No nii, hyvät on sotkut, kun mies kävi hiukka juhannusjuhlissa...
Vielä tietysti nukkuu, kun puoli 5 oli kello, kun joku kaveri toi kotiin. Mies oli vain alkkareissa ja nekin likomärät, aivan sekaisin oli. Herätti lapset tietysti, kun etsi kuivia housuja, joita ei edes löytänyt kun oli niin päissään, että minä ne sitten hain. Nooh, mies vaihtoi pökät, kävi veskissa ja meni pesuhuoneen lattialle oksentamaan. Nukkui sen örkän päälle.
Klo 6 ovea hakattiin, menin katsomaan ja joku miehen kamu siellä etsi miestäni, kun oli yöllä hävinnyt mökin saunasta. Kotonahan tuo nyt oli. Heräsi oksennuksen päältä, lähti keittiöön, katsoi mattojen alle, tiedä sitten mitä haki. Komensin takaisin pesuhuoneeseen, kun oli ihan örkässä. Pesulle ei suostunut. Vaihtoi taas puhtaat pökät, joita ei löytänyt, vaan minä hain ja siinä mies sitten munat paljaana käveli ja yksi lapsista oli hereillä, ihmetellen että onko isi kipeä. (ei ole koskaan nähnyt noin humalassa)
Tietysti mies ehti istua kangassohvalle laittamaan niitä alkkareitaan ja sotki sohvan oksennukseen, onni että päälliset saa irti ja voi pestä ja olenkin jo aamulla pessyt. Ja putsannut oksennuksen palasia lattialta ennen lasten aamuheräämistä. Mies meni makkariin ja nukahti sinne, ja saapa muuten pestä sitten lakanatkin. Ja olen säästänyt pesuhuoneessa olevat örkät ja märät sekä örkkäiset alkkarit miehelle, saa sitten itse siivoilla kun heräilee...
vauhdikasta juhannuspäivää vaan muillekin...
Kommentit (46)
jatkotoimenpiteeni olisivat seuraavat:
- ottaisin yhteyttä perheneuvolaan, josta haluaisin jonkun ammattilaisen selvittämään miten nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet lapsiin. Onhan selvää, että ainakin turvallisuuden tunne kärsii paljon siitä, että aikuinen johon kuuluisi turvautua, käyttäytyy noin järkyttävällä tavalla. Eli siis haluaisin ammattilaisen apua varmistaakseni, että lapsilla on kaikki hyvin.
- pariterapia. parisuhteen jatkumisen ehto olisi että mies ymmärtää takuulla, millaista vahinkoa hän perheelleen tuottaa käytöksellään.
- todennäköisesti eroaisin kuitenkin.Ja kyllä, ihan kerta riittäisi.
Ammattiapua ja pariterapiaa kun mies vetää kerrankin lärvit!!!! Siis tervetuloa maailmaan ;)
Ap:lle tsemppiä!
valokuvia ottamaan, niistä saa hyvää materiaalia sukujuhliin.
av-mammoja palstalla..
jos mun mies vetais vaikka kerran vuodessa tollaset ihan kauheet kannit niin ei siita mitaan seuraisi, kylla sita sattuu. ma olen itsekin vetanyt muutaman kerran ihan overiksi, eipa ole onneksi mies laittanut pihalle.
aivan eri asia on jos tallaista tapahtuu joka kuukausi tai muuten useammin.
Toisten mielestä on ihan ok ottaa ne perseet kerran vuoteen eikä siinä mitään, toisten mielestä taas ei. Mun mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa, mutta hän onkin kasvanut tuiki tavallisessa perheessä, jossa otettiin silloin tällöin alkoholia ja oltiin humalassakin ihan satunnaisesti. Minä taas alan hermostua jo siitä, että huomaan jonkun ottaneen alkoholia, vaikkei olisi edes humalassa (eli haistan alkoholin, huomaan reagoinnin hidastumisen tai näen juomisen). Minä kasvoinkin alkoholistiäidin kanssa perheessä, jossa nurkissa pyöri eilen baarissa tavattu Make vai Eskokohan sen nimi nyt oli vetämässä milloin mitäkin, ja tuollainen meininki, mitä ap kuvaa, oli ihan arkipäivää alkaen iltapäivästä klo 17 aina sinne aamuun asti. Minä en osaa suhtautua alkoholiin normaalisti, ja alkoholin vaikutuksen alaisena olevat ihmiset ahdistavat ja hermostuttavat minua, vaikka miten yritänkin itselleni vakuuttaa, että kaikki on ok eikä pari kaljaa haittaa mitään.
En siis usko, että saisin itseni aivopestyä kestämään tuollaista käytöstä edes kerran elämässä mieheltäni, en ole toistaiseksi sitä pystynyt sietämään enkä usko siihen pystyvänikään. Sen sijaan mieheni olen onnistunut aivopesemään niin hyvin, että torstaina kaupassa käydessämme mies katseli kaljaa lavatolkulla kantavia ihmisiä ja mietti ääneen, että on se kumma kun suomalaisten on pakolla juhlittava juhannustakin, vaikka se on niin kamalaa että kestääkseen sen on juotava itsensä tainnoksiin ja varmistettava, ettei siitä ainakaan jää yhtään muistikuvaa. Ja tämä mies oli todellakin, jos ei alkoholisti, niin riskiryhmää, kun tapasimme, ja vielä kolme vuotta sitten oli ihan tavallista, että tuli pikkuisen ylilyöntejä, kun vaihtoi vapaalle ja lähti kavereiden kanssa "yhdelle". Mies oli ties kuinka monessa tappelussa ja onnettomuudessa, heräsi monesti putkasta ja milloin mistäkin, hävitti omaisuuttaan ja rikkoi tavaraa. Tätä tapahtui kerran tai kaksi vuodessa, enkä minä osannut koskaan siihen suhtautua niin, että "kerrankos sitä". Pelkäsin reissuja jo etukäteen, ja jälkikäteen niistä tuli aina riitaa. Asiaa oli miehen kanssa juteltu ja käyty läpi monen monta kertaa, ja oli sovittu, että jos haluaa olla umpitunnelissa, ei tulisi yöksi kotiin, mutta eihän se koskaan tuntunut jakeluun asti menevän. Minä jätin miehen monesti ulos nukkumaan, mikä oli sinänsä ihan helppo juttu, kun yleensä nämä reissut olivat kesäaikaan. Kerran soitin poliisin hakemaan miehen putkaan, kun oli talvi.
Olihan se mies jonkin aikaa äkeissään, kun jäi ulos yöksi, ja kirosi sitä, ettei hän kuulemma tekisi koskaan niin minulle. No, minäpä en koskaan tehnyt hänelle sitä temppua, että hän olisi joutunut sellaista edes miettimään. Olen ollut humalassa, mutten koskaan niin överikännissä, etten olisi kuitenkin päässyt omin voimin kotiin ja nukkumaan. Minä olen vannonut, ja miehellekin sanonut, etten enää koskaan hyysää ainuttakaan känniääliötä nurkissani, kun äitini hyysäämisestä pääsin. No, sittemmin mies on lopettanut överijuomisen kokonaan (kolmeen vuoteen ei ole ylilyöntejä tullut), vaikkei täysi absolutisti olekaan.
Mutta en tosiaankaan ole sitä mieltä, että kyllä ap:n olisi ehdottomasti nyt heitettävä mies pihalle ja hakeuduttava lasten kanssa terapiaan - jos asia kerran on ap:lle itselleen ok, lapset eivät kovin kummoisesti säikkyneet ja heille on selitetty, miksi isi oli sellainen kuin oli, niin mikäs siinä. Ap olkoon miehensä juomisesta mitä mieltä hyvänsä, saanhan minäkin olla itse sitä mieltä mitä olen. Mutta näin alkoholistin lapsena sanoisin, ettei tuollaisia övereitä tuosta vain satu. KYllä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, että jos ei ole alkoholia aikoihin ottanut, se kiipeää päähän aika sutjakasti, ja kyllähän sen jokainen itsestään huomaa, koska alkaa olla humalassa, jolloin voi päätellä, että ehkä on aika lopettaa, jos ei överiksi tahdo vetää. Ja aika harvoin taidetaan ketään väkipakolla känniin juottaa, useimmat suomalaiset osaavat ihan itse nostaa kuppiansa, joten kyllä se oma valinta ja oma vika on.
Vielä tietysti nukkuu, kun puoli 5 oli kello, kun joku kaveri toi kotiin. Mies oli vain alkkareissa ja nekin likomärät, aivan sekaisin oli. Herätti lapset tietysti, kun etsi kuivia housuja, joita ei edes löytänyt kun oli niin päissään, että minä ne sitten hain. Nooh, mies vaihtoi pökät, kävi veskissa ja meni pesuhuoneen lattialle oksentamaan. Nukkui sen örkän päälle.
Klo 6 ovea hakattiin, menin katsomaan ja joku miehen kamu siellä etsi miestäni, kun oli yöllä hävinnyt mökin saunasta. Kotonahan tuo nyt oli. Heräsi oksennuksen päältä, lähti keittiöön, katsoi mattojen alle, tiedä sitten mitä haki. Komensin takaisin pesuhuoneeseen, kun oli ihan örkässä. Pesulle ei suostunut. Vaihtoi taas puhtaat pökät, joita ei löytänyt, vaan minä hain ja siinä mies sitten munat paljaana käveli ja yksi lapsista oli hereillä, ihmetellen että onko isi kipeä. (ei ole koskaan nähnyt noin humalassa)
Tietysti mies ehti istua kangassohvalle laittamaan niitä alkkareitaan ja sotki sohvan oksennukseen, onni että päälliset saa irti ja voi pestä ja olenkin jo aamulla pessyt. Ja putsannut oksennuksen palasia lattialta ennen lasten aamuheräämistä. Mies meni makkariin ja nukahti sinne, ja saapa muuten pestä sitten lakanatkin. Ja olen säästänyt pesuhuoneessa olevat örkät ja märät sekä örkkäiset alkkarit miehelle, saa sitten itse siivoilla kun heräilee...
vauhdikasta juhannuspäivää vaan muillekin...
Sun olisi pitänyt tietää miehen pikkuhousun väristä ja syvällisistä keskusteluista silloin vuonna yks ja kaks että miehes tulee 2010 juhannuksena kännissä kotiin puoli viisi ja tämän tiedon nojalla osata sanoa muuten kaikinpuolin ihanalle ihmiselle että "Ei kiitos, en halua naida sinua, käytöksesi on tulevaisuudessa, yhtenä tiettynä juhannuksena 2010, huolestuttavaa"
Mutta menepä naimisiin perus-av.n kanssa. Yhtään ainotta yllätystä ei elämässäsi sen jälkeen vastaan tule. Kuolemakin on ennalta harkittu ja asiallinen.