Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Valitusta (turha)

Vierailija
11.07.2010 |

3-vuotias rikkoi lahjaksi saadun tavaran, minä vedin herneet nenään (tavaralla ikää 2 päivää). Myöhemmin löysin pureskeltuja kirjoja, myös lainakirjoissa hampaanjäljet. Yritin aamupäivällä saada pojan kiinnostumaan parista jutusta, tämä vaan totesi ekaan "ettei osaa", toisesta ei välittänyt tippaakaan. Ruokailun aikana söi vain "hyvät" jutut lautaselta ja muu jäi koskematta. Vitutti. Lapselle en tietenkään sanonut mitään.



Viime päivinä olen miettinyt miten erilaista elämäni olisikaan jos tuo lapsi olisi esim. eri sukupuolta. Kuulostaa oudolta mutta kun lähipiirissä on vain rauhallisia tyttöjä, jotka tykkäävät mm. käydä ostoksilla, koristella itseään, helliä eläimiä ja nukkeja, alkaa tämän pojan äitiä itkettää. Poikani on aina ollut tosi itsenäinen eikä oikein välitä esim. halaamisesta, pusutkin pyyhkii pois. On ihana ja rakas meille vanhemmille, mutta samalla jotenkin raskas.



Onko kellään muulla pojan/poikien äideillä tälläisiä tuntemuksia koskaan?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
11.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika ei ole lainkaan tuollainen. Päinvastoin.

Vierailija
2/2 |
11.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli hankalampi kuin poikani. Poika on aina ollut kuin itse enkeli, rauhallinen, fiksu jnejne. Tyttö on taas rämäpää, sotkuinen, äänekäs jnejne. Että ei se sukupuoli takaa sitä käytöstä/luonnetta. Yksilöitä ne on ne penskatkin, ihan niinkuin me aikuisetkin. Jaksamista kuitenkin, I feel your pain =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme kuusi