Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko oikeutetusti pettynyt vai kauhea päsmäri?

Vierailija
13.09.2010 |

Mies, 35 v., on vihdoin saanut gradun valmiiksi. Mua siis pännii jo se, että se gradu on yleensä jäänyt näin myöhään, en tajua miksi ei tehnyt sitä jo aikoinaan. Nyt puursi ja puursi koko vuoden, otti töistä vapaata, ei voinut tehdä mitään yhdessä, tartti paljon omaa aikaa ym.



Tänään kuuli graduohjaajalta, että gradu aika pinnallinen ja vois syventää jne. Haluaa sympatiaa ja tukea ja ymmärrystä.



Mua niin ketuttaa!!! MIksi EI VAAN TEE SITÄ? Mihin se kaikki aika on kulunut?



Pitääkö yrittää olla hiljaa ja ymmärtäväinen, vai saanko olla pettynyt?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkäpä miehesi vaikuttaisi viisaammalta, jos valitsisi alempitasoisen koulutuksen.

Vierailija
2/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kun pari vuotta hoki että "tekee kyllä kunhan vaan on aikaa", en enää jaksanut kauheasti tsempata. Miehellä ei oo lapsia eikä mitään mikä veisi aikaa, eikä oikein halua mitään käytännön apua.



Mua ei kyllä oikeasti huvita odottaa vielä toista vuotta, että tuhertaa sen gradunsa kuntoon. Taidan olla paha ihminen. Tai ainakin kärsimätön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

se sitten koko ajan tehnyt sitä gradua? Kyllä luulisi että vuoden puurtamisella saa tyhmempikin ok laatua aikaan. Jos on kuitenkin yliopistoon päässyt niin ei kai se ihan saapas ole.

Vierailija
4/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olenko oikeutetusti pettynyt vai kauhea päsmäri? Mies, 35 v., on vihdoin saanut gradun valmiiksi. Mua siis pännii jo se, että se gradu on yleensä jäänyt näin myöhään, en tajua miksi ei tehnyt sitä jo aikoinaan. Nyt puursi ja puursi koko vuoden, otti töistä vapaata, ei voinut tehdä mitään yhdessä, tartti paljon omaa aikaa ym.

Tänään kuuli graduohjaajalta, että gradu aika pinnallinen ja vois syventää jne. Haluaa sympatiaa ja tukea ja ymmärrystä.

Mua niin ketuttaa!!! MIksi EI VAAN TEE SITÄ? Mihin se kaikki aika on kulunut?

Pitääkö yrittää olla hiljaa ja ymmärtäväinen, vai saanko olla pettynyt?


Ymmärrän hyvin, että jos toista ei jaksa ikuisesti tsempata tekemään jotain, joka roikkuu vuositolkulla.

Sen sijaan musta on aika kohtuutonta, että jos toinen on vuoden päivät vääntänyt gradua, mutta se ei mennytkään ihan putkeen, puoliso suhtautuu asiaan asenteella "no olisit tehnyt paremman sitten". Jos mies teki sitä pitkään ja hartaasti ja yllättyi kritiikistä, tuskinpa kyse on siitä, ettei olisi tehnyt tai yrittänyt.

Eihän kyse ole siitä, ettei mies olisi tehnyt tai yrittänyt, vaan siitä, että teki ja yritti, mutta vaaditaan vielä enemmän ja parempaa (mikä on just se uhkakuva, jonka takia gradunteko on niin ilkeää).

Jos tuon verran antaa itsestään ja tulee dunkkuun, kaivannee siinä vähän olkapäätä. Sama kuin olisi kirjoittanut romaanin, josta joku tulee sitten sanomaan, että tää oli aika paska. Kyllä se kirpoo.

Vierailija
5/10 |
13.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän suuttumuksen. Miksei tavannut ohjaajaa jo aiemmin välillä? Miksi puursi yksin? Vai miten on mahdollista että nyt tulee kuin salamana kirkkaana taivaalta tämä tieto?



Mutta ei sitä pakko ole enää viilata, jos menee jo läpi. Arvosana nykyisellään olisi mikä? Tai mitä vaatisi että saisi c:hen? Tavoitteet ja vaatimukset olisi hyvä konkretisoida.



Vierailija
6/10 |
14.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikuisesta miehestä? Kyllä minuakin riepoisi tuollainen mies. Tietysti ensimmäisenä päivänä voi pikkuisen myötätuntoa antaa, mutta jumankekka toista vuotta en katselisi, ei kai se nyt mitään vuosisadan keksintöä ole tutkimuksellaan tekemässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
14.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mies haukkuu mun opiskelua tyyliin, et sä tosta mitään saa kuitenkaan ja ei siit mitää hyötyy oo.



Ja mä oon melkein vereslihalla :(

Vierailija
8/10 |
14.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mies haukkuu mun opiskelua tyyliin, et sä tosta mitään saa kuitenkaan ja ei siit mitää hyötyy oo.

Ja mä oon melkein vereslihalla :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
14.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta voisi roikkuakin jos kuuntelisin mieheni mäkätystä päivät pitkät. Onneksi otin eron. Ja gradu valmistui alta aikayksikön :)

Vierailija
10/10 |
14.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tein graduni työn ohella kuukaudessa parissa ilman sen kummempaa "tukea" tai sympatiaa keneltäkään. Ikääkin oli tosin vain 24 vuotta. Enää ehkä ei menisi niin sutjakkaasti. Kyllä noi opinnot pitäisi hoitaa putkeen pois, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissakin.



En tajua, miksi miehesi mitään erityistä sympatiaa tarvitsee. Se gradu on hänen tehtävänsä, ei sinun ja kyllä siitä vaan itse pitäisi selvitä. Aika saamattomalta kuulostaa, kun töistäkin on pitänyt ottaa vapaata eikä gradu silti ole tarpeeksi syvällinen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä kuusi