Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

G: Hyvinhoidetut synnytykset - mitä tehtiin OIKEIN niin että lopulta EI mennyt vikaan?

Vierailija
30.05.2008 |

Tuolle pelottavalle pieleen menneiden synnytysten ketjulle vähän vastapainoa.



Eli jos synnytyksessä on meinannut mennä jotain vikaan / olisi voinut mennä vikaan, kerro jos on jotain MYÖNTEISTÄ, eli tilanne saatu hoidettua "kunnialla".

Toimiko henkilökunta oikein ja oikeaan aikaan? Osasiko kannustaa?



Tai olitko itse / miehesi / tukihenkilösi niin tiukkana, että sai vaadittua jonkin vaistolla tarvittavan toimenpiteen (sektion tms.) ?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ekassa ja kolmannessa on vauvan sydänäänet laskeneet ja olleet huonot.



ONNEKSI henkilökunta on ollut koko ajan tilanteen tasalla (kolmannesta olin kyllä kirjoittanut toivelistankin ja kertonut peloistani, joten ottivat ehkä asian vakavasti).

Eli kun sydänäänet laskivat vaan, ja en saanut vauvaa ponnistettua tarpeeksi pian ulos, autettiin imukupilla. Tietysti ikävää sinänsä, mutta hyvä että lapsi saatiin ulos kunnossa!!!

Etenkin kolmannen synnytyksessä imukupista ei edes tullut mitään pahoja repeämiä tms.



Lisäksi kätilö osasi olla juuri MULLE sopivalla tavalla "tiukkana" oikeissa kohdissa - olen helposti sellainen valittava märkä rätti, ja jonkun pitää mulle joskus sanoa, että "nyt on vaan pakko kestää", "nyt pitää ajatella VAUVAA".







Pelotta ajatella, mitä jos ei asiasta oltaisi huolehdittu, tai jos en olisi ehtinyt / päässyt sairaalaan (synnytkset olleet aika nopeita), jos olisin elänyt 50-100 v. sitten.....

Vierailija
2/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä kohtu ei ehtinyt alkaa tarpeeksi nopeasti supistumaan, ja jälkeisten jälkeen verta vain valui ja valui. Mulle annettiin kohtua supistava lääkitys raskaamman päälle ja liki pari tuntia joku kätilöistä painoi mahastani kohtua "lyttyyn". Silti menetin kaiken kaikkiaan pari litraa verta. Kaiken tohinan jälkeen en kuitenkaan tarvinnut tiputusta tai mitään, vaan olin jo seuraavana päivänä jalkeilla. Kyllähän siinä mietti, mitä olisi tapahtunut ilman modernia lääketiedettä tai kätilön apua (ehdittiin nippa nappa sairaalaan synnyttämään).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luin sen myös...



Itselläni ei ole mitään kauhukertomuksia, mielestäni kaikki on mennyt hyvin kaikissa kolmessa synnytyksessä. Kysymys on kylläkin vain siitä miten asian näkee. Löysin nimittäin siitä kauhupinosta hiukan vastaavia tarinoita mitä oma esikoisen synnytykseni oli. Mutten koe omaani mitenkään epäonnistuneeksi. Eikös se niin ole, että joka synnytyksessä on kyse kahden hengen suuren työn ja vaivan tuloksesta että lopputulos on onnistunut, niin että normaalissakin synnytyksessä voi nähdä vain kurjia puolia jos haluaa.



Vai oliko näissä pinoissa kyse vain hoitohenkilökunnan arvioimisesta? Ehkä aihe on herkkä koska siinä tilanteessa nyt vain on pakko olla ulkopuolisia ja ihmisiähän kaikki osapuolet ovat.Kiitos itseltäni kätilöilleni.

Vierailija
4/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ollut kyse vain hoitohenkilökunnan arvioimisesta.



Toisaalta - tuntuu että siinä toisessa ketjussa oli paljon sellaista, missä henk.kunta oli toiminut "väärin" - kiva olisi saada luottamusta myös siihen että tekevät jotain joskus OIKEIN.



Ylipäänsä mun on pakko saada lukea jotain vastapainoa sille toiselle ketjulle koska se oli AH-DIS-TA-VA!







ap rv 11+5 ja pelkää jo muutenkin synnytystä / vauvalle käy jotain

Vierailija
5/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että oikeasti synnytykseni eivät menneet vain hyvin, vaan erinomaisesti. Ja katson, että osaltaan siksi että hoitohenkilökunta osasi niin eleettömästi hoitaa hommansa.



Esikoisesta meni vedet 40+6. Sairaalassa sain odottaa supistusten käynnistymistä, mutta niitä ei kuulunut, parin päivän päästä sain oksitosiinitipan ja supistukset alkoivat heti. Rentoutumiscd:n oppien mukaan niitä kuuntelin koko päivän ja hyvin sain mentyä kivun laineilla hengitellen, iltasella tallustelin vielä käytävällä kun huoneeseen palattua paljastui, että olin jo täysin auki. Ponnistin 1h 40 min isoa poikaa. Kivun helpottamiseksi sitten näön vuoksi höngin ennen ponnistusta viisi huitaisua ilokaasua. Ei ihan luomusynnytys. Silti olin ihmeissäni, että meni niin helposti ja siedettävin kivuin ja lapsikin oli niiiin ihana.



Toinen synnytys oli puolet lyhyempi ja täysin oppikirjan mukainen. 41+1 supistukset, sairaalaan lähettiin vasta kun vedet meni, olisin voinut kevyesti olla kotona vielä pidempäänkin, luin aikani kuluksi yhden kirjan. Auki sairaalalla 5 cm ja kolmen tunnin (osa siitä ilokaasulla) päästä syntyi 10 min ponnistuksella yhtä iso poika kuin ensimmäinenkin. Rentoutumisopit taas käytössä.



Kolmas käynnistettiin38+1, vasta toisen päivän illalla supistuksiin tuli tuntuvaa potkua. Kävin kymmeneltä nukkumaan vaikka jo supistuksista aavistelinkin jo jotain, kahdeltatoista heräsin "oikeisiin" supistuksiin, siinä tehtiin sisätutkimusta ym viivyttelyä, vitsailin hyvää tuultani kätilöille kun synnytys sittenkin käynnistyi (olisivat lähettäneet aamulla kotiin). Tallustelin itse synnytysosastolle, heräämisestä 2,5 tunnin päästä vauva syntyi niin helpottavan tuntuisella ponnistusvaiheella etten yhtä hyvää tunnetta ole kuunaan tuntenut. (Iokaasua höngin viimeisen tunnin ja myös kellonajan vuoksi oli "taju" nukuksissa ja kroppa hoiti työn, voi miten hyvältä se tuntui.)Neljällä ponnistuksella tuli iso tyttö. (Olisi tullut jo aiemmin mutta yllätti kätilön joka käski jarrutella..ikäänkuin se olisi onnistunut.)



Varsinkin viimeisestä jäi tosi hyvä mieli, jota nostalgia kultaa vielä lisää (onhan siitä aikaa jo vuosi..) Ja kaiken voi kertoa monella tavalla, omat synnytykseni näen näin (vaikka kuten sanoin, aineksia "kauhukertomukseenkin" olisi ollut.)

Vierailija
6/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokemus oli huono, ei hätäsektio ja pelko lapsen puolesta ole koskaan kovin mieltäylentävää, mutta pääasia on se, että lapsi jäi henkiin ja voi hyvin.



Toisella kerralla isot kiitokset kätilölle, joka jo pelkällä läsnäolollaan sai synnytyspoltot tuntumaan siedettävämmiltä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eka synnytys oli aika pitkä, 38 tuntia, ja musta oli hienoa, kun henkilökunta jaksoi kannustaa ja tsempata koko synnytyksen ajan. He valoivat vielä uskoa, että mä jaksan ponnistaa lapsen ulos ja niin myös jaksoin. Kellekään ei tullut luovutusmielialaa ja se auttoi mua.

Vierailija
8/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin ponnistusvaiheen kestettyä melkein tunnin, opastivat kätilöt hakemaan parempaa ponnistusasentoa, jossa viimein pystyin rentoutumaan ja vauva syntyi.



toinen olikin aivan ihana synnytys kokonaisuudessaan (ekakin alkuunsa mutta kadun epiduraalia) ja kohtelu mukavaa, toiveet huomioon ottavaa ja kannustavaa. suosittelen haikaranpesää ;D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olin sairaalassa kontrollikäynnillä rv 39, päätettiin käynnistää juuri tuon raskausmyrkytyksen vuoksi (korkea verenpaine ja valkuaista virtsassa kahdella plussalla). HIenosti seurattiin koko synnytyksen ajan minua, otettiin sykekäyrää ja vauvan sydänääniä tarkkailtiin. Ammeeseen en päässyt koska olisi nostanut verenpainetta entisestään lämmin vesi, joten epiduraalia suositeltiin (laskee verenpainetta taasen). Kun sydänäänissä oli kalvojen puhkaisun jälkeen heikkenemistä, minut käskettiin kontilleen, jolloin lapsella enemmän tilaa olla ja sydänäänet normalisoituivat. Sain myös lisähappea maskista. Syntyi terve tyttö normaali alatiesynnytyksellä. Kaksi kätilöä ja yksi synnytyslääkäri oli koko ajan paikalla synnytyssalissa eli olin todella herran kukkarossa.



Toisen lapsen syntymä oli niin vauhdikas, etten ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua. Mutta kun ponnistin ekaa kertaa ja lapsivedet siinä tulivat, niin vesi oli vihreää. Joten anestesialääkäri kutsuttiin imemään hengitystiet puhtaaksi. Ponnistin siis vauvan pään ulos, hengitystiet imettiin, ja vasta sitten sain luvan ponnistaa koko vauvan ulos.



Kolmannen lapsen syntymässä ei sitten ollutkaan mitään ihmeellistä vaan kaikki meni todella rauhaksiin ja hallituksi. Kun sanoin kätilölle erikseen etten haluasisi mitään repeämiä, niin ponnistusvaihekin hoidettiin superhitaasti. Eli ponnistin pitkään vauvaa ikään kuin "hollille" ja näin vauva venytti suuaukkoa hiljaksiin, eikä tullut mitään repeämiä. Palautuminen oli todella nopeaa tästä synnytyksestä. Ekassa kun oli tehty eppari ja toisessa repesin, kun synnytys oli niin raju.



Nämä kokemukset Lohjalta. Kiitos vaan Lohjan hyville kätilöille minun puolestani!

Vierailija
10/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauva päätti alkaa syntyä aamulla, menimme Jorviin mieheni kanssa supistusten ollessa suht kivuliaat.. Pääsimme synnytyshuoneeseen heti (kolmas lapsi kyseessä) mutta kätilö huomasi että lapsi oli perätilassa.. Aiemmin oli koko ajan luultu että oli oikeinpäin!! Lääkärin tehtyä kokoarvion (yli neljä kiloa!) suosittelivat kiireellistä sektiota.. Vauva syntyi sektiolla iltapäivällä. Ihana, terve tyttö. En tiedä, mitä olisi voinut käydä jos ei kätilö olisi tuota huomannut.. Kiitokset Jorviin! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksosten kohdalla oli kyllä tiukka tilanne B:n kohdalla, A tuli helposti ja tosi nopeasti (ilman mitään kivunlievitystä, ei ehditty antaa), mutta B:n kanssa päädyttiin sitten hätäsektioon, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin.

Vierailija
12/13 |
31.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että vaikka lapsivesi tuli vihreänä ja oli ilmeisesti siinä vaiheessa jo vähän kiire saada vauva ulos, henkilökunta pysyi koko ajan myönteisen ja asiallisen kuuloisena - ei siis tullut synnyttäjällekään mikään paniikkitunnelma.



Mulla ei ylipäänsä ole mitään valittamista palvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
31.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta henkilökunta Jorvissa oli mukavaa ja asiansa osaavaa. Synnytystä helpotti se, että asennoiduin luottamaan heihin. En lukenut ennen synnytystä mitään synnytystarinoita enkä suostunut kuuntelemaan kauhukertomuksia. Ja ihan hyvin sujui. Aina voi sattua jotakin, mutta sitä on turha etukäteen murehtia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi yhdeksän