Tupakoinnin lopettaneita?

että päätös piti, kun en antanut itselleni mitään muita vaihtoehtoja. Ei mitään vähentämisiä tai lakkoja, että olen nyt jouluun asti ja katson sitten uudelleen... Söin tukena nikotiinipurkkaa ja lisäksi mäyskytin tavallista purkkaa. Olin ekan kuukauden kuin mikäkin lehmä ;-)



Lisäksi en juonut lainkaan alkoholia lopettamisen jälkeen ekoina viikkoina enkä tavannut niitä ystäviäni, jotka polttivat ekoina viikkoina. En käynyt kahviloissa kahvilla (lopetin ennen tiukkaa tupakkalakia), eli vältin tilanteita, joissa aiemmin olin tupakoinut. Röökit ja stendarit heitin tietenkin kaikki pois enkö uusia ostanut.



Lopettamisesta on nyt yli 10 vuotta, tupakoin 9 vuotta askin päivässä, joka päivä. Nyt en voi käsittää, miksi niin tein. Ihanaa, kun kunto on parempi eivätkä vaatteet ja hiukset haise tupakalle. Kannatti, lopettaminen oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista päätöksistä!



Terveyskeskuksissa on tukiryhmiä, ja nykyään on kaikenlaisia lääkeapujakin. Varaa aika lääkärille, jos uskot, että niistä olisi sulle apua.



Lopetatko jo huomenna?



Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä!

Eka kerralla pidemmäksi aikaa lopetin raskauden takia ja oli helppoa kuin heinänteko.



Toisella kerralla sitten ympäristön paheksunta (mies yms.) sai minut lopettamaan. Toki siinä oli sama tilanne, eli halusin itse kovasti lopettaa. Toisaalta halusin hirveästi polttaa... Olen ollut nyt taas puolisen vuotta polttamatta. Tai reilu. En usko että poltan enää, ellen sitten joudu hirvittävän stressaavaan elämäntilanteeseen taas.



Olen "tietyn ympäristön polttaja" eli joissain ympäristöissä on äärimmäisen vaikeaa olla polttamatta (johtuu ilmeisesti stressistä jne.), mutta kotona ei tee lainkaan mieli.



Mieti, millaisissa tilanteissa sinulla tekee tupakkaa eniten mieli ja koita välttää ko. ympäristöjä. Jos se kuitenkin on esimerkiksi koti, niin päätät vain, että et saa enää polttaa.



Ei siinä loppujen lopuksi tarvita kuin kovasti omaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Vie stökis pois ja tee polttamisen itsellesi hankalaksi



Palkitse itseäsi kun voit olla polttamatta. Tuttavani joka lopetti 35 tupakkavuoden jälkeen laittoi tupakattoman päivän kohdalle kalenteriin hymynaaman.



Laita tupakkaraha säästöön.



Ja usean suositus: lue Allen Carr:in teos Stumppaa tähän. Kuulemma saa kenet tahansa lopettamaan, itse en ole ko. teosta lukenut.



Käytä laastareita, purkkaa ja imukkeita jne. jos ne helpottaa. Itselläni joskus aikoinaan ainakin helpottivat tai toimivat korvikkeina, kaksi viimeistä stoppia mennyt ilman.



Syö kurkkupastillia tai tikkaria tupakoinnin sijaan.



Mutta ennen kaikkea, ole päättäväinen!

Söin zybaneita ainakin 1½ kuuria. Nyt olen ollut 3½ vuotta polttamatta.

Resoribletteja käytin kauan. Niissä on se hyvä puoli, että sen voi viskata suuhun missä vaan, vitutus ei pääse kasvamaan niin suureksi, että marssii kiskalle ostamaan röökiä. ;o)

Vieläkin tupakannsavu tuoksuu ihanalle, mutta polttanut ihminen haisee ihan spurgulle.

Lopetin siksi koska oli ärsyttävää olla tupakan orja ja töissä miettiä, milloin ja missä voi polttaa seuraavan tupakan. Häpeällistä. =(

että se on loppu nyt.

olin tosin päättänyt sen monta kertaa aiemminkin, mutta nyt päätin todenteolla tosissani.



13.5.2009 klo 12.05 poltin viimeisen tupakan.

Sen jälkeen söin nikotiinipastilleja 3 viikkoa n. 3 päivässä. lopetin nekin kun ne kuvottivat mua.Tekivät kurkkuun kuristavan tunteen. Sama purkassa. Lopetin siis korvaushoidonkin.



Sen jälkeen en ole tupakkaan koskenut, vaikka mieli tekee joka päivä, vieläkin.



Mutta enää en ala polttamaan.

Kummasti motivoi se, kun oon säästäny joka kuukausi 90 euroa "tupakkarahaa" toiselle tilille, johon ei ole nettitunnuksia, eikä eikä pankkikorttia. Vain pankkiautomaattikortti, jolla voi nostaa käteisenä ulos. En ole nostanut. Tilillä on nyt kertyneenä 1350 euroa.. mitähän kivaa niillä tekis? En vielä tiedä, säästän lissää :D

Pääasia, etten ole kessutellut niitä savuna ilmaan!!



Lopeta ihmeessä! On se vaan sen arvoista kun aamuisin ei yskitä, eikä maistu pas*a suussa. Vaatteet ei haise, eikä aina tartte laskee montako tupakkaa on askissa, että pitääkö lähtee vielä kiskalle yömyöhään ostamaan lisää, että varmasti saa aamusauhut.



Niin, ja poltin normaalikokoisen askin päivässä 15 vuoden ajan.

kerkesin tupakoida 15 vuotta ja viimesimpinä vuosina jopa puolitoista askia päivään. Kun tosissaan oli kaksi viivaa testissä niin lopetin kuin seinään. Aluksi oli laastari mutta neuvolasta sanoivat että ei hyvä sikiölle koska siitä irtoutuu sitä nikotiinia koko ajan, vaan suosittelivat imeskelytabletteja. Niitä sitten imeksin jonkin aikaa ja melko äkkiä nekin jäi pois. Nyt olen ollut yli vuoden tupakoimatta ja lopettaminen oli jopa yllättävänkin helppoa kun motivaatio oli niin kova. Missään nimessä en halunnut vauvaani moisella paskalla myrkyttää.



Tosin voin tunnustaa ihan rehellisesti sen että vieläkin tulee ajoittain tilanteita et tupakille tekisi niin pirusti mieli, mutta onneks se tunne ei kestä kauan. On se vaan melko pirullinen tuo tupakka, vielä pitkänkin ajan päästä kummittelee mielessä. Ja sit oon nähny monta kertaa unta, missä vetelen tupakkia ja siinä unessa oikein haistaa ja maistaa sen tupakan ja ne unet ei ole tuntuneet pahalta.

Mut hei tsemppiä vaan täältäkin sulle!

kun vaatteet, hiukset ja kädet eivät enää haise, aamulla ei tule limaa kurkusta, iho kirkastuu ja ruoka maistuu taivaalliselle.



Se on oikeasti ihanaa.



Ja kun ei henkeä ahdista ja nauttii ulkoilmasta ihan eri tavalla.



Hei tsemppiä hulluna, sinä pystyt siihen. Päätät, nyt ja heti. Stop.

Yllätysraskaus kun oli, kädet tärisivät siihen malliin, että halusin käydä polttamassa vielä viimeiset hermosavut. Mutta kas kummaa, kahdesti kerkesin imaista enkä enempää pystynyt, niin oli jo vahvana ajatus siitä pienestä öttiäisestä, vaikkei sillä vielä siinä vaiheessa ollut edes istukkaa... koko raskauden aikana en polttanut, teki todella pahaa vain istua kerran kaverin synttäreillä savuisessa baarissa pari tuntia.



Lasten välissä meinasin repsahtaa uudelleen. Koin että vaikeimpia tilanteita olivat just nuo tyypilliset: työstressin hetket, bussipysäkillä ja muuten odotellessa, bileissä. Poltin jo "satunnaisesti" aina vain useammin - onneksi tulin uudestaan raskaaksi. Nyt oon taas ollut puolitoista vuotta polttamatta (imetys); mutta yhden poltin jo duunipaikan juhlissa. Yhä välillä tekee mieli, enkä voi vannoa, ettenkö koskaan enää aloittaisi. Toivosin syvästi, että tupakka vois mulle joskus olla samanlainen harvoin käytetty nautintoaine kuin alkoholi. Oon kuitenkin melko varma, ettei se kohdallani ole mahdollista.



Mun kohdalla vahvin motiivi savuttomuuteen löytyy kyllä lapsista. En halua siirtää haliessa ja pusutellessa röökimyrkkyjä heihin enkä näyttää huonoa esimerkkiä (isi näyttää sitä jo tarpeeksi). Todennäköisesti lapsilukumme on täynnä, joten tuskin koskaan enää saan yhtä helppoa starttia savuttomuuteen kuin raskaus; sekin kannustaa pysymään kaidalla tiellä.



On myös ollut todella palkitsevaa huomata, että omat stressitilanteensa ja onnettomat hetkensä kykenee hoitamaan muutenkin kuin piipahtamalla hermosavuilla; on jotenkin joutunut tutustumaan itseensä ja rauhoittumiskeinoihinsa syvemmällä tasolla.

että älä ajattele että nyt en polta, en saa polttaa vaan että et ole tupakan orja...

tupakkalakko on mun mielestä ihan sama kuin yrittäis olla juomatta- on pakko mennä päivä kerrallaan...



tsemppiä!!

tupakoinnin 2 kertaa Allen Carrenin kirjan Stumppaa tähän -avulla. Ensimmäisen tupakoinnin lopettamisen jälkeen olin savuton noin vuoden, minkä jälkeen päätin koittaa yhden vain tupakan polttamista. Se oli siinä. Aloin polttaa säännöllisesti taas. Luin Kirjan uudelleen ja sain tupakoinnin loppumaan, mutta en niin helposti kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta sainpahan kuitenkin.



Lopettaminen on ollut helppoa siltikin.



Nyt olen ollut tupakoimatta vuoden, enkä halua uudestaan siihen orjuuteen. Vihasin sitä, kun piti käydä aina tupakilla. Onneksi ei enää tarvi.



Elämä on paljon mukavampaa ilman tupakointia. Koita kirjan lukemista!