Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on tainnut menettää isovanhemmat.. :(
26.08.2010 |
Sisko lapsineen muutti vanhemmillemme, koska hänen parisuhteensa kariutui. Tämä on jo kolmas kerta, kun palaa kotiin. Siellä sisko nyt asuu ilmaiseksi, hoidattaa lapset vanhemmillamme ja elää itse kadotettua nuoruuttaan. Äiti tekee ruuat, hoitaa pyykit ja isä siivoaa. sisko ei siis tee käytännössä mitään. Kiukuttelee jos vanhemmilla on joku meno, johon ei voi lapsia mukaan ottaa.
Tiedän, että vanhempani ovat kovilla ja väsyneitä, mutta silti suututtaa. Suututtaa, että meidän lapset kärsivät siitä, ettei mummo ja pappa enää ole heidän elämässään ollenkaan mukana. Yksi lapsistani oli eilen laittanut mummolleen viestiä, että tulisitko meille, johon mummo vastasi, ettei nyt käy, kun "Veera" on kipeä. Ja näitä esimerkkejä olisi satoja, ettei tosiaan yhdestä kerrasta minunkaan hermo kärähdä. Kesän mummo ja pappa vietti kokonaan siskon lapsien kanssa.
Isovanhemmat myös ostaa kaikki siskon lapsien vaatteet, huolehtii koulunkäynnistä, harrastuksiin kuskaamisista yms.. Meidän lapsille ei riitä aikaa ollenkaan ja kun siskon lapset sitten menevät isälleen, niin silloin heillä siivotaan ja tehdään muita tärkeitä asioita, mutta meidän lapsia ei kerkeä nähdä, eikä varsinkaan jaksa ottaa edes yhdeksi yöksi kylään. (Ja tiedän, ettei se kuulu isovanhempien velvollisuuksiin, mutta epäreilulta tämä asetelma silti tuntuu). Kun kerron puhelimessa lasteni koulu"menestyksestä", äitini alkaa yleensä vertaamaan, että kyllähän "Veera ja Miljakin" sitä ja tätä. Kun kerroin, että lapseni hampaidenpesu taitoa oli kovasti kehuttu hammaslääkärissä, käänsi hän heti asian niin, että arvostelisin siskon lapsia, vaikken edes maininnut heitä.
Itse alan olemaan niin katkera ja vihainen, etten enää kohta oikeasti edes välitä, mutta lapset eivät oikeasti ymmärrä miksi mummo ja pappa jo kolmannen kerran unohtaa heidät täysin. Kun joskus olen itse tarvinnut hoitoapua lasteni kanssa, äidille ei koskaan sovi. Hän sanoo, ettei jaksa kuutta kersaa (kaikki muut koululaisia, paitsi meidän nuorin). Silti hän tunkee siskon tytöt minulle (olen hoitovapaalla) jatkuvasti.. Muutenkin tarvitsee usein apua, jota on myös saanut. Silti ei meidän lapset kiinnosta yhtään. Puhua olen yrittänyt, mutta äiti vaan suuttuu ja syyllistää minua siitä kuinka en ollenkaan tajua miten siskon lapsien elämä on ollut hankalaa. Väittää tällöin myös, että minä en rakasta siskon lapsia. Tottaki rakastan, mutta silti koen vääryttää, että omat lapseni menettävät isovanhempansa, kun siskon elämä heittää häränpyllyä.
Kommentit (62)
Usein käy niin, että kun lapsista toinen pärjää ja hoitaa asiansa hienosti ja vanhemmat joutuvat paapomaan toista, joka ei pärjää yhtä hyvin, hyvin pärjäävälle tulee se tunne, että hänestä ei välitetä. vaikka varmaan oikeasti vanhemmat ajattelevat sinun pärjäävän omillaankin ja tietävät siskon elämän olevan jotenkin hunningolla.
Mutta saa sitä pärjäävänä pidettyä sisarustakin tämä tilanne harmittaa, varsinkin kun monesti se pärjäämätön on ihan omilla valinnoillaan sotkenut asiansa, tai kokee sotkeneensa ne. Se on vielä ymmärrettävää jos yksi sisarus ON sairas (fyysisesti tai psyykkisesti) tai vammainen, mutta jos kaikilla on periaatteessa samat lähtökohdat, on rasittavaa olla aina se joka pakotetaan pärjääjän paikalle, kun toinen kellottaa paapottavana. Sympatiani sinulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin ketju on elokuulta ja nyt taas samaa asiaa jauhetaan kuin ketju olisi eilispäiväinen...
Liekö ap edes maisemissa enää.
Isovanhemmat auttoivat, kun lapset oli pieniä. Mummo lähti usein jopa keskellä yötä pojan perheeseen, kun äiti sai paniikkikohtauksia. Lapset olivat paljon mummolassa jne. Sitten yhtäkkiä jonkun vuoden päästä tilanne yhtäkkiä muuttui, ja miniä alkoi eristää lapsia näistä isovanhemmista. Lapsia kuulemma kohdeltiin eriarvoisesti ja heidän perhe oli muka jäänyt muiden lastenlasten varjoon. Sivusta seuraten ei voinut kuin ihmetellä, mihin rouva unohti kaiken sen avun, jota sai kun itse oli huonona. Yhtäkkiä vain hänen omat vanhemmat oli hyviä ja mahtavia. Ihmettelenpä, miksi sitten pyysi anoppinsa mukaan mm. nuorimpansa synnytykseen kun mies ei päässyt...
Nyt lapset perheessä murkkuikäisiä ja nuoria aikuisia, ja hyvin eristetty näistä isovanhemmista. Äiti saanut myrkytettyä lasten mielet niin, että kuvittelevat ettei mummo ja pappa heistä välitä. Turhapa siinä on toisin sanoa. Ja kun vanhimmille yrittää kertoa heidän ensimmäisistä elinvuosistaan ja miten paljon mummolasta silloin tuli apuja, saa haukut lasten äidiltä. Lapsia kuulemma pitää suojella eikä sotkea heitä aikuisten asioihin. Just.
minun lapsellani ei ole enää isovanhempia...isovanhempien menettäminen lopullisesti on vähän eri luokan juttu kuin enemmän toisten lastenlasten kanssa olevat isovanhemmat.
Kasvakaa aikuisiksi...
löytyvän hoitajaa, voiottaa yhteyttä heidänkotikuntaansa, sieltälöytyy tukitoimia. Siinä samassa voisi siskokin piristyä kummasti huolehtimaan omista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vain menee niin, että äiti antaa sille lapsistaan eniten, joka eniten apua tarvitsee.
Niin tekin tulette tekemään kun lapsenne ovat isoja.
ottaa tytär lapsineen kotiin asumaan, jolloin joutuu maksamaan kaikki kulut ja väsyttää itsensä passamisella ja lastenhoidolla. Äitisi elää tavallaan toisen elämää... Itse pistäisin ehdottomasti kaupungin vuokra-asuntoa hakemaan ja sossun eläteiksi!!!! Minusta aikuista lasta ei pidä elättää vaan jokainen saa pärjätä sen suhteen omillaan, tottakai voi välillä auttaa kykyjensä mukaan, mutta tyttärenkin pitäis ottaa vastuu OMASTA elämästään ja lapsistaan!!!
Tottakai lapsille voi olla hyvä että on mummo joka välittää, joa äiti ei vaikka omislta huoliltaan kykene. Mutta silti, ihan älytöntä touhua, en ikinä ilkeis käyttää vanhempiani noin hyväksi, heillä on omakin elämä ja harrastukset!
Luitko ketjua ennen vastaustasi ?? Tässä kritisoitiin aikuisialapsia jotka hoidattavat perheensä vanhemmillaan koska eivät HALUA ottaa itse vastuuta. Siis hyväksikäyttävät vanhempiaan. Eiköhän jokainen ymmärrä että tuo veljesi tilanne on aivan eri asia kuin vuosikausiakin jatkunut vanhempien tahallinen kuppaaminen. Ja tottakai hätätilassa autetaan sisaruksia ja vanhemmat keskittyy yhteen lapseen mutta ei koko ajan vain siksi että joku haluaisi hypätä vapaasti ravintoloissa ym. ja maksattaa vanhemmillaan sen.
vaikka on tosiaan vähän eri tilanne, mutta miksi rankaista siskon lapsia äitinsä vastuuttomuudesta. Minusta ap saisi olla onnellinen terveistä lapsista ja ehjästä perheestään eikä kateellisena laskea kuinka siskon lapset muka saavat enemmän. Miksi kaikki pyörii siskon ja ap:n ympärillä eikö kukaan mieti lapsia. Uskoisin ap:n lasten ymmärtävän miksei mummolla ja papalla ei nyt riitä aikaa ja voimia heille.
Ehkä joskus myöhemmin osat vaihtuvat ja ap itse tai hänen lapset ovat noita avun tarvitsijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis luuleeko tuo uusioteini siskosi että mummola on päiväkoti? että sieltä saa saman palvelun? sinuna pitäisin tiukemmin äitisi puolta,ei siskosi ikinä aikuistu kun joku koko ajan hyysää kaiken valmiiksi. Et anna äitisi peruuttaa matkaa,kyllä aikuinen ihmisen täytyy päräjät 2vkoa ilman äitiään.
Tosin en suhtaudu tilanteeseen samalla tavalla. Veljeni on eronnut ja vanhempieni kaikki aika, energia ja rahat menevät veljen auttamiseen. Veljeni otti niin kovasti eronsa, että yritti itsemurhaa. Vanhempani yrittävät saada veljeni jaloilleen ja yrittävät rakastaa ja huolehtia myös veljeni lapsista. Minäkin tekisin mitä tahansa, että veljeni saisi elämänsä kohdilleen.
Yrittäkää ymmärtää vanhempianne, jotka varmasti ovat kovilla joutuessaan tukemaan huonossa jamassa olevaa lastaan. Minä ainakin olen lopettanut kaikki vaatimukset vanhempiani kohtaan, kun tiedän, että he keskittyvät nyt auttamaan sitä joka apua eniten tarvii. Omat vanhempani valvovat ja murehtivat koko ajan muutenkin. Miksi minä lisäisin heidän tuskaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selitäppä äidillesi että siskollesi tekee hyvää kahden viikon aikuistumisjakso. Sisko huomaa selviävänsä itsekkin lasten hoidosta. Lisää itseluottamusta jne.
Toisekseen jos vaikka mummo joutuisi sairaalaan niin siinäkin tapauksessa siskon pitäisi kuitenkin selvitä itse. Eli tekee hyvää harjoitella edes kaksiviikkoa aikuisen elämää tuossa iässä.
Ja viet äitisi lomalle. Olet tosi ystävällinen kun huolehdit äidistäsi ja teet aivan oikein.
Luitko ketjua ennen vastaustasi ??
Tässä kritisoitiin aikuisialapsia jotka hoidattavat perheensä vanhemmillaan koska eivät HALUA ottaa itse vastuuta. Siis hyväksikäyttävät vanhempiaan.
Eiköhän jokainen ymmärrä että tuo veljesi tilanne on aivan eri asia kuin vuosikausiakin jatkunut vanhempien tahallinen kuppaaminen. Ja tottakai hätätilassa autetaan sisaruksia ja vanhemmat keskittyy yhteen lapseen mutta ei koko ajan vain siksi että joku haluaisi hypätä vapaasti ravintoloissa ym. ja maksattaa vanhemmillaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että suvuissa joku perhe heittäytyy niin avuttomaksi, että heitä on pakko auttaa. Mummo saattaa olla apuna vaan ihan säälistä ja häpeästäkin kun on kasvattanut lapsestaan niin avuttoman ettei itse pärjää.
sitten toiset perheet jää täysin jalkoihin, koska eihän kellään riitä voimia monen perheen lastenhoitajan tehtäviin.
Omassa lähipiirissä on tyypillistä että tehdään lapsia niin paljon ettei niitä kyetä hoitamaan, ei haluta käyttää päivähoitoa vaan ilmaista mummoa jne.
ottaa tytär lapsineen kotiin asumaan, jolloin joutuu maksamaan kaikki kulut ja väsyttää itsensä passamisella ja lastenhoidolla. Äitisi elää tavallaan toisen elämää... Itse pistäisin ehdottomasti kaupungin vuokra-asuntoa hakemaan ja sossun eläteiksi!!!! Minusta aikuista lasta ei pidä elättää vaan jokainen saa pärjätä sen suhteen omillaan, tottakai voi välillä auttaa kykyjensä mukaan, mutta tyttärenkin pitäis ottaa vastuu OMASTA elämästään ja lapsistaan!!!
Tottakai lapsille voi olla hyvä että on mummo joka välittää, joa äiti ei vaikka omislta huoliltaan kykene. Mutta silti, ihan älytöntä touhua, en ikinä ilkeis käyttää vanhempiani noin hyväksi, heillä on omakin elämä ja harrastukset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luitko ketjua ennen vastaustasi ??Tässä kritisoitiin aikuisialapsia jotka hoidattavat perheensä vanhemmillaan koska eivät HALUA ottaa itse vastuuta. Siis hyväksikäyttävät vanhempiaan.
Eiköhän jokainen ymmärrä että tuo veljesi tilanne on aivan eri asia kuin vuosikausiakin jatkunut vanhempien tahallinen kuppaaminen. Ja tottakai hätätilassa autetaan sisaruksia ja vanhemmat keskittyy yhteen lapseen mutta ei koko ajan vain siksi että joku haluaisi hypätä vapaasti ravintoloissa ym. ja maksattaa vanhemmillaan sen.
Siltikin voi olla niin, että isovanhempasi kokevat asian ihan yhtä raskaana ja haluavat auttaa siskoasi. Siskosi voi käyttäytyä törkeästi vanhempiasi kohtaan, mutta vanhempasi auttavat varmasti hyvää hyvyyttään ja ajattelevat, että teidän lapsenne saavat joka tapauksessa rakkautta ja hyvän elämän. Vanhempasi ovat varmasti huolissaan lapsista, jotka eivät saa elää omien vanhempiensa kanssa normaalia perhe-elämää ja yrittävät tehdä lasten elää mahdollisimman mukavaksi. Tuskin sinun siskollasikaan on hyvä olla eronneena. En tiedä miten itse jaksaisin jos joutuisin eroamaan. Se on pahin pelkoni.
34
Meillä minä olisin varmaankin se "hyysättävä". Käyn vanhempieni luona todella usein ksoka tykkään käydä heillä. Lapseni tykkäävät käydä siellä. Voidaan olla koko vkonloppu koko perheen voimin siellä. Viedään tosin aina ruokakassi mukanamme mutta silti jos ero tulisi niin varmaan asuisin jonkun aikaa kotona. Olen aika herkkä ja isin ja äitin tyttö. Mutta siinä on myös kääntöpuolensa... Minä olen se joka kuuntelee ja auttaa vanhempia heidän murheissaan, joita siis on paljon. Siskoni ei halua kuunnella mitä äidillä on sanottavaa. Tosin siskoni ei koskaan halua viedä lapsia mummulaan hoitoon. Mummun pitää matkustaa aina siskon luokse, omakustanteisesti 100 km suuntaan. Joten en tiedä onko tilanne siinä mielessä yhtään parempi.
Silti olenb läheisempi vanhempieni kanssa ja he minun lasteni kanssa. jOhtuen ehkä juuri tästä etten koskaan oleta äidin tekevän automaattisesti palveluksia minulle. Ja osaan olla kiitollinen hänen avustaan ja autan aina takaisin kun näen että tarvitsee apua, ihan pyytämättä yleensä.
koska äitini käy paljon meillä, ja lapset hänellä, ja äitini hoitaa heitä mielellään, vaikka en juuri kauppareissuja kummempaa teekään. Joskus oikein häätää minut pois mummolasta, että saa olla lasten kanssa. Eihän tämä mitään, ihan ok, mutta kun asialla on sellainen kääntöpuoli, että siskollanikin on lapsi, ja äitini näkee tätä lasta todella harvoin, eikä käy siellä juuri lainkaan... Asuvat toki kauempana, mutta ei sinne reilua tuntia pidempään ajele.
Itsestäni tuntuu kurjalta, että siskoni lapsi on jotenkin huonommassa asemassa, mutta miten minä sen oikein äidilleni sanoisin, tai onko edes minun asiani sanoa... äiti ei ole innokas autoilija, joten ehkä tämäkin vaikuttaa, eikä siskoni autoile ollenkaan...
Vaikka ymmärrän, että isovanhemmat saattavat olla puun ja kuoren välissä - huoli lastenlapsista on varmasti vielä paljon suurempi kuin huoli tyttärestä - niin silti en kykene hyväksymään tuollaista käytöstä enkä edes säälimään. Jos kysymys on periaatteessa ihan normaalista tyttärestä, joka jaksaa juosta baareissa mutta ei huolehtia lapsistaan kahden vuoden ajan (ja vieläpä kolmannen kerran elämässään!), niin isovanhemmat omalla hyysäämisellään sallivat sen, että lapsilla ei ole todellista äitiä eikä todellista kotia. Lisäksi muilla lastenlapsilla ei ole todellisia isovanhempia. Toisin sanoen isovanhemmat ovat itse omilla typerillä valinnoillaan tehneet koko tilanteen mahdolliseksi. He jättävät huomioimatta toisten lastensa kriisitilanteet ja avuntarpeet ja jopa lastenlastensa tärkeät hetket. Se on valinta. Luulevatko nämä isovanhemmat ihan oikeasti, että se tytär, joka ei jaksa huolehtia edes lapsistaan, huolehtisi heistä vanhoina? Ei, tässäkin taas ajatellaan niiden kilttien ja tunnollisten lasten hoitavan tämänkin velvollisuuden, jotta se yksi voisi luistella läpi elämän ottamatta vastuuta kenestäkään, ei edes itsestään.
Jos isovanhemmat ihan oikeasti rakastaisivat noita pieniä lastenlapsiaan, he järjestäisivät heidän äidilleen mahdollisuuden pärjätä ja näyttää taitonsa äitinä. Jos ei onnistuisi, niin sitten vain vaatimaan lasten huoltajuutta. Mutta ei ole kenellekään osapuolelle hyväksi, että aikuista naista hyysätään tuolla tavalla. Johan siitä lapsetkin kärsivät, kun näkevät, mikä heidän äidilleen on tärkeintä. Uudelleen ja uudelleen.
Vielä surettaa näiden lastenlasten puolesta, jotka jäävät isovanhempia vaille. Hyvä suhde isovanhempiin voi olla esim. murrosiässä se mielettömän tärkeä henkireikä, kun vanhempia vastaan pitää ihan periaatteestakin taistella. Ei ole näiden lasten vika, että heidän tätinsä leikkii teiniä yhtään sen enempää kuin se on näiden tädin lastenkaan vika. Sen sijaan on isovanhempien vika, jos he eivät kykene ja jaksa ylläpitää hyvää ja tasapuolista suhdetta kaikkiin lastenlapsiinsa pitkällä aikavälillä. Toki ymmärrän, että esim. vuoden verran voi joku perhe saada enemmän isovanhempien tukea, mutta se tuki ei voi olla jatkuvaa ja muilta pois. Isovanhemmuutta voi halutessaan ylläpitää muihinkin lapsiin, vaikka joitakin tiettyjä tukisikin enemmän. Tässä isovanhemmat tekevät todella väärin. Näiden lasten takia olen sitä mieltä, että on turha odottaa, kun nämä ovat aikuisia eivätkä edes isovanhempiaan juuri tunne eivätkä näitä halua nähdä. Mieluummin vain suu auki ja nyt. Itse ehkä kirjoittaisin vanhemmilleni ja sisarelleni kirjeet, joihin vuodattaisin kaiken - ja pääpaino nimenomaan sillä, että siskon itsekkäistä valinnoista kärsivät ne lastenlapset, joiden vanhemmat pärjäävät eivätkä ruinaa apua. Ja jos ruinaavat, niin eivät sitä kuitenkaan saa...
Vierailija kirjoitti:
Asun n. 300km päässä äidistäni. Veljeni asuu perheensä kanssa liki äidin naapurissa. Lähes joka kerta kun soitan äidille niin veljen 3v. ja 1v. on siellä hoidossa. No, puhelusta ei tule mitään, kun tuota 1v:tä pitä vahtia koko ajan. Lasten äiti on kotona hoitovapaalla ja taitaapa veljenikin olla työttömänä, joten ei heillä nyt pitäis olla ihan akuuttia lastenhoitotarvetta ainakaan koko ajan.
Jos sitten satun soittamaan silloin kun lapset ei siellä ole niin äiti puhuu koko ajan näistä lapsista. Jotenkin mä ymmärrän sen, kun kerran on heidän kanssaan niin läheinen, mutta ikävää on se kun äidillä ei tunnu olevan mitään kiinnostusta minun lapsiini. Jos kerron jotain, niin äiti voi puhua surutta päälle kun muistaa mitä "paavo" tai "emilia" teki. Ei jotenkin jaksais koko aikaa puhua vaan nistä veljenlapsista, vaikka he varmasti ovatkin mukavia ja fiksuja lapsia.
Meillä vähän sama, mutta kyseessä on anoppi ja välimatkaa on vähemmän. Olenkin asioinut heidän kanssaan nykyään vain "pakolliset".
Meillä meni niin pitkälle asia että käly ja anoppi katkaisi meidän perheeseen välit kokonaan ettei häiritä sitä rauhaa kun kälyn lapset on mummolassa. Tästä on aikaa jo useampi vuosi, lapset ei enää tunnista mummoa jos tulee vaikka kaupassa vastaan.
Minun puolelta ei ole sukua kuin veli joka asuu kaukana. Meidän lapsilla ei ole koskaan ollut ketään läheistä aikuista kuin me vanhemmat. Oma äitini kuoli kun lapset oli pieniä.
Nyt sentään kun lapset on koululaisia, on synttäreilläkin vieraita.
On ihan hirveää lasten puolesta kun ei ole ketään. Yritän silti miettiä että onneksi on lapsia joilla on edes ne hoitavat isovanhemmat jos omasta vanhemmasta ei siihen ole.
mutta huomaatko, että samalla tavalla kuin vanhempasi mahdollistavat siskosi lusmuilun niin sinä kenties välillisesti mahdollistat siskosi ja vanhempiesi toimintaa auttamalla noin paljon? En siis tarkoita syyllistää sinua vielä tästäkin, mutta ehkäpä jos et auttaisi, äitisi kenties romahtaisi ja tilanne lähtisi purkautumaan.
(huvittavaa, että joudut "auttamaan" omaa äitiäsi siskosi lasten kanssa - siis huvittavaa siinä mielessä, että tuo kuvaa mihin tilanne on mennyt. Siskosihan heidät kuuluisi hoitaa, ja muiden auttaa häntä)