G: kauheimmat muistosi päiväkodista?
itse muistan vuodelta 80-82 kuinka minua pakkosyötettiin tarhassa, kerran äitini tuli hakemaan mua klo 17 ja olin joutunut tarhan keittiöön arestiin edessäni kylmä peruna! Kun en ollut syönyt sitä niin jouduin yksin istumaan sen lautasen edessä KUUSI TUNTIA :(
Edelleenkään en voi sietää perunaa. YÖK
Kommentit (20)
ja nyt kun mietin ..tätikin toimi oikein haukoin henkeä jota en saanut ni täti kävelytti minut ulos ja vasta siellä alkoi lyömään selkään..
puntit talvikenkien sisään, vaikka ne piti laittaa päälle. Tästä ehkä pahin tuska.
Kerran pissasin housuuni, kun en suostunut ikinä käymään tarhan vessoissa (olin hoidossa vain 4h päivässä).
Satutuokiolla näytin huonovointiselta, minulta kysyttiin, oksettaako. No en tietenkään myöntänyt, ja sekunnin päästä oksensin eturiviläisten niskaan.
Syöminen olisi ollut varma trauman paikka, mutta koska mun äiti oli kertonut tarhantädeille, ettei minun varsinaisesti tarvitse syödä, koska kotona on aina ruoka heti kahden jälkeen, jolloin mut haettiin kotiin.
Itse olin lapsena erittäin herkkä ja ujo (ujo en ole enää). Yritin koko päivän vain piileskellä ja muuttua näkymättömäksi, en pitänyt tädeistä yhtään. Pikkuveljeni puolestaan paineli koko päivän ympäriinsä kakat housussa.
Kun seuraavana päivänä äiti yritti kerätä voimia viedä meidät sinne takaisin, veljeni oli sanonut: "Mutta äiti mehän oltiin siellä jo!" Oli varmaan ajatellut sen olevan jokin rangaistus tai vastaava. Se ensimmäinen päivä jäi sitten myös viimeiseksi ja meille palkattiin lastenhoitaja, josta tuli meille todella rakas, kuin ylimääräinen isovanhempi.
Maito oli loppu, vettä ei saanut juoda, piimää oli lasissa... Istutettiin piimä lasi edessä, pakko olisi ollut juoda, yritin hörppiä oksennus refleksien kera... Lopulta kuitenkin antoivat periksi. En juo edelleenkään piimää, YÖK!!!
Toiseksi, päiväunilta heräteltiin välipalalle, jos ei herännyt kerrasta ja jo ollut pukemassa niin jäi ilman välipalaa, siitä muistan kun olisi ollut jotakin suurtakin herkkua esi pannaria tms ja ilman jäätiin silloisen parhaan kaverin kanssa. Luonnostaan hidas herääjä...
Minunkaan ei muuten tarvinnut syödä siellä päiväkodissa, ja muistan kuinka kiitin siitä luojaani kun näin millaista ruokaa ja millaista syöttämistä se oli.
Maito oli loppu, vettä ei saanut juoda, piimää oli lasissa... Istutettiin piimä lasi edessä, pakko olisi ollut juoda, yritin hörppiä oksennus refleksien kera... Lopulta kuitenkin antoivat periksi. En juo edelleenkään piimää, YÖK!!! Toiseksi, päiväunilta heräteltiin välipalalle, jos ei herännyt kerrasta ja jo ollut pukemassa niin jäi ilman välipalaa, siitä muistan kun olisi ollut jotakin suurtakin herkkua esi pannaria tms ja ilman jäätiin silloisen parhaan kaverin kanssa. Luonnostaan hidas herääjä...
Suu pestiin saippualla, koska joku muu oli kiroillut ja hoitotäti ei uskonut etten ollut minä... En siis koskaan ollut kiroillut, enkä siis vieläkään mielellään..
kun eräs täti kertoi unisaduksi jonkun oikeasti tosi pelottavan ja huonosti loppuvan sadun ja sen jälkeen kumartui, katsoi suoraan minuun ja kysyi "No Tiina, pelottaako?", Ja kyllä taisi pelottaa kun sen muistan vieläkin.
myös noi syömään pakottamiset. Itse tosim olen ollut aina hyvä syömään, mut ei ollut kiva katsoa kun kaveri oksentaa vieressä, kun pakotetaan syömään. Muistanpa senkin että ruokana oli tuolloin pinaattikeittoa kananmunalla :S
kun ekaluokkalaisena katselin säälien koulun pihassa kun naapuritontilla lapset olivat päiväkodissa ja kurkottelivat meitä sieltä aidan yli. He näyttivät kuin olisivat olleet eläimiä eläintarhassa... aidattuna sinne, poloiset.. Itse en ole koskaan ollut päiväkodissa, mutta säälitti yksi kaveri, joka joutui siellä "tarhattuna" olemaan joka päivä kun hänen äitinsä kävi töissä.
Rusinakeiton pakkosyöttäminen. Meitä oli aika monta muksua istumassa tuntitolkulla lautasen ääressä kun ei vaan pystytty syömään. En muuten vieläkään suostu rusinakeittoa syömään, oksettaa ajatuskin.
En millään saanut mannapuuroa alas, mutta päiväkodin johtaja pakotti syömään. Nikotellen ja yökkien sitten tein niin.
Meni muuten yli 40 vuotta ennen kuin seuraavan kerran suostuin kyseistä ruokaa maistamaan.
Mulla on mielikuvia,että rangaistiin syyttä ja pistettiin penkille häpeämään.Esim. sanottiin,ettei saa lähteä yhdestä leikkihuoneesta mihinkään.Sitten ei vaan piitkään aikaa näkynyt tätejä ja oli mentävä vessaan.Siitä sai sitten eristystä ja leikkikiellon
Syö viilisi. En pysty aikuisenakaan, vaikka lähes kaikkiruokainen olen. Mandariinien syöminen, kalvot jäivät kurkkuun, olen vieläkin nielemisongelmainen. Ja päiväunet, voi v*. Pakko "nukkua" pari tuntia 5-6 v vaikka ei väsyttänyt. Taitettavien sänkyjen välissä saranapuolella saattoi toisen kohtalotoverin kanssa sormia heilutella, sekin kiellettiin. Ja jos vessaan uskaltautui, niin muistan ne katseet...
Jäin jumiin vessaan ja sain kuulla vaikka mitä. Pissa housuun ja johan kaikki tiesi.Terveisiä Sampolaan, Ouluun 80-luvun alusta.
Lopetin päiväunien nukkumisen niin pienenä, etten muista edes ikinä moista toimintaa harjoittaneeni. Todella ankeita loputtomia hetkiä sellaisessa vaaleanvihreässä pussisängyssä, josta näkyi vain katto. Opin kyllä viihdyttämään itseäni harjoittelemalla, kuinka monella tavalla kaksi ponnaria voi solmia yhteen, tai ottamalla päästäni hiuksen ja soittamalla sitä etuhampailla. Luovuus kukkii päiväkodissa :D
pinaattikeittoa jossa puolikas kananmuna, hyi olkoon.
kun olin purrut takaisin yhtä poikaa, joka puri minua ensin.
juotettiin piimää väkisin.. olisin halunut maitoa/mehua mutta sitten ne tuputti sitä piimää! ja en saanut nousta pöydästä ennen ku lasi olki tyhjä! HYI! tänä päivänäkään en juo piimää!!
itselläni on hyviä muistoja meripihkan päiväkodista 90-luvun alusta. en okeasti muista mitään pahaa sieltä tarhasta enkä tädeistä. en muista että ketään olisi pakkosyötetty tms.
järkyttää lukea noita pakkosyöttämis uutisia kun kerran AINA sanotaan että pitää maistaa ja jos ei tykkää niin ei ole pakko syödä :(
eikö ne täsit ymmärrä että lapsille JÄÄ TRAUMOJA.
antaisi olla ilman ruokaa ja seuraavaksi on sitten välipala joka varmasti maistuu kun on nälkäkin.
eniten oman lapsen kohdalla pelottaa se että kiusataanko tarhassa. aloitti syksyllä tarhan ja kiusattiinhan häntä. pahin kiusaaminen loppui kun kerroin asiasta tarhaan.
eniten muita kiusaavat on kyllä nää lellityt ainoat lapset "jotka ei ikinä tee mitään pahaa".
olin lastentarhassa (siina vanhassa Ebeneserissa Helsinginkadulla 1971 -73) tosi huono syomaan. Usein istuin poydassa muiden mentya, mutta samaa tekivat sukulaisetkin, ainoastaan oma aiti ei stressannut.