Kellään kokemusta aineopettajana toimimisesta, vaikka ei ole pätevyyttä.
Siis aineopena, sijaisuuksia tms. Olitteko yliopistossa lukeneet pääaineena ainetta, jota opetitte?
Jos sivu, niin montako opintoviikkoa?
Kommentit (16)
Itse olen pätevä biologian ja kemian opettaja, mutta opettanut lyhyitä pätkiä käytännössä jokaikistä ainetta.
Jos haaveilee pidemmistä sijaisuuksista tai tuntiopen hommista, niin kyllä pitäisi olla ainakin sen sivuaineen verran, eli suunnilleen cumu. Ja silloinkin olisi hyvä olla jo vähän näyttöä osaamisestaan.
tekee parin kuukauden sijaisutta. ilman pätevyyttä. Mutta ei voi saada vakipaikkaa.
teki pedagogiset myöhemmin.
mutta oliko miehellä pääaine sitä mitä hän opetti vai oliko lukenut muuta ja sivuaineena sitä opetettavaa ainetta. Ja kuinka paljon miehesi oli opiskellut sitä ainetta mitä sitten opetti?
kuinka paljon opetettavaa ainetta on pitänyt lukea vähintään. Millä voisi kuvitella pääsevänsä? ap
pääaine tietojenkäsittely ja sivuaineena matematiikkaa...en muista paljonko mutta aika paljon.
eli perus- ja aineopinnot - millä siis saa aineenopettajan pätevyyden, jos on myös pedagogiset opinnot.
Epäpätevän sijaisuuden saanti riippuu ihan siitä, onko yliopistokaupunki lähellä vai ei. Yliopistokaupungissa vaatimus on taatusti tuo 60ov ja mieluusti myös pedagogiset tehtynä, maalla voi saada sijaisuuden vaikka pelkillä perusopinnoilla (mun mielestä ei kyllä pitäis, proseminaari on sentään sen verran perustavaa laatua oleva vihje siitä, mitä joku tieteenala oikeasti saattaisi olla, jos siihen oikeasti paneutuisi).
Historiasta ei opintoja lainkaan, psykologiasta muistaakseni 30 op. Mutta opettajan pedagoginen pätevyys löytyy.
jos lukee esimerkiksi luokanopettajaksi ja tekee sivuaineena vaikka liikunnan 60op, saa pätevyyden. Jos lukee opetettavaa ainetta pääaineena eikä koulutusohjelmaan kuulu automaattisesti opettajan pätevyys, niin pitää tehdä opettajan pedagogiset opinnot 60op.
Esimerkiksi psykologiaa opiskelevat valmistuvat psykologeiksi, lukevat laudaturin (siis syventävät) omassa pääaineessaan (psykologia) ja voivat lukea sivuaineenaan vaikka filosofian. Näin heistä tulee psykologeja, jotka osaavat myös filosofiaa. Jos he lukevat LISÄKSI pedagogiset, saavat he psykologian open pätevyyden ja ehkä myös filosofian, jos siitä on tehtynä cumu.
En tiedä avasko yhtään. Mutta aina kannattaa lukea sivuaineina opintokokonaisuuksia (joissain tiedekunnissa tämä on kirjoittamaton sääntö, toisissa voi lukea vähän kaikkea).
sijaiseksi pääsee ilman minkäänlaista hajua mistään, jos oikein kova pula on. Toki aina parempi, mitä pätevämpi on.
kemiaa ja matematiikkaa voi opettaa lukiossa kun pohjana DI:n tutkinto, jossa siis fysikaalinen kemia ollut pääaineena ja matematiikka "sivuaineena". Pedagogiset opinnot työn alla:) Sitten kun ne plakkarissa voi virkaakin hakea.
eihän siinä mitään rajoja ole. Olin itse laajan matikan yo-pohjalta (ällä yo-arvosana) sijaistamassa yleistä matikkaa lukiossa... Joo, kyllä osasin laskut, mutta osaaminen tietyllä tasolla ei tietenkään tarkoita, että asiat on niin sisäistetty, kun opettajalla pitää olla. Pieni epävarmuus nakutti koko ajan takaraivossa ja tuntui hurjalta sanoa mitään juttua "varmaksi", kun pelkäsi erehtyvänsä.
Se aineosaaminen on yllättävän tärkeää opettajille ja olen monesti miettinyt, että miten noi luokanopet pärjää. Eihän ne oikeasti osaa juuri mitään opetettavista aineistaan ja tekevät sitä käytännössä yo-pohjalta. Esimerkiksi äidinkieli ei ole niin helppoa ja monet tuntemani luokanopet on olleet keskitasoisia oppilaita itse. Miten ihmeessä niillä riittää osaaminen korjata yhdyssanavirheitä, lauserakenteita jne.? Tai ei se kyllä oikein riitäkään. Äitini on tosi lahjakas kielellisesti (kieltenope) ja ihmetteli aikanaan aina mun ja siskon luokanopettajien äidinkielentaitoa. Alkeellisia virheitä jäi aineista korjaamatta jne. Eihän alaluokilla sillä tavoin puututakaan kaikkiin hienouksiin, mutta pitäisi ne perusjutut edes osata ohjata oikein.
tiedän toki luokanopettajien "aineopinnoista", mutta onhan se aika vähän, jos yhteensä 60op lukevat opetettavia aineita ja sitten parista hiukan enemmän. Aineenopettaja lukee yhdestä aineesta tuon 60op. Sen takia näenkin, että luokanopettaja opettaa ainettaan lähinnä lukiotiedoilla.
Ymmärrän toki sen, ettei luokanopettaja sentään voi kaikkia opettamiaan aineita lukea aineenopettajan tasolle ja päälle vielä kasvatustieteitä pääaineena. Muutenhan opiskeluun menisi 20 vuotta... Tarkoitus ei ole kritisoida ko. ammattiryhmää mitenkään vaan pikemminkin korostaa sitä, että opettaminen vaatii myös osaamista opetettavissa aineissa.
t: 12
Ei siinä kohtaa olla niin nuukia. Omia ryhmiä rupesin hakemaan ja saamaan kanditutkinnon jälkeen. Jos tekee peagogiset, niin saa opettaa niitä aineita, joista on tehnyt vähintään cumun, eli perus- ja aineopinnot (60 op).
Pääaineeni yliopistossa oli historia ja opetin myös historiaa mutta ensimmäiset kolme vuotta enemmän äidinkieltä kuin historiaa.
Olen opiskellut kirjallisuustiedettä perusopintojen verran mutta en lainkaan suomen kieltä sitä pakollista kahta opintoviikkoa enempää. Ensimmäisenä vuonna opetin kolmelle seiska luokalle ja yhdelle kasille äidinkieltä. Kasilla oli 11 oppimisvaikeuksista kärsivää, joten oli hankalaa, ja onneksi ei tarvinnut jatkaa heidän kanssaan ysille. Muiden kanssa vedin koko yläasteen läpi. Olivat lahjakkaita juuri äidinkielessä, joten en päässyt lusmuilemaan. Panostin kirjallisuuteen, lukemiseen ja kirjoittamiseen, koska olivat minun vahvuuksiani. Teimme joka kurssissa kaksi ainetta, kirja-arvostelun/elokuva-arvostelun ja yhden kielioppikokeen. Myöhemmin sain kuulla, että pingotin liikaa ja että ehkä työllistin oppilaita liiaksi. Se huono puoli on siinä, että joutuu todistamaan oman osaamisensa.
Olen opettanut lisäksi yhden vuoden terveystietoa. Se ei napannut samalla tavalla kuin äidinkieli. Vieläkin on hyviä muistoja äidinkielen tunneilta, vaikka nyt voin tunnustaakin, että sellainen tietynlainen ilmaisullinen luovuus jäi tunneiltani pois. Teimme esitelmiä, harjoittelimme puheita ja teimme mininäytelmiä ryhmissä, mutta luulen, että ihan koulutettu opettaja olisi saanut oppilaiden luovuuden esille ihan eri tavalla. Tältä tuntuu näin jälkeenpäin.