Sosiaalisuus voi olla kiusallista
Mitä ajatuksia teissä herättää ja miten pitäisi toimia. Olen itse sellainen määrätietoinen jalatmaassa tyyppi, joka ei tuomitse muita helposti heidän ratkaisuistaan. En pidä epärehellisyydestä, kapeakatseisuudesta, ilkeilystä, siipeilystä ja kahdehtimisesta. Minun on helppo saada seuraa ja ystäviä. Ihmiset myös uskoutuvat helposti minulle.
Koska minulla on pieniä lapsia, olen heidän kanssaan nyt kotona ja pidän kaikenmaailman puuhan ja aktiviteettien järjestämisestä.
Minulle on kuitenkin nyt tullut "ongelmaksi" liian monet ystävät. En jaksaisi aina olla tapaamassa jotakin ja tuntuu, että monen mielestä olisi kiva tavata. Olin sitten tosi epäkohtelias ja erään äidin pyytäessä kahvittelemaan, kieltäydyin vedoten kiireisiin ja väsymykseen(ihan oikeasti näin olikin). Menin sitten kuitenkin ulos ja tämä äiti näki minut ja silminnähden loukkaantui, kun en lähtenyt hänen kanssaan. Kuitenkin minulla ei ole jotenkin resursseja olla suuremman määrän kanssa tekemisissä.En halua lisää ystäviä. Nytkin on välillä vaikea tavata ja jutella kaikkien kavereiden(uusien ja vanhojen kanssa).
Tottahan asia jäi vaivaamaan ja mietin, oliko hän yksinäinen yms. Miten te toimitte tällaisissa tilanteissa ja mitä hyviä ideoita on.
Kommentit (8)
Kyseinen aiti ei varmaan pyyda sinua uudestaan, joten voit unohtaa hanet.. Tottakai olet itse vastuussa ajankaytostasi ja tiedat omat resurssisi, mita tulee sosiaaliseen kanssakaymiseen. Itse koitan useinkin tavata useampia kavereita kerralla, kutsun esim. pari aitia lapsineen meille yhta aikaa, nain saan kaksi karpasta yhdella iskulla.
Jos joku soittaa, et vastaa. Jos joku tervehtii, et vastaa. Jos joku puhuttelee, älä katsokaan sinne päin. Näin helpolla pääsee ystävistä.
Jos joku soittaa, et vastaa. Jos joku tervehtii, et vastaa. Jos joku puhuttelee, älä katsokaan sinne päin. Näin helpolla pääsee ystävistä.
tämä ei nyt tainnut olla oikein se ap:n viestin idea. Ei ystävistä eroon tarvitse päästä.
Ymmärsin ap viestisi ihan toisin. Minustakin tuntui joskus äitiyslomalla, että viikko oli joskus liian kiireinen. Saatoin olla sopinut joinakin viikkoina esim. neljälle päivälle lounastreffit esim. joku ystävä yhtenä päivänä meillä, itse sitten toisena päivänä jonkun toisen ystävän luona, kolmantena päivänä vaikkapa jonkun ystävän kanssa keskustan ravintolassa ja sitten taas neljäntenä päivänä joku meillä lounastamassa. Ja kaikki tämä tietysti vauvojen kanssa. Joskus tuntui siltä, että tarvitsen ihan myös sitä omaa aikaa. Jälkeenpäin ajatellen oli kyllä tavattoman ihanaa, että ystäviä oli aikaa nähdä kunnolla. Mutta muistan sen tunteen, että joskus olin suorastaan läkähdyksissä noista ainaisista menoista.
Äitiysloman lopussa ymmärsimme treffailla vähän isommilla porukoilla, jolloin noita yhden ystävän treffejä tuli vähemmän ja niitä vapaitakin päiviä myös :-)
On ihan OK joskus kieltäytyä.
se on sitten kutsujan ongelma jos ei huoli eitä vastaukseksi.
että mulla oli samaan aikaan peräti 9 läheistä ystävää äityslomilla/hoitovapailla. Ollaan joko lapsuudenystäviä tai sitten opiskeluystäviä. Kukaan noista ei ollut mikään "puistotuttavuus" tai "äitikaveri", jonka kanssa ei olisi ollut jutun juurta jo ennestään. Parhaimmat näistä olen tuntenut 25 vuotta. Uusimmat tuttavuudet 9 vuotta.
Kertoa vain, että tänään ei jaksa, kun on ollut niin paljon menoa, haluaa olla perheen kanssa, on sopinut jonkun muun kanssa ulkoilun tms.
Sosiaalinen ihminen voi olla 'ongelmallinen' myös vähän vähemmän sosiaaliselle ihmiselle. Itselleni on käynyt useammankin kerran niin, että sosiaalinen ihminen haluaisi kovasti tutustua minuun ja itsestäni se jatkuva pyytäminen, soittelu, ystäväksi haluaminen jne. on tuntunut vähän liian tungettelulta ja rasittavalta, vaikka tiedän, että sitä ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Jotenkin minulle sopii sellainen luontevasti ja kaikessa rauhassa syntynyt suhde.
Itse nautin yksin olosta, perheen kanssa touhuamisesta & muutaman hyvän ystävän olemassa olosta ja seurasta. Vain sellaisten seurasta, jotka koen todella läheisiksi. Siinä missä sosiaalinen ihminen saa virtaa sosiaalisuudesta ja toisten ihmisten tapaamisista, minä itsekseni viihtyvä väsähdän siihden.
Mutta, siksihän tämä elämä onkin niin rikasta, kun olemme kaikki erilaisia hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.
kovaasti sosiaalinen ihminen tuntuu usein juuri tuolta kuin kirjoitit ja vähän pinnalliselta haalijalta.
Mä tunnistan tuon tilanteen. Mä kaipaan sosiaalisia kontakteja aika paljon ja varsinkin äitiyslomalla ollessa tulee tavattua paljon sellaisia, jotka on samaan aikaan äitiyslomalla ilman että tarkoittaa olla nyt erityisen hyvä ystävä heidän kanssaan, se on vain se elämäntilanne mikä yhdistää.
Mä olen ajatellut, että on ne hyvät ystävät, joita priorisoin. Sitten on naapureita ja muuta lähipiiriä, joita taas näen usein ihan sen vuoksi, että asutaan lähekkäin.
Sitten on ne muut kaverit.
Ihmisillä on niin erilaiset odotukset. Minusta olisi hyvä jos voisi puhua valehtelematta. Sen sijaan, että vetoat väsymykseen tai kiireeseen, niin sanot, että haluatte olla vaikka oman perheen kesken ulkona vaihteeksi ja samaan hengenvetoon voit todeta, että kutsut heidät vastavuoroisesti teille kahville joskus toisena ajankohtana.