Painostaisitko tyttäresi aborttiin jos hänellä olisi opiskelut kesken?
Kommentit (21)
mutta kertoisin toki vaihtoehdoista jos lapseni olisi vielä kovin nuori esim. 16-vuotias.
Opiskeluaikahan voi olla aika pitkä, itsekin olen saanut lapsen kun opiskelut oli kesken. Olin tosin 25-vuotias ja viimeistelin graduani. Yllättäen ei tullut äidiltä enää tässä vaiheessa mitään valistusta ;-)
Kertoisin vaihtoehdoista, tai ohjaisin klinikalle jossa kerrotaan, ja tukisin päätöksessä, oli se mikä tahansa.
Kun raskaus on jo alkanut (eikä nuori halua aborttia) tarvitsee teinivanhemmat tukea ja apua, ei tuomitsemista. Yksi vaihtoehto on myös adoptio tai itse voisin myös kuvitella ottavani lapsen itselleni, mutta jos teinivanhemmat päättävät myös itse kasvattaa lapsen, he tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa, niin että vähitellen alkavat pärjätä enemmän ja enemmän itse. Ei siis sitä, että äiti tekee kaiken puolesta, mutta ei myöskään sitä, että todetaan 'itse olet soppasi keittänyt'. Ainakin minulla äitinä on toiveena, että tyttäreni pärjäisi mahdollisimman hyvin elämässään, olisi onnellinen ja itsenäinen, mutta sitä ei auteta hylkäämällä vastoinkäymisten tulleen, vaan sopivasti tukien.
antaisi hänen tappaa vauvaansa, se on julmin teko maailmassa. sitä hän katuisi loppuikänsä ja tuntisi syvää tuskaa loppuelämänsä.
Ja onneksi omat vanhempanikaan eivät edes ottaneet moista asiaa puheeksi aikanaan, kun 14v sitten tulin raskaaksi kesken opiskelujeni. Ainoa vaihtoehtoni oli se, mitä en hetkeäkään ole katunut - ryhtyä opiskelujen ohessa äidiksi.
"Opiskelut" tarkoittaa kuitenkin sitä, että tytär on 16-vuotias tai vanhempi. Ei mikään ideaali-ikä lapsen saamiseen, mutta ei mahdoton tehtäväkään. Tukisin häntä ratkaisussaan, mikä se sitten olisikin, ja olisin apuna missä voisin.
antaisi hänen tappaa vauvaansa, se on julmin teko maailmassa. sitä hän katuisi loppuikänsä ja tuntisi syvää tuskaa loppuelämänsä.
Vanhemmat ei yksinkertaisesti voi eikä saa päättää lapsensa puolesta. ONNEKSI! Itsekin olen abortin tehnyt enkä ole katunut tai tuntenut syvää tuskaa.
Oma tyttäreni on saanut alkunsa 5v yrittämisen jälkeen ja 4v lapsettomuushoitojen tuloksena. Aloitimme mieheni kanssa yrityksen kun olin 26v eli en ollut mitenkään erityisen vanha. Syynä todella paha endometrioosini (joka on yleensä perinnöllistä).
Jos tyttäreni tulisi raskaaksi nuorena tukisin häntä minkä pystyisin ja olisin uskomattoman onnellinen siitä että hän ei joudu kokemaan samaa lapsettomuuden tuskaa kuin minä.
Toisaalta jos tyttäreni päätyisi aborttiin niin tukisin häntä siinäkin 100%. Olisin kyllä mielessäni pettynyt koska tiedän kuinka vaikeaa lapsen saaminen voi olla ja toivoisin täydestä sydämestäni että tyttäreni ei tekisi tässä todella pahaa virhettä ajatellen tulevaisuutta jos sitten joskus toivottua lasta ei rupeaisikaan kuulumaan.
Tyttäreni tietää taustastaan/taustastani joten on kyllä vaikea uskoa että hän aborttiin ryhtyisi tästä syystä jos olisi jo täysi-ikäinen (esim. päälle kaksikymppinen) jonka ainoa ongelma olisi "opiskelut kesken".
sanoisin hanelle etta en missaan nimessa tuomitsisi jos sen vaihtoehdon valitsisi vaan seisoisin hanen vierellaan valitsi mita tahansa.
Teki minkä päätöksen tahansa, hänen on tehtävä se itse. Ja äitinä minä tuen hänen päätöstään, oli se mikä tahansa.
(Vaikka ottaisin lapsen kasvetattavakseni, jos tytär/pojan puoliso ei henkisesti kestä aborttia, mutta ei ole valmis kasvattajaksikaan. Omassa lapsuudessani minulla useampiakin isovanmpien kasvattamia, onnellisia ja rakastettuja, lapsia.)
Miettiikö joku tällaista oikeasti??? Että vaatisi omaa lastaan tappamaan tulevan lapsenlapsen, jotta valmistuisi koulusta ajallaan?
Painostaisin, jos ei olisi. Ei ole mitään järkeä saada lasta liian nuorena, alkaa yh:ksi jollekin panosuhteelle ja se on tosi!
opiskella voi myös lapsen kanssa.
Mutta voi olla, että olisin huolissaan ja se varmaan näkyisi ja saattaisin miettiä että olisikohan abortti parempi vaihtoehto.
Toisaalta en itse tekisi aborttia (tai ainakaan en osaa nyt kuvitella tilannetta jos ei raiskausta oteta lukuun) ja luulen abortin painavan tekijänsä mieltä usein. Eli varmaan sanoisin tyttärelleni niinkuin äitini sanoi minulle teinivuosina: jos aikuisten leikkiin lähtee on kestettävä aikuisten leikkien seuraukset.
pudokkaita, syrjäytyneitä jne. Elelevät jo valmiiksi soskun tuilla, pakottaisin aborttiin.
Minä en halua yhtään teinin väsäämää mukulaa kasvatettavaksi. Kyllä tuota on nähty jo.
Anoppi ei saanut koskaan elää omaa elämäänsä, kun joutui hoitamaan tyttärensä päähänpistoraskauden aikaansaannosta. Samoin erään kaverini äiti: itse oli teiniäiti ja hoiti teininä äidiksi tulleen tyttärensä kaksi lasta, kaksi seuraavaa ja kaksi toisen tyttären. Itkee ja käyttää alkoa aika lailla.
Samoin lukemattomat muut tarinat..näitä riittää..vauva ei ole mikään ihana nukke.
Mutta hänen oikeutensa ei ole myöskään päättää lapsen hengestä. Tytär voi antaa lapsensa myös adoptioon jollei halua aborttia eikä tytär itse tai hänen vanhempansa halua lasta. Suomalaiselle vauvalle löytyy varmasti rakastavat vanhemmat jotka ovat opiskelunsa hoitaneet ja lasta toivoneet niin kauan, ettei voi sanoa teinien päähänpistoksi joka työnnetään pian sukulaisille. Ei toivotullakin lapsella on mahdollisuus rakastaviin vanhempiin.
Ei tunnontuskia tyttärelle lapsensa tappamisesta ja kolme ihmistä saa onnellisen elämän (lapsi+adoptiovanhempansa)
, Eli varmaan sanoisin tyttärelleni niinkuin äitini sanoi minulle teinivuosina: jos aikuisten leikkiin lähtee on kestettävä aikuisten leikkien seuraukset.
Mutta ne eivät ole mitään aikuisten leikkejä enää ja yhä nuoremmat harrastavat seksiä, koska pitää jne. Se lapsi on se kärsijä, jos vanhemmista ei ole henkisesti vanhemmiksi.
Mutta hänen oikeutensa ei ole myöskään päättää lapsen hengestä. Tytär voi antaa lapsensa myös adoptioon jollei halua aborttia eikä tytär itse tai hänen vanhempansa halua lasta. Suomalaiselle vauvalle löytyy varmasti rakastavat vanhemmat jotka ovat opiskelunsa hoitaneet ja lasta toivoneet niin kauan, ettei voi sanoa teinien päähänpistoksi joka työnnetään pian sukulaisille. Ei toivotullakin lapsella on mahdollisuus rakastaviin vanhempiin. Ei tunnontuskia tyttärelle lapsensa tappamisesta ja kolme ihmistä saa onnellisen elämän (lapsi+adoptiovanhempansa)
iloinen antaessaan sen lapsen pois, kyllä kyllä. Ja Suomessa se onkin mahdollista ilman sosiaalista leimaamista. Mitenkähän sen teinin elämälle sitten käy, kun antaa lapsen pois? 20 vuoden päästä joku kolkuttelee ovelle: äiti miksi jätit minut!!!!!!
En todellakaan jos syynä olisi vain opiskelut.
Mutta hänen oikeutensa ei ole myöskään päättää lapsen hengestä. Tytär voi antaa lapsensa myös adoptioon jollei halua aborttia eikä tytär itse tai hänen vanhempansa halua lasta. Suomalaiselle vauvalle löytyy varmasti rakastavat vanhemmat jotka ovat opiskelunsa hoitaneet ja lasta toivoneet niin kauan, ettei voi sanoa teinien päähänpistoksi joka työnnetään pian sukulaisille. Ei toivotullakin lapsella on mahdollisuus rakastaviin vanhempiin. Ei tunnontuskia tyttärelle lapsensa tappamisesta ja kolme ihmistä saa onnellisen elämän (lapsi+adoptiovanhempansa)
iloinen antaessaan sen lapsen pois, kyllä kyllä. Ja Suomessa se onkin mahdollista ilman sosiaalista leimaamista. Mitenkähän sen teinin elämälle sitten käy, kun antaa lapsen pois? 20 vuoden päästä joku kolkuttelee ovelle: äiti miksi jätit minut!!!!!!
Hyväksyisin siis abortinkin ratkaisuna, mutta kysehän olisi tilanteesta jossa äiti PAINOSTAISI tyttärensä aborttiin. Tytär ei siis itse haluaisi sitä. Meinaat ettei siitä sitten jäisi traumoja tyttärelle?
kauppakeskuksissa ja täälläkin kehutaan teiniaikojen seksikokemuksilla, niin ei se mitään aikuisten puuhaa ole. Kuuluisi olla, mutta mutta...
Minä pelottelen molemmat lapseni kyllä vereslihalle kaikella. Se on varma! Poikani opetan kunnioittamaan naisia, eikä minään tyhjennysalustoina pitämään. Työssäni olen nähnyt, miten teinitytöllä jo 6 klamydiaa vuoden sisällä, ei helvetti!