Miksi mun on niin vaikea puhua miehen kanssa mulle vaikeista asioista itkemättä?
ja sitten kun itsehillintä pettää, en pysty enää jatkamaan ollenkaan.
Pitäis varmaan puhua vaikka vesi valuis silmistä ja räkä nenästä. Tätä menoa meille tulee ero.
Kommentit (16)
Toisaalta se kannattaa. Mies kohtelee eri lailla itkevää kuin vihaista naista. Tällainen kokemus minulla on 20 vuoden ajalta.
yhdessäolon jälkeen, loukkaannun niin syvästi, että kyyneleet valuvat, kun tulee kunnon riita. Ehkä se on sitä, kun toinen on niin tärkeä, niin järkyttyy potenssiin sata toisen ilkeistä sanoista.
Itse myös huudan sieltä kyynelten seasta kaikkia paskaa, jota saa jälkeen päin katua...:(
Itse en kuitenkaan usko, että me hevillä erotaan.
sitkeellä harjottelulla siitä pääsee. kun ruettiin miehen kans seurustelemaan, kerroin vaikeat asiat miehelle pimeässä petillä ennen nukumaan menoa, itkin ja kerroin ja itkin ja kerroin. aina kun itsehillintä petti, keskeytin jutun, ootin et pahin meni ohi ja jatkoin sitten. nykyään kerron "pahimmat" asiat edelleen pimeässä, mutta sit JOS itku tulee, niin se itsehillintäkään ei petä enää niin usein ja asiat on helpompi puhua! niin ja yhdessä ollaan oltu 3,5v joten pitkään oon saanu harjotella, että ees vähän oon edistyny..
se ei mitenkään helpota tilannetta.
Nykyään yritän purra hammasta ja olla itkemättä.
minusta siinä ei ole mitään pahaa. itsekin tykkään puhua illalla kun lapsetkaan ei ole siinä häiritsemässä. tosin en vieläkään "uskalla" kaikesta puhua vaikka 7v ollaan yhdessä oltu.
Minä puhun vaikeimmista asioista äitini kanssa. Ollaan niin läheisiä, että pystyn puhumaan mistä vain. Miehen kanssa jotenkin niin vaikea vaan puhua.
Mullakin tulee itku kun yritän puhua suhteen ongelmista, kun väkisin sitä nousee tunteet pintaan. Mitkä on teillä niitä vaikeita asioita, joista ette voi puhua tai joista voitte puhua vain pimeässä?
on niin rasittavan kuuloista porukka että huh huh.
Vetisteleviä pikkutyttöjäkö te olette? Itse en moista ulinaa kuuntelisi yhtään.
jo ajatus siitä mitä haluaisin kertoa miehelle
ärsyttääkin, että miksei voi olla vetistelemättä. Asioista olisi paljon mukavampi puhuakin, mutta miten itseä voisi kovettaa ja karaista vähän. Kerro, please ?
on niin rasittavan kuuloista porukka että huh huh. Vetisteleviä pikkutyttöjäkö te olette? Itse en moista ulinaa kuuntelisi yhtään.
ärsyttääkin, että miksei voi olla vetistelemättä. Asioista olisi paljon mukavampi puhuakin, mutta miten itseä voisi kovettaa ja karaista vähän. Kerro, please ?
on niin rasittavan kuuloista porukka että huh huh. Vetisteleviä pikkutyttöjäkö te olette? Itse en moista ulinaa kuuntelisi yhtään.
mitään poppakonstia kyllä keksi...
kun olen vihainen. En ymmärrä mitä pahaa siinä on. Itken ja puhun ja puhun ja itken.
Mua kyllä se ihmetyttää, että mitä ihmettä voi olla ne vaikeat asiat, joista ei voi puhua. Meillä ainakin miehen kanssa puhutaan kaikesta, mikä vaatii puhumista. Vaikka sitten välistä parkuisinkin. Juttu jatkuu vaan. Kyllä meillä ainakin mies osaa suhtautua kyyneliini oikein. Itkenhän minä jos katon jotain surullista telkkarista. Mies osaa silloin lohduttaa, mutta jos itken ja raivoan, niin se tietää, että ei kannata lähestyä. Ei se musta tee huonompaa ihmistä.
väärin, naurettavaa tai turhaa. :( Mulla helpotti olo heti kun hyväksyin sen, että olen herkkä itkemään. Jos riidan aikana itkettää, minä itken, ja asiat puhutaan silti loppuun. Mieskään ei enää järkyty mun kyyneleistäni, koska tietää, että asioista voi puhua vaikka mulla valuukin vesi silmistä. :) Nykyään itken harvemmin kuin ennen, koska ei tarvitse koko ajan jännittää, että milloin hanat taas aukeaa!
Myös lapset tietävät, että äiti itkee joskus, kun elokuvissa on surullinen kohtaus tms. Itku ei ole heille mikään järkytys eikä maailman loppu.
huonoa, pahana tai vastaavana. Mitä väliä sillä on jos itkee. Yleensä kuitenkin jokainen itkee joskus ja pystyy toimimaan myös sen itkun aikana normaalisti.
Meillä ainakin pidämme tärkeänä, että saa itkeä jos itkettää, eikä se ole aina mikää paha asia. Haluan, että lapseni osaavat suhtautua itkeviin ihmisiin luonnollisesti ja niin, että jotkut itkevät herkemmin kuin toiset, eikä se vaadi erikoistoimenpiteitä.
Minulta tulee usein itku kun puhumme suhteen kipupisteistä, etenkin jos mies on sanoillaan tai käytöksellään loukannut minua. Mutta vaikka itku tulee kesken selityksen ei mieheni ole moksiskaan (siis kuuntelee niin kuin puhuisin tavallisestikkin eikä itkuni ahdista häntä)Itselläni on sitten helpottunut olo kun on saanut sanoa asiansa ja sitten samalla vähän sitä tunnettakin ulos. Keskustelukin jatkuu sitten paremmalla pojalla sen jälkeen.
Me puhumme kotona kaikista asioista eikä mikään ole liian vaikeaa puhuttavaksi. Toiset asiat vain vähän vaikeampia kuin toiset mutta tulee sitten vollottaen ulos;)
itkettää, eikä se itkeminen sinänsä haittaa, mutta mutta mulla jotenkin "menee ääni", eli en vaan pysty puhumaan kun itkettää. Se vähän hankaloittaa kommunikointia