Onko/oliko teillä helppo vauva?

ei ota pulttia siitä, että lapsi on olemassa. Helppo vauva on asennekysymys. Jos itse viihtyy vauvan kanssa niin vauvakin viihtyy (koliikit on asia erikseen, se ei liity helppouteen).

98% vauvoista on helppoja. 2% ei. Laske siitä vastausten jakauma. Ärsyttävä kysymys.

Ei se ole asennekysymys. Eikä siitä, miten äiti sen ottaa.



Jokainen murtuu jossain vaiheessa.

Eikä nyt taaperonakaan ole mikään vaikea tapaus :) Tosin uhmaa on jo... Mutta uskon, että kaikilla vauvoilla on niitä vaikeampia kausia, jolloin yöt saattavat olla hankalia, imetys ei josttain syystä suju, on vatsanpuruja tms. Niitä tulee ja menee, mutta pääasiassa meillä vauva oli tyytyväinen ja rauhallinen.

Meilläkin ensimmäinen oli helppo. Alkoi nukkua täysiä yöunia vajaan 2kk:n ikäisenä. Kaikki uudet jutut sujuu hänen kanssaan helposti.

Toinen olikin sitten eri juttu ja heräiltiin yli puoli vuotta.

kerran vauva-aikana itketti johonkin yhteen saakka, kun äiti oli tyhmyyksissään syönyt suklaata aika paljon... Muuten on aina nukkunut hyvin ja ollut helppo lapsi. Nyt 1,5 vuotias.

Söi aluksi 2 kertaa yössä, 2 kuukauden iässä tiputti yhteen kertaan ja 4 kuukauden iässä nukkui yön läpeensä (eli 20-06).



On ollut erittäin rytmikäs ja nukahtanut ihan alkuaikoja lukuun ottamatta itsekseen niin päikkäreille kuin yöunillekin ja kellontarkasti. Alussa nukahti rinnalle.



Oppi syömään hyvin ja syö kaikkea. Nyt jo 13 kk vanha taapero :)



Vauva on ollut "vaativa" vain silloin kun on saanut hampaita tai ollut kipeä. Viimeiset pari kuukautta eroahdistus on myös teettänyt hiukan töitä.



Minäkin luulen että osa syynsä vauvan helppoudessa on myös ollut siinä että olen itse myös varsin säntillinen mutta kuitenkin rento. Ehkä tämän lapsen kanssa toimintamme on käynyt hyvin yksiin, saa nähdä kuinka käy seuraavan kanssa :D??



Ja tosiaan jos vauvalla on allergiaa, koliikkia tms. niin siinä ei tietysti vanhemman toimet auta, pitää vaan jaksaa. Lapset on muutenkin erilaisia.

Nukkui hyvin. Viihtyi itsekseenkin paljon. Ei sairastellut eikä ole allergioitakaan (esim. nämä eivät ole asennekysymyksiä).



Siinä yksi hyvä syy olla toivomatta lisää lapsia; ei ole taatusti yhtä hyvä tuuri jatkossa :D

toinen on nyt 5v ja toinen 1v.

Molemmat on aina nukkuneet hyvin, olleet tyytyväisiä ja iloisia.

Toki meilläkin on itketty ja valvottu kun vauva on ollut flunssassa. On taisteltu syömisten kanssa yms. mutta yleisesti vauva-aika on mennyt tosi mukavasti ja itsekkin on saanut nukuttua ihan riittävästi :)

koska itse en koskaan ole stressanut äitiydestä tai vauvan hoidosta. Joskus kaverit kertoo miten hankalaa jotkut jutut on ja se tuntuu ihan käsittämättömältä. Ehkä se äidin/isän oma epävarmuus heijastuu siihen vauvankin ja asioista saadaan juuri niin hankalia kun niiden kuvitellaan olevan.

Mulle äitiys on aina ollut todella luontevaa ja rentoa, ihan synnytyslaitokselta asti.



Koliikkivauvat tai vauvat joilla joku sairaus ovat asia erikseen.



Enkä tarkoita tällä sitä että joku ei osaisi olla äiti ja siksi vauva on vaativa. Kaikki ei vaan osaa suhtautua asioihin samalla tavalla. Myös oma luonne vaikuttaa aika paljon siihen miten vauvan kanssa pärjää, jos on kovin herkkä vauvan itkulle ja stressille niin sitä vaativammalta se vauva tuntuu...

Sellaisella joka väittää vauvan helppouden olevan asennekysymys, on aivan varmasti ollut helppo vauva. Varmasti vanhempien asenne ja suhtautuminen lapseen vaikuttavat, en sitä kiellä, mutta en usko, että esim. oma lapseni olisi muuttunut ns. helppohoitoiseksi millään asenteilla. Minä nautin vauva-ajasta hänen kanssaan ja lapsen hoitamisesta, enkä usko kovasti turhia hötkyilleeni (no, varmasti jonkin verran, kun esikoinen oli...), mutta lapsi oli huonosti nukkuva, vaikeasti rauhoitettava, itkuinen jne. En myöskään tiedä, millaisella asenteella olisin saanut toisen lapseni yhtä suuritarpeiseksi kuin esikoinen oli. Hän oli hyvin nukkuva, tyytyväinen, joskus jopa itsekseenkin viihtyvä vauva, jonka itkuja oli helppo tulkita ja saada ne myös loppumaan.

Olen siinä käsityksessä, että vauvan helppous ei välttämättä ole mitenkään yhteydessä äidin asenteeseen tai tekemisiin. Itse en edes ollut hoitanut vauvoja ennen omaani. Suoraan sanoen mieheni opetti minulle, kuinka vauvaa hoidetaan, koska hänellä on aiempaa kokemusta. Kerroin tämän neuvolassakin! Lähipiirissä on useita monilapsisia perheitä ja samassakin perheessä jotkut lapset ovat olleet helppoja ja jotkut eivät.

Eka vauva, eli ei voi verrata. Mutta yöt olen saanut nukkua n. 2kk alkaen täysin (jos vain malttaisin nukkua omalla "vapaa-ajallani"). Päivällä kitisee joskus, nyt ehkä kuumuudesta, joskus nälästä, joskus huomiosta... Ei hirveempiä kitinöitä, rauhoittuu, jos jaksan vain ottaa syliin ja "harhauttaa" vaikka naurattamalla.



Ja tosiaan maalaisjärkeä käytän monissa asioissa, se helpottaa. Esim. kiinteiden aloitus 4kk toi ison helpotuksen, kun ei tarvinnut koko ajan kitistä nälkää (tai olla tissittämässä). Ja noin 2 viikkoa aloituksesta söi jo kaikkea mahdollista. Korviketta annoin silloin kun siltä tuntui ym. mikä helpotti myös omaa elämää. Eli en stressannut vauva-arjesta, pikku nuhista, päivärytmeistä...

Ja siihen liittyen toki ympäristön odotukset. Enemmistö lapsista, mutta ei kaikki, voidaan luokitella joko temperamentiltaan helppoihin, vähän vaativampiin eli hitaasti lämpeneviin tai vaikeisiin, tarkoittaa suurin piirtein sitä, miten helppoa heidät on tyynnyttää ja miten helposti he sujahtavat maailmann menoon ja rytmeihin mukaan.



Helppo vauva on "rytmikäs", mutta ei kovasti välitä vaikka päivärutiinit rikkoutuisi, sopeutuu nopeasti uuteen tilanteeseen, ei ärsyynny tai reagoi ihan pieniin ärsykkeisiin, rauhoittuu/rauhoittaa itsensä helposti jos on päässyt pelästymään, on sosiaalinen, mukautuva, hyväntuulinen jne. Näitä vauvoja on eniten.



Vähän vaativammalla temperamentilla varustettu vauva ei rauhoitu pelästymisen jälkeen yhtä nopeasti, ei pidä muutoksista eli päivärutiinien rikkoutumisista tai lähtötilanteista, kestää vähän aikaa sopeutua muutoksiin ennen kuin uskaltaa lähteä viipottamaan, reagoi pienempiin ärsykkeisiin kuin helppo vauva, vetäytyy ja on vaikeampi innostaa mukaan.



Vaikean temperamentin vauvoja on vähiten, mutta he taitaa olla niitä joiden kanssa etenkin kokemattomat vanhemmat ovat aivan epätoivoisia. Vauvalla ei ole helposti löydettävissä rytmiä, hän ei meinaa pystyä rauhoittamaan itseään ja toisaalta hän reagoi pieniin ärsykkeisiin voimakkaasti, on epäsosiaalinen ja sopeutuu hitaimmin uusiin tilanteisiin.



Ja luonnollisesti esimerkiksi vauvan terveydentila vaikuttaa siihen miten palkitsevaa hänen kanssaan on olla ja minkä verran saa nukuttua jne. Mutta kyllä se on niinkin, että helpon vauvan kanssa on helppo olla rento, koska vauvalta saa niin paljon positiivista palautetta. Ja positiivinen palaute saa vanhemmat antamaan lapselle entistä enemmän positiivista huomiota, joten koko perhe on paremmalla tuulella ja vanhemmat myös uskovat olevansa erinomaisen loistavia vanhempia. Vaikean vauvan vanhemman jaksaminen on koetuksella, vanhempi ei saa vauvalta "kiitosta" eikä vauva myöskään saa vanhemmiltaan yhtä paljon positiivista huomiota kuin helppo, aurinkoinen vauva. Varmaankin noiden temperamentiltaan hitaasti lämpenevien lasten kanssa vanhemmilla voi olla vaikeuksia ja he voivat olla pettyneitä, jos he odottavat lapseltaan nopeaa sopeutumista, aktiivisuutta ja sosiaalista rohkeutta. Mutta näiden lasten kanssa varmasti se vanhemman asenne, kannustaminen ja rutiineista kiinnipitäminen, sekä niiden vaikeiden tilanteiden ratkaiseminen - ne lähdöt ja muut muutokset - parhaalla mahdollisella tavalla, on suuressa roolissa.



Meillä on äärihelppo vauva, olen huomannut että sellaisissakin tilanteissa, joissa monet muut helpotkin vauvat pelästyvät ja alkavat itkemään, kaatumiset vesilätäkköön vaikka tai sepelillä käveleminen paljain jaloin, tämä saattaa kyllä hätkähtää ja ottaa takapakkia, mutta ei muuta. Reagoi kipuun itkemällä, mutta ei ihan pieneen, esimerkiksi joku kuuman uunin luukkuun koskeminen ei aiheuta itkua, siitähän saa käden pois. Hoitopaikkaan jääminen, ei mitään, vilkuttaa vaan heipat ja lähtee omiin leikkeihin. Ei ole vierastanut, tykkää kaikista ihmisistä ja eläimistä. On nukkunut alusta asti hyvin, syö silloin kun annetaan ruokaa, ja jos on päiväunet jääneet väliin tai päässyt tulemaan kova nälkä, ainoastaan kitisee vähän enemmän silloin kun jotain kielletään, muusta ei huomaa että on väsy tai nälkä. Pienen opettelun jälkeen vaihtoi helposti rinnalle nukuttamisesta omaan sänkyyn itsenäisesti nukahtamiseen. Protestoi tosi väsyneenä autonistuimeen vyöttämistä, mutta vain sen aikaa että vyöt saadaan kiinni. Istuu vaunuissa kunnes nostetaan pois, leikkii pitkiä leikkejä ja lukee kirjoja yksinään jne... Ainoa haaste mikä tämän kanssa voi tulla, olisi ehkä juuri sellainen karmea metsään häviäminen, koska ei tuo välttämättä tosiaan välitä yksin jäämisestä mitään eikä katso taakseen, kun lähtee viipottamaan. On luottavainen ja lähtee kenen tahansa matkaan.



Tässä voi helposti ajatella, että olen vaan niin erinomaisen rento ja joustava vanhempi, kun olen lapsestani saanut näin rennon ja joustavan. TAI sitten voisi huomioida, että minä olen näin rento ja joustava temperamenttini ja siitä johtuvan positiivisen varhaislapsuuteni takia, ja samasta syystä lapseni temperemantti on mikä on ja hän myös on saanut paljon positiivista huomiota koko ikänsä, ja siksi on noin rento ja joustava.

kivasti,mutta itki melkein aamusta iltaan ekat 3-4 kk.oli koliikkivauva.

Hoitajat kyllä jo laitoksella huomasivat vauvan temperamentin ja muutamat varoittelivat, että saattaa tulla haastavaa.



Nyt on hieman helpottanut, kun on 2v. Uhmaikä ei tunnu missään.

ja nopeasti reagoiva. tarkoitin, että olen hieman tottunut ja siksi tuo tavallista kovempi uhmaikäkään ei tunnu enää niin haastavalta.

Hoitajat kyllä jo laitoksella huomasivat vauvan temperamentin ja muutamat varoittelivat, että saattaa tulla haastavaa.

Nyt on hieman helpottanut, kun on 2v. Uhmaikä ei tunnu missään.

jos on vauva, jolle elämänalku on poikkeuksellisen haastava. Ei viihdy missään, häiriintyy helposti ja kaikesta, viihtyy vain liikkeessä ja tietyssä asennossa, syö jatkuvasti, nukkuu pikkupätkiä jne. Äidin asenne ei näihin vaikuta mitenkään, mutta jokainen todellakin väsyy jossain vaiheessa, ihan niinkuin joku jo mainitsikin.

2 kertaa yössä ja on minusta helppo vauva. aurinkoinen ja tomera vauva joka valloittaa hymyllään. Ei se herääminen yöllä tee vauvasta vaikeahoitoista, mutta näköjään mammat on niin tottuneita siihen, että pitää saada täydet unet nukuttua ja pidetään hankalana jos herää usein yössä.



Onko helppo vauva siis sellainen joka ei herää öisin, on hiljaa päivällä ja mielellään omissa oloissaan?. Sellaista vauvaa pitäisin aikalailla nukkena.

että pelkkä heräily tarkoittaa vaikeahoitoista vauvaa? Tässähän on päinvastoin lueteltu hyvinkin perinpohjin mitä temperamenttierot tarkoittavat, ja jos yhtään luit, niin aika paljon muustakin on kyse kuin parista yöheräämisestä.