Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Eroahdistus 6-vuotiaalla? Onko meillä ainoa?

Vierailija
09.08.2010 |

Eli rauhallinen ja tähän asti silti reipas tyttö on muuttunut ihan mahdottomasti. Mä en saisi kadota sekunniksikaan näköpiiristä ja jopa autoon mennessä kysyy heti, tulenko heti autoon myös. Joku päivä menin suoraan takaluukulle laittamaan vaunuja, niin tämä jo itki takapenkillä, kun katosin siksi sekunniksi näköpiiristä, vaikka heti takaluukun auettua oli yhteys muhun, kun meillä on farmariauto. Vaikka siis seurana vauva siellä takana ja KOSKAAN EI OLE mitenkään hylätty tai jätetty ennakoimatta mihinkään.



Samoin saatan olla laittamassa vauvaa makuuhuoneessa nukkumaan sylistä, niin heti kuuluu "äitii..." Ja sen jos en heti vastaa, kun on just se kriittinen hetki, että lasken vauvaa varovaisesti alas, niin sekunnin päästä jo huutaa itkien "äitiiii". Tai jos sanon hakevani postin talon edessä olevasta postilaatikosta, niin vielä kuukausi sitten jäi olkkariin leikkimään, nyt tulee katsomaan ovelta sitä 5 metrin matkaa perään. Illalla käy tarkastamassa olkkarissa 5 minuutin välein, ettei olla isän kanssa kadottu mihinkään.



Näitä esimerkkejä riittää.... Siis tämä on nyt melkein pahempaa kuin silloin 10kk:n iässä, kun konttasi vessaankin mukaan.



Olen miettinyt, että alkukesästä oli vielä niin reipasta ja kävi tuossa viereisessä leikkipuistossakin joskus yksin. Olisi halunnut mennä kauemmaksikin, muttei päästetty kuin tuohon viereen, jonne näkyy meidän takapihalta. Kauheasti kyseli koulumatkasta ja siitä, koska saa olla ekan kerran yksin kotona jne. Yksin ei vielä kotiin ole tietenkään jätetty. Tuntui yhtäkkiä kasvaneen niin isoksi tytöksi ja nyt on taantunut ihan täysin. Sellainen episodi tuossa kesällä oli, että kaatui pyörällä pahasti pihassa ja mä en ollut sitä näkemässä, mutta kuulin toki huudon sisälle. Sai aika pahoja kolhuja ja verta tuli sieltä täältä ja muutaman tikinkin sai. Sen jälkeen tuo käytös muuttui pikkuhiljaa ja ei suostu menemään mihinkään mun tai miehen seurasta. (tai mummulla ollessaan seuraa mummua koko ajan ja ulkona pitää kädestä kiinni)



Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa vaihetta? Meneekö se itsellään ohi vai pitäisi lasta alkaa kannustamaan taas reippaammaksi? Tää alkaa olla aika epätoivoista, kun pelkkä keittiöstä vesilasin hakeminen tarkoittaa huutoa perään siitä, missä olen. Vessaankin tulee aina mukaan nykyään tai sitten juttelee oven takana.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
09.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän jännittää myös valtavasti esikoulun alkua ja on sanonut pelkäävänsä sitä. Luulisin, että eskarin alettua ja arjen rutiinien muotouduttua eroahdistus hälvenee. En vielä tässä vaiheessa kauheasti huolestuisi.

Vierailija
2/7 |
09.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kummitädin äkillinen ja yllättävä kuolema. Onko teiltä kuollut joku tuttu lähiaikoina?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
09.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meni pari kuukautta sitten ja itki ikäväänsä tuntikaupalla ensin illalla ja sitten seuraavanakin päivänä. Haettiin poika kotiin. Aiemmin on ollut monta yötä mummolassaan ja on ikävöinyt, mutta ikävä mennyt nopeasti ohi.



Ilmeisesti kuuluu ikään.

Vierailija
4/7 |
09.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta se johtui varmaan siitä, että äitini hoki aina, että saattaa kuolla koska tahansa. Katsoin ikkunasta ja itkin, kun hän haki liiteristä polttopuita. Olin varma, että hän ei elävänä palaa. Mutta vaihe meni nopeasti itsestään ohi.

Vierailija
5/7 |
09.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helpota lapsen oloa edes sen vërran, että kerrot koko ajan mitää teet, missä käyt yms.

Vierailija
6/7 |
09.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä jo mietin, että onko lapselle sattunut jotain traumaattista, josta en tiedä tmv. Meillä ei ole kukaan kuollut, mutta tuo pyöräjuttu voisi olla yksi laukaisija. Järkyttyi tosi pahasti, kun verta valui kengille ja pyörään asti. Ja kyllähän se paha oli, kun naarmuja oli ympäriinsä, hampaiden jälkiä pitkin huulia ja päälle se iso haava, johon tuli tikit. Lieneekö silloin pelästynyt omaa haavoittuvuuttaan ja jotenkin yhdistää sen siihen, etten ollut paikalla? Toki kuultuani parkaisun menin heti ulos katsomaan.



Se voi olla se eskarikin, kun sitä kaikki hehkuttaa isona juttuna... Ja ehkä pientä taantumaa vauvan takia. Täytyy vaan olla kärsivällinen ja luottaa, että homma muuttuu taas takaisin normaaliksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
21.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

6 vuotias tyttö kyuseessä..

tänään otin yhteyttä paikalliseen psykologiin ja sain hiukan neuvoja miten edetään.

Meillä myös alkannut tää "paniikin" omainen "ÄITIII" käytös vasta nyt kesän lopussa..

Nyt harjoitellaan neuvotuilla ohjeilla, pari viikkoa ja jos eivät tehoo, niin sitten mennään perheneuvolaan..

neuvoina sain: ilmoita aina lapselle minne menet.. ylikorostaen, kosketa lasta ja katso silmiin .. kerro että nyt menet, vessaan/keittiöön/makuuhuoneeseen/parvekkeelle..

(kuulema kahdessa viikossa pitäisi jo alkaa olla helpompaa)

sit, käyttäen kelloa... poistuen ensiksi (ilmoittaen) minuutiksi ulos ovesta.. seuraavana päivänä 2 min jne jne.. kuulema palkita kun ollut hyvin reipas ja odottannut nätisti..



En tiedä vielä kuinka käy, mutta tänään olen jo alkannu, tuota.. kosketus ja ilmoitus.. menen vessaan jne.. (kyll tulee hassu olo, mutt koitetaan)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme kahdeksan