Pakko purkaa mieltä!

Lupasin noin kuukausi sitten myyväni yhden jutun siskolleni tiettyyn hintaan, en varmistanut hintaa mistään, ajattelin vain itse, pyytämäni rahasumma olisi minulle ihan tarpeeksi. Kun suunnittelemamme kauppa tuli julki, aloin samaan kovaa kritiikkiä isoveljeltäni liian alhaisesta hinnasta, no pidin edelleen mieleni ja tarkistin vain verotusseikat. Siskoni joutuisi lahjaverolle, mutta se sopi hänelle. Kun kauppa oli jo lähes selvä teki pikkuveljeni yhtäkkiä tuplatarjouksen. (puhutaan tuhansista euroista). Kerroin asiasta siskolleni ja hän uhkasi riitauttaa koko perheen, jos päästän veljeni tähän väliin. Siskoni tietää heikosta taloudellisesta tilanteestani.

Yön yli nukuttuani vahvistin siskolleni, että kaupat tehdään hänen kanssaan mahdollisimman pian, enhän sitten kuitenkaan voinut perua aiempaa lupaustani.



No asia mikä tässä vielä hiertää jollain lailla on se, että vaikka viimein saan asian päätökseen, olen hieman pettynyt siskoni toimintaan. Jos itse olisin ollut vastapuolella, olisin varmaankin luopunut kaupoista ja kehottanut ottamaan paremmat rahat tai ainakin suostunut ehdotukseeni ostaa myymäni juttu veljeni kanssa puoliksi vähän parempaan hintaan. No joo lupaus on lupaus ja raha vain rahaa, itsehän tämän töppäsin kun en alunperin tarkistanut oikeaa hintaa, olin vain niin kiltti ja halusin auttaa siskoani...