. Ja varsinkin on aika siirtyä eteenpäin Raamatun kirjaimellisesta tavaamista siihen ideaan, että jos on jokin jumaluus, ihmisen yritykse vangita sitä jonkin kirjaan on tuhoon tuomittuja. Vai rukous, hiljentyminen, oman sydämen kuuntelu, ja hengellisen kirjallisuuden käyttö inspiraationa, ei lakina.
viesti joka yllätti. Olen lukenut tämän palstan henkisyyttä koskevia keskusteluja enkä oikein osannut samaistua siinä mihinkään. Tämän viestin olisin voinut vaikka itse kirjoittaa.
Ja kyllä, Raamattuja löytyy kaksi, kumpaakaan ei ole minulle annettu enkä ole itse ostanut. Toinen kuului kummitädilleni ja tätivainaan tavaroista sen toin tänne, tutkittavaksi ja pohdittavaksi. Ja yleissivistykseksi sitä olenkin lukenut. Se mitä siitä löysin sellaista mikä oli minulle arvokasta oli sen sisältämä runous, ja se että se avasi ikkunan historiaan epätieteellisenä tekstinä, suoraan ihmisyyteen. Mutta hyvin paljon löytyy vaikealukuista jankutusta ja pointteja joiden tärkeys jää itseltäni näkymättömiin, vaikka ovatkin niitä tuttuja tarinoita tai yksityiskohtia jotka ovat hämmentäneet minua lapsesta asti.
Siellä ne Raamatut nyt ovat, hyllyssä muun hengellisen kirjallisuuden kanssa. Suosikkini tuossa hyllyssä on Dhammapada. Siitä saan konkreettisimmin irti.
Mielenkiintoinen ikkuna historiaan. Lueskelen aina joskus, tavoitteena lukea koko kirja läpi. Mitään uskonnollista en koe raamatusta saavani.