Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on tainnut menettää isovanhemmat.. :(
26.08.2010 |
Sisko lapsineen muutti vanhemmillemme, koska hänen parisuhteensa kariutui. Tämä on jo kolmas kerta, kun palaa kotiin. Siellä sisko nyt asuu ilmaiseksi, hoidattaa lapset vanhemmillamme ja elää itse kadotettua nuoruuttaan. Äiti tekee ruuat, hoitaa pyykit ja isä siivoaa. sisko ei siis tee käytännössä mitään. Kiukuttelee jos vanhemmilla on joku meno, johon ei voi lapsia mukaan ottaa.
Tiedän, että vanhempani ovat kovilla ja väsyneitä, mutta silti suututtaa. Suututtaa, että meidän lapset kärsivät siitä, ettei mummo ja pappa enää ole heidän elämässään ollenkaan mukana. Yksi lapsistani oli eilen laittanut mummolleen viestiä, että tulisitko meille, johon mummo vastasi, ettei nyt käy, kun "Veera" on kipeä. Ja näitä esimerkkejä olisi satoja, ettei tosiaan yhdestä kerrasta minunkaan hermo kärähdä. Kesän mummo ja pappa vietti kokonaan siskon lapsien kanssa.
Isovanhemmat myös ostaa kaikki siskon lapsien vaatteet, huolehtii koulunkäynnistä, harrastuksiin kuskaamisista yms.. Meidän lapsille ei riitä aikaa ollenkaan ja kun siskon lapset sitten menevät isälleen, niin silloin heillä siivotaan ja tehdään muita tärkeitä asioita, mutta meidän lapsia ei kerkeä nähdä, eikä varsinkaan jaksa ottaa edes yhdeksi yöksi kylään. (Ja tiedän, ettei se kuulu isovanhempien velvollisuuksiin, mutta epäreilulta tämä asetelma silti tuntuu). Kun kerron puhelimessa lasteni koulu"menestyksestä", äitini alkaa yleensä vertaamaan, että kyllähän "Veera ja Miljakin" sitä ja tätä. Kun kerroin, että lapseni hampaidenpesu taitoa oli kovasti kehuttu hammaslääkärissä, käänsi hän heti asian niin, että arvostelisin siskon lapsia, vaikken edes maininnut heitä.
Itse alan olemaan niin katkera ja vihainen, etten enää kohta oikeasti edes välitä, mutta lapset eivät oikeasti ymmärrä miksi mummo ja pappa jo kolmannen kerran unohtaa heidät täysin. Kun joskus olen itse tarvinnut hoitoapua lasteni kanssa, äidille ei koskaan sovi. Hän sanoo, ettei jaksa kuutta kersaa (kaikki muut koululaisia, paitsi meidän nuorin). Silti hän tunkee siskon tytöt minulle (olen hoitovapaalla) jatkuvasti.. Muutenkin tarvitsee usein apua, jota on myös saanut. Silti ei meidän lapset kiinnosta yhtään. Puhua olen yrittänyt, mutta äiti vaan suuttuu ja syyllistää minua siitä kuinka en ollenkaan tajua miten siskon lapsien elämä on ollut hankalaa. Väittää tällöin myös, että minä en rakasta siskon lapsia. Tottaki rakastan, mutta silti koen vääryttää, että omat lapseni menettävät isovanhempansa, kun siskon elämä heittää häränpyllyä.
Kommentit (62)
kuullostaa myös tutulta... taitaa olla aika yleistä tuollainen.
Myös minun siskoni hoidattaa neljä lastansa mummollamme, jolla ei sitten ole aikaa eikä innostuta muihin lastenlapsiinsa. Todella surullista ja itsekin olen varmasti katkeroitunut tilanteesta, vaikka olen katkeroitumista yrittänyt kaikin tavoin välttää... mutta minkä teet, kun ei näköjään ole tasapuolista. :((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi varmaan menee omien voimavarojensa äärirajoilla, ja haluaa siksi uskoa, että sinä pärjäät kuitenkin aina.
Kurjaa vaan sinulle ja lapsillesi.
Meillä on vähän samantapaista, tai lähinnä oli. Sisareni oli jokin aika sitten vielä kahden pienen yh. Äiti otti tuon melko raskaasti, eli oletti sisareni tarvitsevan paljon tukea. Kuten tietysti tarvitsikin.
Seurauksena se, että äitini hyysäsi siskoa ja lapsiaan minkä ehti. Kuljetti lapsia harrastuksiin, siskoa kauppaan, huolehti siitä sun tästä jne.
Samaan aikaan toisaalla jos minä tarvitsin apua, oli vastaus samanlainen kuin teillä = "ei nyt kun 'Minna' on juuri meillä".
Meilläkin kuuntelen puhelimessa, kuinka äiti kertoo mitä kaikkea "Minna ja Matti" ja sisaruksensa osaavat ja tekevät. Omistani viis :).
Nykyään jaksan tuota paremmin, ei siis enää nypi niin paljoa. Lähinnä siksi, että omat lapseni ovat jo isompia, enkä edes sinällään tarvitse hoitoapua. Ja siksi, että päätin siskon myös saavan sitten huolehtia äidin tarpeista vastapalveluksi. Ilmaa tosin puhdisti vähän sekin, että minä avauduin yksi kerta oikein kunnolla sisarelleni aiheesta. Sillä kertaa meillä yksi lapsista loukkasi itsensä päiväkodissa, ei mitään vakavaa tms - ja seuraavana päivänä oli jokin tilanne niin, että olisimme tarvinneet hetkeksi mummia vahdiksi. Mummi vaan ei ehtinyt, kun oli taas siskon lapset heillä.
Kuvaavaa on, että sisareni mm. pystyi tekemään vuorotyötä siten, että lastensa ei tarvinnut mennä hoitoon. Olivat mummolla tarvittaessa hoidossa, jos miehensä työvuoro osui samaan aikaan. Minä puolestani en saanut mummoa hoitoavuksi tarvittaessa edes muutamaksi tunniksi :). Ja kas: nyt sitten rakas sisareni kertoo, kuinka hänen lapsensa ovat olleet kotihoidossa 3-vuotiaiksi - joo, olivat, mutta siellä mummollakin. Mulla vaan ei ollut samanlaista mahdollisuutta, joten sitten oli oltava ihan oikea hoitaja. Lisäksi mummo vahti lapset sillä välin kun sisko iltaopiskeli pari vuotta. Arvatkaa, saanko minä mummoa hoitajaksi jos mä iltaopiskelisin? No en :).
Tämä tilanne alkaa todella tympiä. Kesällä suututti, kun olimme päättäneet viedä lapsemme esim. korkeasaareen, äitini siihen, että "kyllähän sinä siskonkin lapset otat mukaan", sama lintsin ja mökkeilyn suhteen. Hän maksaa kyllä siskon lapsien osuudet, mutta me tietenkin maksetaan omat lapsemme. Siskon lapset pääsivät myös tykkimäelle, särkkikseen ja hoploppeihin, koska isällä ollessaan, isä tekee paljon heidän kanssaan.. Mutta me ei voida mennä oman perheen voimin, ettei siskon lapset jää mistään paitsi. Ja meiänkin äiti väittää olevansa tasapuolinen.. Ja kili vee...
epätasa-arvoa ja väittävät, että kaikkia kohdallaan samalla tapaa.
Mutta onhan se selvä, jos toiset lapsenlapset retkeilevät paljon isovanhempien kanssa ja ehkä muutenkin jakavat yhteistä arkea ja sitten toisille lastenlapsille ei jää aikaa kuin korkeintaan pari tuntia kesässä, että siinä toiset jäävät kyllä ilman isovanhemmuutta.
Ja kyse ei ole siitä, etteikö sisko ja tämän puoliso pärjäisi vähän vähemmälläkin lastenhoitoavulla. Isovanhemmat itse pitävät tilannetta "annettuna", mihin heillä ei ole vaikutusmahdollisuutta - on kuin taivaasta annettu, ettei meidän lapsille riitä aikaa eikä huomiota. Raivostuttavaa.
Itsekään en tarvitse hoitoapua juuri koskaan, (asenteeni on, että kun lapsia teen, niin silloin ne on myös hoidettava) mutta harmittaa todella meidän lasten puolesta. Isovanhemmat on kuitenkin joskus ollut heille olemassa ja nyt he näkevät heitä vain silloin, kun he hakevat siskon lapset hoidosta meiltä. Hemmetti sentään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun n. 300km päässä äidistäni. Veljeni asuu perheensä kanssa liki äidin naapurissa. Lähes joka kerta kun soitan äidille niin veljen 3v. ja 1v. on siellä hoidossa. No, puhelusta ei tule mitään, kun tuota 1v:tä pitä vahtia koko ajan. Lasten äiti on kotona hoitovapaalla ja taitaapa veljenikin olla työttömänä, joten ei heillä nyt pitäis olla ihan akuuttia lastenhoitotarvetta ainakaan koko ajan.
Jos sitten satun soittamaan silloin kun lapset ei siellä ole niin äiti puhuu koko ajan näistä lapsista. Jotenkin mä ymmärrän sen, kun kerran on heidän kanssaan niin läheinen, mutta ikävää on se kun äidillä ei tunnu olevan mitään kiinnostusta minun lapsiini. Jos kerron jotain, niin äiti voi puhua surutta päälle kun muistaa mitä "paavo" tai "emilia" teki. Ei jotenkin jaksais koko aikaa puhua vaan nistä veljenlapsista, vaikka he varmasti ovatkin mukavia ja fiksuja lapsia.
siskon lapsia joka paikkaan mukaan. Jonnekin voisin viedä, mutta että jatkuvasti ja kaikkialle, niin NO WAY.
Miksi otat ne mukaan, jos kuitenkin pääsevät isänsäkin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viette syötävää mukananne ja vietätte hauskaa päivää i´han vain olemalla kaikki yhdessä.
Älkää edes ajatelko, että kukaan jäisi yökylään.
Äidilläsi varmasti on raskasta, sen uskon, ja siksi ei jaksa ja muista ottaa teidän lapsia kunnolla enää huomioon, mutta jospa menisitte sinne avuksi? Jonkin ajan kuluttua tilanne voi taas olla jo toinen.
että lapset ovat menettäneet suhteensa isovanhempiin, koska näillä ei ole lapsille ikinä aikaa.
Suututtaa siis ihan tavattomasti. Isovanhemmat eivät jopa vastaile minun lasteni puhealoitteisiin, vaan vain siskon lapsille. En tiedä, kauanko viitsin yrittää pitää yllä minkäänlaisia suhteita mummolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja isovanhemmat ovat tavallaan "pakotettuja" auttamaan ja hoitamaan, kun tuntuu, että siskosi ei muuten pärjää. Tai siskosi hyväksikäyttää vanhempiaan ja vanhemmat ovat liian kilttejä sanoakseen mitään.
Äitisi on varmaan jaksamisen äärirajoilla ja ymmärrän, että ei jaksa 6 lasta yhtäaikaa. Ja ymmärrettävää on, ettei jaksa sinun lapsia hoitaa, jos toiset lapset on siellä koko ajan. Minusta ongelman juuri on siskossasi ja hänen käytöksessään. Väliaikaisesti voi sielä muuttaa vanhemmille, mutta täytyyhän heidän etsiä oma asunto ja elää omaa elämäänsä.
Puhu vanhempiesi kanssa nätisti tee selväksi, että sinusta sisko ei toimi oikein ja vanhemmat voivat joskus sanoa, että eivät jaksa hoitaa lapsia. Vaikka sisko asuu vanhemmilla, päävastuu lapsista pitäisi olla hänellä.
Usein käy niin, että kun lapsista toinen pärjää ja hoitaa asiansa hienosti ja vanhemmat joutuvat paapomaan toista, joka ei pärjää yhtä hyvin, hyvin pärjäävälle tulee se tunne, että hänestä ei välitetä. vaikka varmaan oikeasti vanhemmat ajattelevat sinun pärjäävän omillaankin ja tietävät siskon elämän olevan jotenkin hunningolla. Vähän sama kuin jos yksi lapsi on vakavasti sairas, hän saa väkisin enemmän vanhempien huomiota kuin muut.
Viestiä lukiessani meinasin kokoajan kirjoittaa samoin, mutta lopussahan se sieltä tulikin.
en ollenkaan tajua miten siskon lapsien elämä on ollut hankalaa.
Et tajuakaan. On hyvä että siskollasi on tukiverkosto. Ja toivottavasti sinullakin on silloin kun elämä sinua kolhii. Ja tuo katkeruus tekee hallaa vain itsellesi. Kaikille olisi parempi jos katkeruuden tilalle saisit palan rakkautta ja myötätuntoa.
Toivottavasti teidän lapsilla on kuitenkin rakastava perhe ja koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi, että siskoni ei ole eronnut, mutta hänen miehensä lähti tieten tahtoen matkatöihin, vaikka muitakin hommia olisi ollut tarjolla. Siskoni asuu melkein vanhempieni vieressä ja äitini on ihan jatkuvasti heillä lapsenvahtina, käy kaupassa siskoni puolesta (omalla kustannuksellaan tietysti, siskoni ei edes maksa ostatuksiaan), vie lapsia harrastuksiin ja kerhoihin ja vaikka mitä. Ja siskoni piti tehdä vielä kolmas lapsi tuohon tilanteeseen kun ei edes kahdesta pysty itse vastaamaan.
Eniten minua nyppii siskoni asenne; hän esim. ostelee vaatteita yms. vaikka kuinka paljon ja suureen ääneen ihmettelee kun meillä ei ole varaa vastaavaan. Jaa! Johtuisikohan siitä, että toiset maksavat omat ruokansa aivan itse? Siskoni yrittää pompottaa samaan tahtiin myös muita sisaruksiani ja soittaa sitten haukkumapuheluita jos pikkusiskoni ei lähde omalla autollaan kyytsäämään tätä siskoani ja hänen perhettään jonnekin minne ihan just nyt pitää päästä ja ilman mitään korvausta tietysti pitäisi lähteä.
Kateellinen? En. Minusta on lähinnä säälittävää, että aikuinen ihminen ei osaa ottaa vastuuta omista menoistaan ja elämästään. Katkera? Välillä. Lähinnä siksi, että koen, että äitini kaikki jaksaminen ja huomio menee siskolleni ja hänen lapsilleen. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olemme onnistuneet kasvattamaan kolme hienoa lasta aivan itse. On äitinikin tämän huomannut. Kerran kun hän oikein avautui hänkin ihmetteli kovasti siskoni toimia ja sanoi, että ei usko, että olisin samanlainen vaikka asuisin ihan vieressä. Mutta silti äitini ei tee asialle mitään vaan antaa pompottaa itseään!
Meilläkin anoppini yritti varsinkin muutama vuosi sitten tunkea kälyni lapsia meille ja koetti ssada meitä antamaan rahaa ja lahjoja kälyn lapsille. Huhhahhei, minä en ala toisten muksuja elättämään, koska heillä on vanhemmat ja isovanhemmat, jotka heitä jo hyysäävät ihan riittämiin. Edelleen anoppi toivoo, että kälyni lapset olisivat joka paikassa mukana, mutta olen jo tehnyt selväksi, että meidän kanssa on omat kuviot ja kälyn perhettä ei joka asiaan sotketa. Toki tapaamme normaaleissa sukukuvioissa, mutta en todellakaan ole kiinnostunut esim. joka paikkaan ottamaan kälyn lapsia ikäänkuin automaattina mukaan, varsinkin, kun ikäeroa omaan lapseemme on noin 15 vuotta. Ja lisäksi olen saanut anopille rautalangasta vääntää, että meidän perheemme menoista päätämme me mieheni kanssa, eivät anoppi ja käly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viette syötävää mukananne ja vietätte hauskaa päivää i´han vain olemalla kaikki yhdessä.
Älkää edes ajatelko, että kukaan jäisi yökylään.
Äidilläsi varmasti on raskasta, sen uskon, ja siksi ei jaksa ja muista ottaa teidän lapsia kunnolla enää huomioon, mutta jospa menisitte sinne avuksi? Jonkin ajan kuluttua tilanne voi taas olla jo toinen.
Itsekään en tarvitse hoitoapua juuri koskaan, (asenteeni on, että kun lapsia teen, niin silloin ne on myös hoidettava) mutta harmittaa todella meidän lasten puolesta. Isovanhemmat on kuitenkin joskus ollut heille olemassa ja nyt he näkevät heitä vain silloin, kun he hakevat siskon lapset hoidosta meiltä. Hemmetti sentään. Ap
Meillä hilpeimmillään tuo oli sitä, että äitini selitti puhelimessa ensin, että "tulkaa tänne meille käymään, kun tässä pihalla on sellainen pikkujoulutapahtuma" ja sitten seuraavaksi oli "ei kun älkää tulkokaan, kun en minä ostanut lahjaa kuin 'Minnalle ja Matille'". Joten eipä sitten menty. Eivätkä lahjat tässä olleet se pointti, muuten :)
Samoin vieraana ollessa on edelleen selvää, ketkä ovat "mummon kultia" ja ketkä minun lapsiani :). Mummon kultia kun puhutellaan mummon kulliksi ja halataan tavatessa. Minun lapsiani ei puhutella mummon kullaksi, eikä sen puoleen halatakaan.
Nyt tuosta pahimmasta ajasta on kulunut yli viisi vuotta ja tilanne on siis tasaantunut. Mummopa vaan menetti minun vanhempien lasteni lapsuuden melko lailla tyystin (= 4 vanhinta lastani, lapsia 5). He olivat siskon jäädessä yh:ksi 9, 7, 2 ja vauva ja mummon keskittyessä siskon lapsiin täysin viitisen vuotta jo melko isoja sen jälkeen. Joten eipä heillä liiemmin ole lapsuudenmuistoja mummostaan. Tosin eipä noilla kahdella vanhemmalla ole tuota aikaa edeltävästäkään ajasta.
Meillä tosin äitini oli samalla lailla puolueellinen jo mun lapsuudessani, eli samankaltaista oli meno siihenkin aikaan :). Hyysäsi siskoani jo silloin.
Siskoon välit ovat ok, samoin äitiin. Mutta pitkään tuo hiersi, ja näemmä avautumisestani päätellen ei ole minulta vielä unohtunut :).
AP: sano tosiaan reippaasti, ettet ota siskosi lapsia joka paikkaan mukaan. Ei sinun tarvitse. Siskosi voi ryhdistäytyä ihan itse.
ja isovanhemmat ovat tavallaan "pakotettuja" auttamaan ja hoitamaan, kun tuntuu, että siskosi ei muuten pärjää. Tai siskosi hyväksikäyttää vanhempiaan ja vanhemmat ovat liian kilttejä sanoakseen mitään. Äitisi on varmaan jaksamisen äärirajoilla ja ymmärrän, että ei jaksa 6 lasta yhtäaikaa. Ja ymmärrettävää on, ettei jaksa sinun lapsia hoitaa, jos toiset lapset on siellä koko ajan. Minusta ongelman juuri on siskossasi ja hänen käytöksessään. Väliaikaisesti voi sielä muuttaa vanhemmille, mutta täytyyhän heidän etsiä oma asunto ja elää omaa elämäänsä. Puhu vanhempiesi kanssa nätisti tee selväksi, että sinusta sisko ei toimi oikein ja vanhemmat voivat joskus sanoa, että eivät jaksa hoitaa lapsia. Vaikka sisko asuu vanhemmilla, päävastuu lapsista pitäisi olla hänellä. Usein käy niin, että kun lapsista toinen pärjää ja hoitaa asiansa hienosti ja vanhemmat joutuvat paapomaan toista, joka ei pärjää yhtä hyvin, hyvin pärjäävälle tulee se tunne, että hänestä ei välitetä. vaikka varmaan oikeasti vanhemmat ajattelevat sinun pärjäävän omillaankin ja tietävät siskon elämän olevan jotenkin hunningolla. Vähän sama kuin jos yksi lapsi on vakavasti sairas, hän saa väkisin enemmän vanhempien huomiota kuin muut.
Isovanhemmat ei varsinaisesti ole pakotettuja hoitamaan tota tilannetta ja sisko käyttää heitä törkeästi hyväkseen. Sisko on ihminen, joka ei välitä mistään tai kenestäkään, kunhan itse voi hyvin.. Isovanhemmat otti siskon poppoon heille asumaan, koska eivät pidä siskon tyylistä hoitaa lapsiaan. Hän kyllä hoitaa pakolliset, mutta ei välitä esim. siisteydestä tai säännöllisyydestä yhtään. Äiti ottaa joka päivä yhteen siskon kanssa ja lapset sitten kuuntelee, kun mummo ja äiti huutaa ja riitelee. Ei mun mielestä hyvä sekään.
Mun mielestä vanhemmat tekee tuolla passaamisella vain siskon elämän mahdolliseksi. Ei sen tarvi kantaa vastuuta, kun mummo tekee kaiken puolesta. Sisko kyllä pärjäisi lasten kanssa, jos sen joskus tarvitsisi. Tai jos ei pärjäisi, niin kai se saisi apua sosiaalitoimesta.. Ja se pääpointti mun kiukus ei ole se, ettei hoida mun lapsia, vaan se, ettei mun lapsille ole enää ollenkaan aikaa.
Viestiä lukiessani meinasin kokoajan kirjoittaa samoin, mutta lopussahan se sieltä tulikin.
en ollenkaan tajua miten siskon lapsien elämä on ollut hankalaa.
Et tajuakaan. On hyvä että siskollasi on tukiverkosto. Ja toivottavasti sinullakin on silloin kun elämä sinua kolhii. Ja tuo katkeruus tekee hallaa vain itsellesi. Kaikille olisi parempi jos katkeruuden tilalle saisit palan rakkautta ja myötätuntoa. Toivottavasti teidän lapsilla on kuitenkin rakastava perhe ja koti.
Minä´kerroin tässä ketjussa omasta kokemuksestani äitini paneutuessa täysillä sisareeni ja hänen lapsiinsa, koska sisar jäi yksinhuoltajaksi. En maininnut sitä, että minäkin olin jossain kohtaa yksinhuoltajana :). Eikä äitini ryhtynyt hoitamaan lapsiani, kuljettamaan minua kaupassa tms.
Normaali ihminen pärjää kyllä yksinhuoltajanakin ilman, että siihen tarvitaan isovanhempia 24/7. Toki apua tarvitaan eri lailla kuin kahden vanhemman perheessä, mutta ei mummon/papan tarvitse tuosssakaan tilanteessa ryhtyä 100% lastenlastensa vanhemmaksi. Lapsilla on kuitenkin jo vanhemmat.
Ja se pääpointti mun kiukus ei ole se, ettei hoida mun lapsia, vaan se, ettei mun lapsille ole enää ollenkaan aikaa.
Lapsetkin kyllä huomasivat sen, että mummoa ei paljoa heidän seuransa kiinnstanut. Mikä oli tosi surullista, varsinkin kun samaan aikaan mummo panosti 110% toisiin lapsenlapsiinsa. Mummon kullat - ne toiset lapsenlapset asetelma ei tosiaankaan ole mukava :-(
Jos jotain positiivista pitää tuosta etsiä, niin ainakin tiedän tasan, miten en tule omien lastenlasteni kohdalla tekemään.
Meillä anoppi vinkuu joka ikiselle elävälle sielulle hoitajasta ruokatoimittajiin, kuinka olen eristänyt lastenlapset hänestä, hän kun on kaiken aikansa lasten hyväksi antanut. Ei meidän lasten, vaan kälyn! Unohtunut täysin, että meidän lapset eivät hän tunne. Miksi ihmeessä he kävisivät nyt palvelutalossa jotain "vierasta" mummoa katsomassa. He auttavat naapurin vanhaa mummoa mieluummin. Tämä naapurin mummo katsoi poikien perään, kun tulivat koulusta aikanaan tyhjään kotiin. Kutsui välillä eväille heidän pihaan jne pientä. Nyt meidän pojat käy ajamassa mummon nurmikot ja kuskaavat haudoille joulun alla jne.
ei asu vanhemmillamme, mutta muuten. Mummo ja pappa eivät ehdi tehdä mitään meidän lasten kanssa, koska siskon lapset ovat heillä todella paljon hoidossa, koska siskolla on jos mitä menoa minne lapsia ei voi ottaa mukaan tai jos pitää siivota, lapset ovat tiellä jne. Kun joskus mainitsee mummolle, että olisi kiva jos joskus huomioisit meidänkin lapsia, niin mummo suuttuu ja väittää, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti.
No joo, samassa liemessä ollaan ap. Voimia!