oon kateellinen teille joiden miehet pystyvät lastensa kanssa samoihin asioihin kuin te.
Mun mies ei, tai sit se ei halua. Esim, käymään kaupassa kahden lapsen kanssa, tekemään muutaman päivän reissuja niiden kanssa (mullekin rankutti kokoajan oliko raskas reissu kun viime kesänä tein 6 pv:n reissun ja menin junalla kaupungista toiseen)
No kyllä se ainakin yhden lapsen kanssa nuo pystyis tekemään, että parempi sekin, kun ei mitään. Päiväreissuja tekee kyllä vanhempiensa mökille noiden kanssa. Mutta miehellä "ottaa aina vähän vaikeeasti" noiden lasten kanssa, eli asenne ei ole oikea. Minusta kaikki ovat asennekysymyksiä. (Toki mukaavudenhaluinenkin saa olla, niin kuin minä enemän kuin toiset mutta vähemän kuin toiset)
Kommentit (9)
Hoitovapaa lähensi ja valoi itseluottamusta
Meilläkin auttoi kun mies oli kakkosen kanssa kotona puolivuotta kun palasin äitiysloman jälkeen heti töihin. Ei ole nyt kakkosen kanssa niin avuton ja kai se mikä on erona, että ottaa itse vastuun. Esikoisen aikaan lapsi oli varmaan joku kummajainen ja hieman vieras, kun ei joutunut etsimään itse selviytymisen keinoja.
Ja sit on asioita joita se ei halua tehdä, niin ei osaa eikä voi. Kuten esim laittaa pyykkejä oikein kaappiin oikeille ihmisille ja paidat ja housut eripinoihin. Eli kyllä kaikki miehetkin PYSTYY jos HALUAA. Siitä se on kii. Aikusia ne on. Ja ihan omasta viitseliäisyydestä kii. Tosin, ei meilläkään ois niin montaa lasta hommattu jos ihan kaikki ois mun harteilla! Jaettu ilo on suurempi ilo. Kaikki on asenteesta kii. :)
Pistä ukkos pystymään!
Kaikki on asenteesta kii. :)
tuota, mutta eipä niitä pakottavia tilanteita ole tullutkaan :) Itse melkeinpä nautin lasten kanssa kaupassa käymisestä (ja siitä matkustelusta). No ilonsa kullakin. ap
(tai ois jo aiemmin pystynyt käymään, mutta niitäpä ei ole tullut) ap
no mitä hyötyä jos pystyy kun on töissä kuitenkin suurimman osan aikaa.
ja jos lapset tappelevat ja riehaantuvat kahdestaan niin onhan se nyt ihan eri asia mennä 2 lapsen kanssa ja miksi edes mennä jos ei pakko?
lupasi hakea lapset kerhosta, ettei mun tarvinnut töistä juosta kieli vyön alla. Muutaman kerran onnistui, mutta sitten kun muutettiin hiukan kauemma, niin äijä ilmoitti, että hänestä on niin vaikeeta kuskata väsyneitä lapsia junassa. Joten minähän niitä sitten edelleen roudasin, ihan mielelläni.
ja hoisi kolmea lastamme kotona minun ollessa töissä. Sen jälkeen on tarttunut samoihin hommiin kuin minäkin. Se lähensi miestä ja lapsia toisiinsa.