Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on tainnut menettää isovanhemmat.. :(
26.08.2010 |
Sisko lapsineen muutti vanhemmillemme, koska hänen parisuhteensa kariutui. Tämä on jo kolmas kerta, kun palaa kotiin. Siellä sisko nyt asuu ilmaiseksi, hoidattaa lapset vanhemmillamme ja elää itse kadotettua nuoruuttaan. Äiti tekee ruuat, hoitaa pyykit ja isä siivoaa. sisko ei siis tee käytännössä mitään. Kiukuttelee jos vanhemmilla on joku meno, johon ei voi lapsia mukaan ottaa.
Tiedän, että vanhempani ovat kovilla ja väsyneitä, mutta silti suututtaa. Suututtaa, että meidän lapset kärsivät siitä, ettei mummo ja pappa enää ole heidän elämässään ollenkaan mukana. Yksi lapsistani oli eilen laittanut mummolleen viestiä, että tulisitko meille, johon mummo vastasi, ettei nyt käy, kun "Veera" on kipeä. Ja näitä esimerkkejä olisi satoja, ettei tosiaan yhdestä kerrasta minunkaan hermo kärähdä. Kesän mummo ja pappa vietti kokonaan siskon lapsien kanssa.
Isovanhemmat myös ostaa kaikki siskon lapsien vaatteet, huolehtii koulunkäynnistä, harrastuksiin kuskaamisista yms.. Meidän lapsille ei riitä aikaa ollenkaan ja kun siskon lapset sitten menevät isälleen, niin silloin heillä siivotaan ja tehdään muita tärkeitä asioita, mutta meidän lapsia ei kerkeä nähdä, eikä varsinkaan jaksa ottaa edes yhdeksi yöksi kylään. (Ja tiedän, ettei se kuulu isovanhempien velvollisuuksiin, mutta epäreilulta tämä asetelma silti tuntuu). Kun kerron puhelimessa lasteni koulu"menestyksestä", äitini alkaa yleensä vertaamaan, että kyllähän "Veera ja Miljakin" sitä ja tätä. Kun kerroin, että lapseni hampaidenpesu taitoa oli kovasti kehuttu hammaslääkärissä, käänsi hän heti asian niin, että arvostelisin siskon lapsia, vaikken edes maininnut heitä.
Itse alan olemaan niin katkera ja vihainen, etten enää kohta oikeasti edes välitä, mutta lapset eivät oikeasti ymmärrä miksi mummo ja pappa jo kolmannen kerran unohtaa heidät täysin. Kun joskus olen itse tarvinnut hoitoapua lasteni kanssa, äidille ei koskaan sovi. Hän sanoo, ettei jaksa kuutta kersaa (kaikki muut koululaisia, paitsi meidän nuorin). Silti hän tunkee siskon tytöt minulle (olen hoitovapaalla) jatkuvasti.. Muutenkin tarvitsee usein apua, jota on myös saanut. Silti ei meidän lapset kiinnosta yhtään. Puhua olen yrittänyt, mutta äiti vaan suuttuu ja syyllistää minua siitä kuinka en ollenkaan tajua miten siskon lapsien elämä on ollut hankalaa. Väittää tällöin myös, että minä en rakasta siskon lapsia. Tottaki rakastan, mutta silti koen vääryttää, että omat lapseni menettävät isovanhempansa, kun siskon elämä heittää häränpyllyä.
Kommentit (62)
En tarkoittanut ettei yksinhuoltaja pärjää. Mutta siihen rooliin on totuttava. Kaikki eivät pärjää yhtä hyvin. En ole varma viestistäsi oletko ap, mutta olettaisin ettei siskon asuminen vanhempiensa luona ole pysyvää. Onko sisko vielä toipumassa erosta? Jos sisko on alkanut käyttäytymään kuin "eläisi menetettyä nuoruutta uudelleen", uskon että hänelle uusi tilanne yh.na on vähän hakusessa. Jos yrittäisin asettaa itseni vanhempien rooliin (eli tässä tapauksessa isovanhempien rooliin) Toivoisin kaikille lapsilleni parasta. Suurin huoli olisi tietenkin niistä, joilla oma elämä ei ole raiteillaan. Tottatoki tukisin niitä eniten jotka sitä tarvitsevat. Voisin ajatella että vanhempasi mielestä sinulla menee hyvin. T.13
En tosiaan ole ap, vaan 14 avautuja :).
Minä tiedän, että äitini mielestä minä pärjään aina. Mutta en minäkään aina pärjännyt ja olisin matkan varrella useinkin tarvinnut apua. Vaan sitä ei ollut saatavilla, koska äitini keskittyi yhden lapsestaan tukemiseen.
Tottahan toki tarvitsee välillä tukea enemmän yhtä lapsista, mutta sen ei kuulu tarkoittaa sitä, ettei muille lapsille riitä enää lainkaan aikaa tai jaksamista tai tukea.
t. 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vanhinta eivät oma-aloitteisesti vieraile mummolla, ikää on jo molemmilla niin paljon, että voisivat ajella mummoa auttelemaan/katsomaan ihan yksinäänkin. Näin eivät tee. Kas kun eivät hekään mummoa tunne. Näkivät lapsena harvakseltaan ja silloinkaan he eivät varsinaisesti mummoa kiinnostaneet. Varsinkin tosiaan silloin kuin "mummon kullat" olivat paikalla samaan aikaan =0)...
Toisaalta nolottaa, kun ei raavasta 18 veetä kiinnosta mennä mummon avuksi (minä sitten patistan ja pakotan), toisaalta ymmärrän miksi ei.
Juu täysin tuttua.
Otan osaa. Ja täytyy sanoa, että itse en olisi noin jalo ihminen kuten sinä. Minun olisi helkkarin hankala rakastaa noita siskon kersoja tuossa tilanteessa. Tuskin pystyisin heitä kaitsemaan sinuna. Eikö helkkari riitä että heillä on jo mummo, pappa, oma äiti, oma isä, ja ehkä vielä isän puolen vanhemmat?
Ja meillä on täysin vastaava tilanne molemmin puolin.
Elikäs meidän lapset välimatkan takia jääneet etäisiksi toisille isovanhemmille. Eli anoppi ja appi kääntävät aina puheen muihin lähellä asuviin lapsenlapsiin ja ovat heille tärkeitä. Kesälomalla he saavat päähänsä hakea tyttären lapset ja tulla meille lomalle.
Samoin oma äiti näkee vain ja ainoastaan nuorimman lapsensa kuten on nähnyt aina. Myös lapsena. ja tämän lapset. ja ei, en rakasta noita lapsia ollenkaan.
Kun lapset isompia, ei jaksa enää katkeroitua. Itsehän siinä menettävät nämä sukulaiset myös.
i] Mutta siihen rooliin on totuttava. Kaikki eivät pärjää yhtä hyvin. En ole varma viestistäsi oletko ap, mutta olettaisin ettei siskon asuminen vanhempiensa luona ole pysyvää. Onko sisko vielä toipumassa erosta? Jos sisko on alkanut käyttäytymään kuin "eläisi menetettyä nuoruutta uudelleen", uskon että hänelle uusi tilanne yh.na on vähän hakusessa. Jos yrittäisin asettaa itseni vanhempien rooliin (eli tässä tapauksessa isovanhempien rooliin) Toivoisin kaikille lapsilleni parasta. Suurin huoli olisi tietenkin niistä, joilla oma elämä ei ole raiteillaan. Tottatoki tukisin niitä eniten jotka sitä tarvitsevat. Voisin ajatella että vanhempasi mielestä sinulla menee hyvin. T.13
En tiedä luitko kaikkia viestejä, mutta tämä on siis jo kolmas kerta, kun sisko ja lapset asuvat vanhemmillamme. Sisko solmii suhteita, eroaa ja muuttaa taas. Viimeisestä erosta on 2 vuotta ja tilannetta siis jatkunut sen aikaa. Ymmärretty on, todella! Vaikea vakuuttaa, mutta ihan oikeasti.. Siskon lapset ovat minulle tärkeitä ja hoitanut olen heitä hoitamisesta päästyäkin (lähinnä vanhempieni avuksi). Tänään viimeksi, sairasta lasta hoitamassa olin. Myös vanhempia olen auttanut todella paljon, samoin mieheni. Tuntuu vain, että mikään ei riitä. Täytyy myöntää, että välillä on oma jaksaminenkin koetuksella ja sisko senkun lepäilee sohvalla tai juoksee kavereilla. Omien lapsien hoitamiseen tai vanhempien auttamiseen hänestä ei ole.
Ja ap:n tilanteessa voi tilanteen nähdä niin, että auttavat sitä joka tarvitsee eniten.
Myös meillä lasten toiset isovanhemat katsoivat että heidän yksi lapsi tarvitsee kaiken avun: lastenhoidon, remontti, autonhuolto, siivous jne jne jne, sen takia, että lasten isä mieluiten harrasti omia juttujaan eikä tehnyt miesten töitä sekä tienasi senkin ajan lisää rahaa. Pitää olla paljon kiinteistöjä ym.
Eli meidän lasten molemmat isovanhemmat auttavat tällaisia perheitä, joilla pääpaino on rahan tekemisessä ja omaisuuden kartuttamisessa, ja sitten me, jotka annamme lapsille aikaa, emme saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota siskon lapsia mukaasi lomille, jos et halua, ei sinulla ole siihen mitään velvollisuutta. En ymmärrä mikseivät ihmiset vain sano suoraan mitä ajattelevat. Jos kerran välit ovat jo nyt huonot niin mitä väliä sillä on jos äitisi loukkaantuisikin sanomisistasi. Itse sanoisin suoraan mitä minä ajattelen tilanteesta ja miltä lapsista tuntuu kun mummo ei enää huomioi. Jos äitisi ei tajua tilanteen kummallisuutta niin eipä siinä kai sitten mitään ole tehtävissä.
Toisaalta, edestään mummo tämän tilanteen löytää. Olen jo yli 30v eikä minua voisi vähempää kiinnostaa mitä omalle isoisälleni kuuluu. Koko elämäni olen saanut tuntea etten ole ollut hänelle yhtä tärkeä kuin muut lapsenlapset. Vaikka mitään ei ääneen sanottukaan, niin kyllä lapsi vaistoaa jos hänestä ei pidetä.
Ne lapset on mun kanssa varmaan läheisempiä, kuin äitinsä kanssa. Mä autan niitä koulunkäynnin suhteen, kirjoittelen kirjeitä ja yritän vahvistaa heidän itsetuntoa kehumalla. Meidän lapset myös tykkää serkuistaan tosi paljon.
Tässä kiukuttaakin lähinnä vain se, että isovanhemmat ovat hävinneet täysin mun lasten elämästä. Se sattuu, kun lapset kaipaa, eikä oikein voi selittää miksi näin on.. Ja tietysti välillä harmittaa, etten itse saa KOSKAAN apua kun itse sitä tarvitsen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin ap:n lasten ymmärtävän miksei mummolla ja papalla ei nyt riitä aikaa ja voimia heille.
Ehkä joskus myöhemmin osat vaihtuvat ja ap itse tai hänen lapset ovat noita avun tarvitsijoita.
Lapset muuten tuskin ymmärtävät tuota. Ehkä joskus aikuisena, mutta se ei silti helpota sitä tuskaa, mitä lapsena on asiasta kokenut. Nimim. oikeasti lapsena vähemmälle jäänyt (omien vanhempien taholta).
Tee heistä lastensuojeluilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle:siis kolmatta kertaa pyörii vanhempiensa helmoissa... USKOMATONTA! sisaresi käyttäytyy kuin 15-v teini ja vanhempasi omalla käytöksellään mahdollistavt tuon,eli nyt pitää olla jämäkämpi ja pakottaa ottamaan vastuuta. Ei saresi aikuistu ikinä jos ja kun jatkuvasti joku palvoo ja passaa kaiken valmiiksi.Oletko keskustellut vanhiempiesi kanssa tilanteesta? pystyykö heidän kanssaan keskustelemaan aiheesta ihan järkevästi ja rauhallisesti? vai häpeävätkö vanhempasi tilannetta?
Onko AP:tä näkynyt palstailemassa,miten tämä tilanne on edennyt,onko sisko aikuistunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun lapsellani ei ole enää isovanhempia...isovanhempien menettäminen lopullisesti on vähän eri luokan juttu kuin enemmän toisten lastenlasten kanssa olevat isovanhemmat. Kasvakaa aikuisiksi...
se että isovanhemmat ovat elossa mutta eivät missään tekemisesissä on ihan sama asia kuin heitä ei edes olisi olemassa. Kasva vaan itse aikuiseksi tai mene johonkin terapiaan
Se vain menee niin, että äiti antaa sille lapsistaan eniten, joka eniten apua tarvitsee.
Niin tekin tulette tekemään kun lapsenne ovat isoja.
ottaa tytär lapsineen kotiin asumaan, jolloin joutuu maksamaan kaikki kulut ja väsyttää itsensä passamisella ja lastenhoidolla. Äitisi elää tavallaan toisen elämää... Itse pistäisin ehdottomasti kaupungin vuokra-asuntoa hakemaan ja sossun eläteiksi!!!! Minusta aikuista lasta ei pidä elättää vaan jokainen saa pärjätä sen suhteen omillaan, tottakai voi välillä auttaa kykyjensä mukaan, mutta tyttärenkin pitäis ottaa vastuu OMASTA elämästään ja lapsistaan!!!
Tottakai lapsille voi olla hyvä että on mummo joka välittää, joa äiti ei vaikka omislta huoliltaan kykene. Mutta silti, ihan älytöntä touhua, en ikinä ilkeis käyttää vanhempiani noin hyväksi, heillä on omakin elämä ja harrastukset!
....Tottakai vanhempi haluaa auttaa aikuistakin lastaan, mutta joskus tilanteeseen sopisi paremmin "potku persiille", jolloin olis pakko pärjätä omillaan. Suomessa on sosiaaliturva, miksei sitä käytettäisi jotta isovanhemmat saisivat pitää itse tulonsa? Ymmärrän että jollekin isovanhempien apu on todella välttämätöntä, jos äidillä on vaikka masennusta, alkoholismia tms.. Pienillä lapsilla olis joka tapauksessa tärkeää olla joku turvallinen aikuinen, mutta onko heidän silti pakko asua mummolassa täysihoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos äiti ei lapsista jaksa huolehtia. Siskoa saa ja pitääkin arvostella, mutta minusta on hienoa, että mummo jaksaa ja haluaa huolehtia lapsista jos oma äiti ei siihen pysty.
jos äiti ei lapsista jaksa huolehtia. Siskoa saa ja pitääkin arvostella, mutta minusta on hienoa, että mummo jaksaa ja haluaa huolehtia lapsista jos oma äiti ei siihen pysty.
Täällä mammat uhoaa, että potku siskolle perseeseen ja lapset siltä lastenkotiin, että ap saa joskus hoidattaa omia lapsiaan mummilla.
Aika kylmiä mummoja heistä tulee jos omille lapsilleen samalla tavalla tekisivät ja omat lapsenlapsensa haluaisivat lastenkotiin.
Ihmeen kateellisia ja katkeria sisaruksia joillakin. Ei ole itselläni koskaan tullut mieleen kahdehtia ja laskea mittatikulla, hoitaako äitini minun lapsia enemmän vai sisarusteni. Veljelläni meni yhdessä välissä todella huonosti ja hänen vaimonsa oli tosi uupunut. Äitini auttoi heitä tosi paljon. Onneksi auttoi, heidän lapsistaan kasvoi tasapainoisia nuoria naisia, jotka pitävät huolta äidistäni.
Nyt minun pitäisi varmaan olla kateellinen ja katkera, että äitini jaksoi hoitaa veljeni lapsia. Minä joudun hoitamaan lapseni itse, koska äitini ei enää jaksa.
Silti lasteni välit äitiini ovat tosi läheiset, koska en hoidata lapsiani äidillä vaan vierailemme muuten vain äitini luona hänen jaksamisensa mukaan.
Sisaruskateus on kyllä perseestä.
Kuulosti niin kovin tutulta nämä kaikki kirjotukset.... Sisareni halusi väen väkisin naimisiin 21-v teinirakkautensa kanssa,muutti äidin helmoista suoraan miehelään,sen sijaan että olisi lähtenyt opiskelemaan ja katosmaan maailmaa. Nyt sitten yli 30-v etsitään hirveellä vimmalla elämöntä nuoruutta ja eikä ota vastuuta päätöksistään. Hän ei nyt ollenkaan halua ymmärtää että ed mianitut asiat ovat olleet hänen omia valintoja. Nyt riekkuu baareissa kuin 18-v teini ja kaikki on NIIN jännää ja kivaa,camoon hei,noi asiat ollaan käyty jo ajat sitten läpi,mutta hän käy nuo vasta nyt. Tästä seuraa se että kun isäni on kuollut,niin siskoni olettaa että äitimme on käytettävissä 24/7. Äitini on yli 66-v ja todella väsynyt tilanteeseen mutta ei osaa sanoa ei. Lapset kiukuttelee,ovat ymmällään,lasten isä haluaisi olla lastensa kanssa enemmän,mutta siskoni leikkii typeriä vallankäyttöleikkejään ja antaa tenavia vaain silloin kun on sossussa sovittu tapaamisista,mutta kirkkaasti olettaa että äitini haluaa niitä hoitaa milloin vaan. Isäni oli aikoinaan mökillä viihtyjä,joten he eivät matkustelleet. Nyt olenkin tilannut kahden viikon matkan minulle ja äidilleni,että hemmotellaan hoidoissa,syödään hyvin,tutustutaan kulttuuriin ja nautitaan valosta. Siskoni on nostanut äläkän,minä kuulemma hankaloitan hänen elämäänsä kun vien äidin pois kahdeksi viikoksi. Yritin asiallisesti selittää, että nyt kun minulla on aikaa ja rahaa,niin mieluusti vien äidin lomalle,että hän ei ole aiemmin päässyt minnekkään. No,siskoni kiljui puhelimessa että enkö yhtään ajattele hän kuinka vaikeaa hänellä on!!!! yritin selittää että onhan lapsilla isäkin,että hän varmasti olisi mieluusti lasten kanssa enemmän,siskoni siihen että sille riittää sovitut tapaamiset. Nyt äitini on kilttinä ihmisenä perumassa matkaa.... Siskoni on uusioteini-iässään täysin ääliö ja todella itsekäs.Mitä tulisi tehdä?
sääliksi sekä ap:n että siskon lapsia, toisilta jää hyvä suhde isovanhempiin puuttumaan ja toisilla ei ole kunnon äitiä -luulisi jo parin lapsen äidin olevan sen ikäinen, että osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, mutta omaa napaa tuntuu kiertävän!
Oletko ihan oikeasti ja tosissaan puhunut tilanteesta siskollesi tai vanhemmillesi? Noin pitkän ajan jälkeen luulisi jo "selvinneen" tämänkertaisesta erostaan ja vanhemmat voisivat osoittaa koko pesueelle ovea. Ei kai siskosi koskaan kasva aikuiseksi, jos on koko ajan joku muu pitämässä huolen siitä, ettei vain julma maailma pääse liian lähelle; olisihan se nyt ihan hirveää joutua elättämään itsensä ja maksamaan ihan vuokraakin.
Isovanhemmat ovat varmasti väsyneitä tilanteeseen, eivät jaksa samalla tavalla kuin nuoremmat, vaikka lapset olisivat kuinka ns. helppoja hoidettavia.
taitaa olla vahvoja narsistisia piirteitä. Sääli vanhempia jotka voivat olla hyvinkin avuttomia tilanteessa. :/
todella harvoin. Heillä ei missään nimessä ole aikaa tulla meillä käymään. Ja itse en aina jaksa pakata lapsia autoon ja lähteä. Yöksi hän ei ota, eikä vahdi minun lapsiani. Siskoni lasta hoitaa aikalailla joka päivä. Koska siskollani on niiiiiin rankkaa. Niin, lapsi on päivät päiväkodisssa, illat mummolassa. Milloin hän äitiään näkee? :/ Sääliksi käy ennemminkin sitä lasta.
Ja äitini ei päässyt edes lapseni syntymäpäiville, koska sisko oli juopotellut edellisen illan ja yllätys yllätys, lapsi oli äidilläni.
Ja samaan aikaan äitini soittelee ja itkeskelee kun ei näe minun lapsiani. Samaan hengenvetoon lisää ettei jaksa kyllä nyt lapsia katsoa. Ja sitten vähän myöhemmin kuulen että siskon lapsi on siellä.
Pakko myöntää, olen kateellinen, katkera ja harmittaa ihan pirun paljon muksujen puolesta. Ei äitini tarvitsisi vahtia lapsiani, kunhan edes jotenkin huomioisi kun menemme käymään.
Tai vaivautuisi edes käymään synttäreillä.
Onneksi appivanhemmat ovat aivan toista maata. He rakastavat ja auttavat jokaista lastansa ja lapsenlastaan :) Aivan ihania ihmisiä ja lapsilla on heihin todella hyvät välit :)
Mutta siihen rooliin on totuttava. Kaikki eivät pärjää yhtä hyvin.
En ole varma viestistäsi oletko ap, mutta olettaisin ettei siskon asuminen vanhempiensa luona ole pysyvää. Onko sisko vielä toipumassa erosta? Jos sisko on alkanut käyttäytymään kuin "eläisi menetettyä nuoruutta uudelleen", uskon että hänelle uusi tilanne yh.na on vähän hakusessa.
Jos yrittäisin asettaa itseni vanhempien rooliin (eli tässä tapauksessa isovanhempien rooliin) Toivoisin kaikille lapsilleni parasta. Suurin huoli olisi tietenkin niistä, joilla oma elämä ei ole raiteillaan. Tottatoki tukisin niitä eniten jotka sitä tarvitsevat.
Voisin ajatella että vanhempasi mielestä sinulla menee hyvin.
T.13