2-vuotias hysteerinen päiväpuistossa! :( Meneekö ohi vai pitäisikö luovuttaa?

2v on aika pieni puistotädin hoitoon. Hänelle riittää virikkeeksi äiti. Lopeta puistoilu suosiolla ja anna ajan kulua.

ohjaajiin. Me kävimme aikoinaan viikon verran yhdessä, sitten aloittelimme 10 minuutista ja pidennettiin aikaa joka päivä noin 5 minuuttia.



Huusi ensimmäisen viikon, kaksi viikkoa käytyään kiukutteli viikonloppuna, kun ei puistoa ollutkaan.





Lohduttavatko ohjaajat lasta?

Toiset itkee enemmän vanhemman perään kuin toiset.

Miksi palaat takaisin? Viestit sillä lapselle että itku auttaa. Vai eikö ne ohjaajat ota lasta sinne, kun hän itkee?

puistossa kyllä on 2v jääneet puistotädin hoitoon ilman suurempia huutoja, ovat harjoitelleet ensin ja sitten ekoilla kerroilla vain lyhyitä aikoja ilman äitiä. Ei siellä kukaan ole itkenyt ja huudellut äidin perään.

Itse olen päivittäin 1v kanssa puistossa, kerran on yksi lapsi itkenyt (jumitti sormensa jonnekin kiinni).

Kannattaa varmaan unohtaa koko juttu ja kokeilla ensi vuonna uudestaan. Käytte keskenänne usein siellä puistossa, niin tottuu siihen.

helpolla,ei nuin pientä jätetä yksin.

Oma poikani halusi 1,5v kauppakeskuksen leikkipaikaa ja jäi sinne tosi hyvin. Olin alkuun vaan läheisissä kaupoissa kun odotin milloin tulee soitto että itkee. Tunnin päästä kun meni hakemaan tuli itku, kun ei halunnut lähteä pois. Siitä rohkaistuneena vein puistotädille ja meni ihan samoin että meni heti leikkimään eikä mitään ongelmia ollut. Sinun lapsesi ei ole vielä ehkä valmis.



Joitakin vinkkejä millä voit helpottaa sitä tilannetta on että kerrot lapselle että tulet kohta hakemaan hänen. Lapsi ei tiedä että tulet takaisin jos et sitä hänelle kerro. Itse kerroin aina että 2vien sinut nyt puistotädille puistoon leikkimään. Käyn asioilla ja tulen kohta hakemaan sinut." Kun lähdet pois sanot reippaasti "heippa x. Äiti tulee kohta hakemaan sinut." Toki jos on arka niin ei välttämättä silti jää, mutta sitten ehkä aloitatte sen puistohoidon myöhemmin ja käytte yhdessä puistossa.

Kiitos asiallisista vastauksista, pari nuivaahan sieltä myös löytyi joukosta mutta se on selvää että niitä aina tulee.

Puistotädit ovat erittäin ihania, lohduttavat, kantavat sylissä, puhuvat rauhallisesti. Ja oltiin kyllä ensimmäisen päivän mukana siellä puoli tuntia, että ei kylmiltään jätetty eikä hiivitty pois. Ja ei heillä mitään itkevää lasta vastaan ole, sanoivat kuitenkin tänään että ehkä parasta olisi nyt kokeilla ihan kymmenen minuutin jaksoja jättää yksin, ettei tule kauhua koko puistoa kohtaan.

Jos nyt jatkossa sitten olisi siinä mukana itse ja totutellaan sillä tavoin. Luulen etten kokonaan anna periksi, pojalle on myös hyvää että tottuu muihin lapsiin. Itsestäni tuli tosiarka kun ikinä ei viety minnekään pienenä.

Jos olet jo päättänyt, että lapsi jatkaa, niin miksi kyselet täällä pitäisikö lopettaa?



Olen itsekkin puistotäti. Puistoon tuodaan hirveän pieniä lapsia, osa ei osaa edes kävellä. Vanhemmat haluavat lapsilleen seuraa, virikkeitä, toimintaa yms. Ovat huolestuneita, kun 2v leikkii puistossa "yksin", ei siis roolileikkejä muiden 2-vuotiaiden kanssa. Eivät tuon ikäiset siihen kykene, ainakaan vieraiden lasten kanssa.



Halusin kommentillani sanoa, että oikeasti 2v on hirveän pieni. Hän ei välttämättä kaipaa ikäistensä seuraa, enemmän sitä kaipaa lapselleen äiti hengähtääkseen hetken. Itse en puistossa itkettäisi noin pientä, vaan kokeilisin esim. ensi keväänä uudelleen.

en kyllä nuivitellut juuri sinua, ollaan nyt sitten tarkkoja ja sanon että seiska se heitti just sen tavanomaisen että äiti vaan haluaa laiskotella ja viitonen jollain tapaa väheksyi koko asiaa; meinaten ettei tällainen nyt oikein ole normaalia, heidän puistossa kun kukaan ei itke. se siinä. Ja päätöksen jatkaa tein tämän päivän aikana ja vähän mietittyäni saatuja vastauksiakin. Jatkan, mutta lopetan jos pikkuherra ei todellakaan nauti olostaan, hänen parastaan olen vain ajatellut ja halunut että hän saa mielekästä puuhaa. Voit tosiaan olla oikeassa siinä että 2-vuotias arvostaa eniten äidin ja isän seuraa, sitä vain ajattelee aina että pienellä tulee "tylsää" ilman muita lapsia ympärillä.

Toiset itkee enemmän vanhemman perään kuin toiset.

Miksi palaat takaisin? Viestit sillä lapselle että itku auttaa. Vai eikö ne ohjaajat ota lasta sinne, kun hän itkee?

Että itkuun ei vastata eikä äitiä saa takaisin vaikka miten itkettäisi. Varmasti lapsi saa näistä tilanteista hyviä kokemuksia, vai mitä?

Pöh!

Meillä on hitaasti lämpenevä poika, ja on vasta ajan kanssa suostunut menemään muiden hoidettavaksi. Jos ei muuta niin tällä tavalla on hänelle taattu hänen temperamentilleen ja luonteelleen sopiva alku elämälle. Ei ole pakotettu, ja rohkeus on lisääntynyt vähitellen. Saanut hyvät eväät, kun ei ole väkisin jätetty tilanteisiin, jotka pelottavat ja itkettävät. Ai niin, on kerran alkanut itkeä hoitoonjäämisen jälkeen kovasti mummolassa ja itkenyt pitkään eikä mummo soittanut meille perään, ja tämän seurauksena alkoi kammota joksikin aikaa kaikkia tilanteita joissa voisi joutua jäämään hoitoon kenellekään. Eli en usko pakottomisen voimaan.

Itsestäni tuli tosiarka kun ikinä ei viety minnekään pienenä.

Sinulla on ilmeisesti samantyyppinen temperamentti kuin pojallasi, ja suomeksi sanottuna _olet ollut erittäin arka pienenä_. Ei sinusta sellaista ole varmaankaan tehty, vaan ehkä on viety vähemmän, kun on nähty, että jännität kovasti. Ujous mm. piirteenä periytyy, ihan niinkuin muutkin luonteenpiirteet.

voit toki yrittää totuttaa poikaa itse läsnäollen hommaan, mutta ota rennosti äläkä aseta liikaa vaatimuksia. Poika aloittaa puistohoidon jos on aloittaakseen. Mutta 2-vuotias ei todellakaan vielä kärsi millään tavalla ,vaikka toisten lasten seura olisi satunnaista. Kyllä hän vielä ehtii! Yhteisleikitkin alkavat vasta 3-vuoden tienoilla kunnolla, tällä hetkellä tärkeintä pojalle olette te perheenjäsenet.

Voi muuten hyvinkin olla että on mennyt vähän puurot ja vellit sekaisen :) Olen vielä aikuisiässäkin aika arka ja pelkään usein sosiaalisia tilanteita. Ehkä juuri sen takia olen nyt niin "huolestunut" siitä että myös poikani vaikuttaa perinneen samanlaisia piirteitä, ja tämän takia olen roudaamassa häntä puoliväkisin esim. päiväpuistoon jotta hänestä ei tulisi niin epävarma kuin minusta. Totuus on ehkä se että pitäisi kunnioittaa toisen hätääntymistä mikä itkusta selvästi ilmenee eikä tuputtaa sellaista puuhaa mistä lapsi ei vielä välttämättä välittäisi. Me olemme niin erilaisia.

Mutta, mennään nyt sinne vielä ja ollaan mukana siinä vieressä ja katsotaan lähteekö poika mukaan leikkehin, jos ei niin sitten paussi.

ja olin arkuudesta aikaisemmin huolissani. Yritin tuputtaa lasta leikkimään muiden ikäistensä kanssa, käytiin puistoissa ym. joissa koitin saada hänelle leikkiseuraa.



Nyt kun hän on 5v huomaan, että hän alkaa olemaan omaan tahtiinsa valmis menemään harrastusporukoihin ja tutustumaan uusiin lapsiin. Mielestäni tuputtaminen liian aikaisin ei asiaa auta, vaan lapsen pitää saada omaan tahtiinsa mennä sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin joihin haluaa mennä. Jos siis väkisin viet puistoon, siitä tuskin poikii mitään hyvää.