Jos uskovainen ei kerro olevansa uskovainen niin huomaatteko asian silti?
Kommentit (56)
uskovaisista (jenkkilahko suomessa)
-toisen uskovaisen mollaaminen ja alistaminen lahkon sääntöjen (miten luetaan) rikkomisesta.
-oman erinomaisuutensa pönkittäminen (omassa elämässään epäonnistuja, mutta uskonnollisissa piireissä "nostoa"saavuttanut miespuolinen hlö.
-hiljainen hissukka joka roikkuu netissä, vaimo ei saa edes tv:tä hankkia... ja itse seuraa öisin netistä vain tv7, jooo..Tietoa ei arvailua.
Olen uskossa ja kiroilen välillä aika tavalla. Johtuu menneisyydestä, mutta kiroilu ja kiivastuminen on vähentynyt radikaalisti.
ja suurin osa heistä ei tee isoa numeroa uskostaan muihin asioihin uskovien seurassa. En tunne kuin ihan muutaman "käännyttäjän" useista kymmenistä.
En koe itseäni tosikoksi, ja olenpa nauranut elämässäni myös härskeille vitseille. Voihan se tietysti olla, että muiden silmissä olen tylsä, mutta suoraan sanottuna tunnen niin monenlaisia kristittyjä, että kaikkien leimaaminen luusereiksi ... no ehkä olen uskoni myötä sokaistunut asialle. Kaipa sitä on kaikenlaisia ihmisiä myös ateistien joukossa.
p-jauhamisiin mukaan, ei ole koskaan kiinnostanut. Ja minulta on turha odottaa kuulevansa juoruja. Olen hyvin asiallinen ja tasapainoinen.
Eikä mua haittaa, jos minua pidetään tylsänä joidenkin taholta sen vuoksi, etten juoruile tai hauku ketään selän takana.
Enpä itsekään halua tutustua sellaisiin ihmisiin.
Olen löytänyt uskoni aikuisena.
Taidankin olla ainut tämän ketjun puhtaasti uskova.
t: se, joka tunsi olleensa aina uskossa ja löysi sen.
Miten uskovaiset selitätte pedofilian, jota valitettavan usein nimenomaan uskonnollisissa piireissä harrastetaan? Entä mitä mieltä olette muiden tuomitsemisesta oman elämänkatsomuksen perusteella helvettiin tms.? Herättääkö ajatuksia Raamatun kohdat, joissa isät yhtyy tyttäriinsä? Mites kivitykset, naisten ympärileikkaukset, kidutukset, aivopesut..??? Vai kuuluuko ne sitten taas teidän mielestänne uskonnon ulkopuolelle, kun ette kuulu SAMAAN uskontokuntaan?
Miten uskovaiset selitätte pedofilian, jota valitettavan usein nimenomaan uskonnollisissa piireissä harrastetaan? Entä mitä mieltä olette muiden tuomitsemisesta oman elämänkatsomuksen perusteella helvettiin tms.? Herättääkö ajatuksia Raamatun kohdat, joissa isät yhtyy tyttäriinsä? Mites kivitykset, naisten ympärileikkaukset, kidutukset, aivopesut..??? Vai kuuluuko ne sitten taas teidän mielestänne uskonnon ulkopuolelle, kun ette kuulu SAMAAN uskontokuntaan?
En osaa mitää muuta sanoa noihiun kuin että niistä on usko kaukana!
Ehkä onkin viisainta oikeasti uskoa vaan omassa sydämessään ja tehdä kaikki elämänsä ratkaisut sen mukaisesti, kuten kasvattaa lapset jne...
Miksi leimaatte koko uskon joidenkin sairaiden ihmisten takia?
Minulle usko on henkilökohtainen asia, eikä mikään yhteisö/liike?
PItäiskö minun henkilökohtaisesti Jeesukseen uskovana ottaa joku vastuu muista, jotka "muka" uskovat ja verhoutuvat uskon taakse?
Miettikää, älkääkä olko noin mustavalkoisia!
Tuleepa juurikin mieleen, että massat eroaa kirkosta siksi, että joku on tehnyt jotakin?
Ihan sama kuin koko Suomen kansa lähtisi ja eroaisi Suomesta siksi, että Suomessa oli joku pedofiili tms??
Toivoisin omaa ajattelua, pystyykö siihen, vai ei se onkin sitten eri asia...
Noh, minä en koskaan ole elämässäni kiroillut, eli kirosanat eivät lipsahda. Enkä naura Jumalaa herjaaville vitseille. Mutta siinäpä se.
Juon viiniä, pukeudun minihameisiin (mutta en mitenkään paljastavasti vaan "normaalisti"), en koskaan ole lausunut "kiitos Jeesus" tms.
Usko on minulle henkilökohtaista ja sisäistä - ei sellaista ulkokohtaista, joka näkyisi ulospäin. Harvapa meillä on iltaisin kuuntelemassa, kun luen lapsille iltarukousta.
Ja mitä edellinen kysyy pedofiliasta, niin en ota kantaa teologisiin kysymyksiin. Riidelköön ne, jotka haluavat riidellä.
Tilasi illallisella ruokajuomaksi maitoa ja aika näyttävä risti oli kaulassa. Ihan mukava, kunnollinen ja rehti ihminen pyrki olemaan. Vähän tosin vetäytyvä (ilmeisesti ei työpaikalla halunnut puhua uskosta) ja saunnaisesti vähän tosikko. Oli työpaikalla töissä eikä kaveeraamassa, vaikka valitettavasti sellanen työ että suhdetoimintakin kuului toimenkuvaan.
tulee yleistettyä, jos se on ainoa kokemus uskovaisista. En tunne yhtäkään uskovaista, joka ei olisi jollain tavalla ahdistava tai tuputtanut uskontoaan. Voi olla että sellaisia on, mutta minä en ole tavannut. Onhan sitä mukavia mustalaisiakin, jotka noudattavat lakeja ja ovat kohteliaita muillekin kuin mustalaisille. Minä en vain ole ikipäivänä tavannut.
sairaan ihmisen henkilökohtainen sairas teko!
Aika kummallista, että tälläkin palstalla kristinuskoon liitetään pedofilia!??
Miten se on tekemisissä Jeesuksen opetusten kanssa??
Mutta palvokaa te vain mammonaanne tai jotain evoluutiota(??)
Jokainen valitkoot itse, mutta itse olen kyllä täysin sitä mieltä, että uskosta täysin hukkuneet mokailevat.
Oikea sydämen usko kun on itselöydettyä ja niin sen pitääkin olla.
Se on= hyvyys ilman mitään ehtoja tai sitoumuksia - pyyteettömän rakkauden antamista vailla mitään takaisinvaateita.
Sellainen on minun uskoni ja tähän asti esim. perhe-elämäi on sujunut hyvin näillä periaatteilla.
kyllä ainakin täällä meilläpäin(keski-pohjanmaa) niin esim. lestadiolaisita näkee että mitä ne on. Siis huomaa ihan kaikesta; hiukset, pukeutuminen, puhuminen ja jos sukunimen kuulee niin sitten viimeistään voi päätellä että jaahas näillä ei katella telkkua kotona!
kyllä ainakin täällä meilläpäin(keski-pohjanmaa) niin esim. lestadiolaisita näkee että mitä ne on. Siis huomaa ihan kaikesta; hiukset, pukeutuminen, puhuminen ja jos sukunimen kuulee niin sitten viimeistään voi päätellä että jaahas näillä ei katella telkkua kotona!
Tolla perusteellahan mä olenkin uskovainen! Kysymys on luonteenpiirteestä, mulla tohon yhtälöön ei Jeesus tai Jumala liity millään tavalla. Kyllä multa löytyy pyyteetöntä rakkautta ilman takaisinvaateita, hyvyyttä ilman ehtoja tai sitoumuksia, empatiaa, rehellisyyttä itselle ja muille, anteeksiantoa, välittämistä ja huolenpitoa.. Mutta se ei liity uskontoon. Saatan kirjoittaa ilkeästi tällä palstalla tällaisiin mieltä kuohuttaviin ketjuihin, ja anonyymisti, en koskaan päin naamaa. Se jääköön paheekseni.
Helluntailaisuus on hieno asia!
Saa itse päättää!
Kukaan ei vaadi, eikä pakota mitään, vaan SINÄ ITSE afattelet, mitä teet tai haluat!
tajusin että oman lähipiirin uskovaiset on tosi polarisoituneita. Kaksi heistä (tai toinen on perhe), ovat todella kivoja ja fiksuja, tekis mieli sanoa että harvinaisen fiksuja ja kunnollisia. Ja sitten muut, yksi diagnosoimaton persoonallisuushäiriöinen, joka on kivennyt korkealle yhteiskunnan tikapuilla, mutta on ihan hirveä ihminen eikä epäröi käyttää uskontoa manipulointitarkoituksessa. Yksi mt-kuntoutuja, joka on joutunut viime vuosina sairaalaan asti. Toinen jonka sairaalareissuista en tiedä, mutta ainakin ollut vuosia mt-eläkkeellä. Ai niin joo, ja yksi vanhempi pariskunta, joka on herttainen, mutta vähän outo. Sellaiset perusjampat tuntuu puuttuvan.
Tolla perusteellahan mä olenkin uskovainen! Kysymys on luonteenpiirteestä, mulla tohon yhtälöön ei Jeesus tai Jumala liity millään tavalla. Kyllä multa löytyy pyyteetöntä rakkautta ilman takaisinvaateita, hyvyyttä ilman ehtoja tai sitoumuksia, empatiaa, rehellisyyttä itselle ja muille, anteeksiantoa, välittämistä ja huolenpitoa.. Mutta se ei liity uskontoon. Saatan kirjoittaa ilkeästi tällä palstalla tällaisiin mieltä kuohuttaviin ketjuihin, ja anonyymisti, en koskaan päin naamaa. Se jääköön paheekseni.
Koska se, joka oikeasti uskoo, ei koskaan halua ilkeillä edes nimettömästi.
Aluksi tuntuvat olevan hiljaisia, vetäytyvät paheksuvasti normaalia huumoria sisältävästä kahvipöytäkeskustelusta kulmia kurtistellen (siis normaalista, en tarkoita edes pikkutuhmaa..) tai aloittavat jonkinlaisen "ulkoa opetellun paasauksen" aiheen negatiivisista puolista.
Ovat jotenkin "luuserin oloisia", ei fiksusti sanottu sorry...Joskus voivat jopa evankelioida väärässä paikassa, (esim. leikkaussalissa jossa itse työskentelen, jösses)