Näistä syistä minä tekisin abortin jos sikiö olisi sairas:
Minä en synnyttäisi sairasta lasta, jos hänen sairautensa huomattaisiin odotusaikana.
En synnyttäisi häntä siksi, että halua hänen joutuvan sairaalakierteeseen. Ehkä hän eläisi ja totta kai lääketiede on kehittynyt huimasti, ja hoitaa mitä vaan. Mutta silläkin on hintansa.
Meillä on sairas lapsi, hänkin olisi kuollut ilman nykylääketiedettä. Mutta hän joutuu sairautensa vuoksi syömään valtavat määrät lääkkeitä päivittäin koko elämänsä ajan. Kilokaupalla lääkkeitä. Litroittain antibiootteja. Alle vuoden ikäisenä hän syö vain aikuisille sallittuja lääkkeitä.
Hänelle on tehty lukemattomia tutkimuksia ja otettu satoja verinäytteitä. Hänestä on otettu kymmeniä röntgenia, varjoainekuvauksia, magneettikuvauksia, ultratutkimuksia ja niin edelleen.
Hän on ollut kolmanneksen elämästään sairaalahoidossa. Sairaalat on tehty totta kai mahdollisimman mukaviksi, mutta ei se ole sellaista elämää jonka hän olisi ansainnut.
Hän käy lääkärissä jatkuvasti, eikä se ole mitään kevyttä " katsotaanpa korvat ja nielu" -lepertelyä.
Hän on kipeä, hän ei koskaan tule olemaan terve, hän ei koskaan voi elää normaalia elämää. Ei voi, vaikka onkin iloinen ja nauravainen ja suloinen ja ainutlaatuinen ihminen.
Rakastan häntä aivan mielettömästi, kuolisin hänen vuoksensa jos siitä hänelle jotain apua olisi. Ennen hänen syntymäänsä/sairauttaan/kokemuksiamme sanoin, että en ikinä keskeyttäisi raskautta vaikka lapsi olisi sairas. En ikinä.
Rakastan häntä aivan valtavasti. Mutta jos olisin voinut suojella häntä tälläiseltä elämältä, niin olisin sen tehnyt ennen kuin hän joutui itse siitä kärsimään. Koska hän tulee elämään sen kanssa koko ikänsä. En luopuisi hänestä mistään hinnasta, mutta nyt olisin sen tilanteen edessä, keskeyttäisin raskauden. Vaikka se tekisi kuinka kipeää. Hän ansaitsisi enemmän.
Muutos on ollut valtava myös esikoiselle. Yhtäkkiä maailma alkaa pyöriä kuopuksen sairauden ympärillä. Se pyörii siinä koko ajan, joka päivä. Kaikki entinen katoaa. Ei ole rutiinia, koska milloin vain voi tulla se hetki, kun taas pitää lähteä. Vaihtoehdot on olla sairaalassa vanhempien mukana, tai niin että ei näe toista vanhempaa koska tämä on toisen lapsen kanssa sairaalassa.
Siksi en enää synnyttäisi toista sairasta lasta. En jos tietäisin sen etukäteen. Tiedän, että voin silti saada sairaan lapsen. Ei minunkaan lapseni sairaus olisi näkynyt raskauden aikana. Mutta tiedän myös sen, että tämä perhe ei kestäisi enää toista sairasta lasta. Ei ainakaan niin kauan kun meidän pienemme on elossa.
Kommentit (22)
neuvolan testeissä kaiken maailman terapioihin. Ja se on sitten stressaavaa, kun ei tiedä onko jotain vikana vai ei, käydään kaikki testit ja kun ei ihan mene normilasten mallin mukaan, niin vielä testataan ja testataan. Jopa ujohko rauhallinen lapsi tuntuu nyky-yhteiskunnassa olevan alan ammattilaisille kummajainen, joka ei varmaankaan tule pärjäämään normaalilla tavalla koulussa, koska on ujohko ja rauhallinen.
Mulle on tehty maksansiirto 6-vuotiaana ja sitä ennen olin sairaalassa suurimman osan ajasta. Ja sen jälkeenkin hylkimisreaktioiden ja muiden vaivojen takia
16