Millainen mies antaa vaihtoehdoiksi eron tai abortin kun kyseessä yllätysraskaus?
Me olimme puhuneet, että lapsilukumme on jo täysi, ehkä joskus vuosien päästä iltatähti, mutta tuokin oli iso ehkä.
Nyt kävi kuitenkin niin, että ehkäisy petti ja minä olen raskaana. Mieheni antoi tasan kaks vaihtoehtoa joko abortti tai ero.
En usko, että kykenen aborttia tekemään, toisaalta en tiedä haluanko menettää miestäni. En kyllä olisi uskonut, että mieheni kiristäisi tällä tavalla ja kun ollaan koettu monta muuta vastoinkäymistä ja niistä on selvitty yhdessä toinen toista tukien niin tällainen lievästi sanottuna ihmetyttää.
Kommentit (113)
Lapset on yhdessä haluttu ja kaikki ovat toivottuja, joskin kahteen (ensimmäinen ja kolmas) raskauteen mies sai minua jonkin aikaa suostutella.
Muuten meillä yleensä keskustellaan asioista eikä tehdä niin kun jompi kumpi haluaa vaan ne on monesti kompromisseja.
Yritän kyllä vielä keskustella mieheni kanssa, mutta jos ei suostu keskustelemaan niin ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kun laittaa eropaperit vetämään. Aborttia luultavasti katuisin myöhemmin.
ap
Mä taidan olla kylmä ihminen, mutta olisin abortin kannalla, jos rakastat miestäsi ja haluat hänen kanssa olla. Vaikka noi onkin yhteisiä asioita, niin miehelläkin on oikeus sanoa mielipiteensä, aina ei tarvitse mennä naisen mielipiteen mukaan.
Vastuu lapsesta on aika iso juttu enkä tarkoita nyt pelkästään taloudellista vastuuta. Olen itse 5 lapsen perheestä enkä tajua, miksi vanhempani laittoivat meitä niin monta maailmaan, kun eivät pystyneet huolehtimaan kuin ehkä yhdestä tai kahdesta kunnolla. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän huomiota ja muita resursseja kukin lapsi saa. Tämähän on aivan selkeää matematiikkaa, jonka miehet yleensä tuntuvat ymmärtävän paremmin kuin naiset.
Mielestän kaikki keinot ovat sallittuja silloin, kun pidetään jo olemassaolevien lasten puolta. Heistä tulee huolehtia ensisijaisesti, ja tähän ap:n miehenkin ajattelu luultavasti pyrki. Uhkaamalla erolla hän yritti saada ap:n järkiinsä.
Vastuu lapsesta on aika iso juttu enkä tarkoita nyt pelkästään taloudellista vastuuta. Olen itse 5 lapsen perheestä enkä tajua, miksi vanhempani laittoivat meitä niin monta maailmaan, kun eivät pystyneet huolehtimaan kuin ehkä yhdestä tai kahdesta kunnolla. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän huomiota ja muita resursseja kukin lapsi saa. Tämähän on aivan selkeää matematiikkaa, jonka miehet yleensä tuntuvat ymmärtävän paremmin kuin naiset. Mielestän kaikki keinot ovat sallittuja silloin, kun pidetään jo olemassaolevien lasten puolta. Heistä tulee huolehtia ensisijaisesti, ja tähän ap:n miehenkin ajattelu luultavasti pyrki. Uhkaamalla erolla hän yritti saada ap:n järkiinsä.
Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kovin monta lasta olisi ollut viisasta laittaa alulle. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin olisi sulaa hulluutta tehdä 75-vuotiaalle mummolle lonkkaleikkaus. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kannattaisi tarjota asunto pitkäaikaistyöttömälle, alkolisoituneelle luuserille. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin ainoastaan lahjakkaat lapset kannattaisi kouluttaa yliopistoissa.
Onneksi elämä ei ole matemaatiikkaa. Myös heikommilla on silloin mahdollisuus.
No entä jos tapaat uuden elämänkumppanin ja hän haluaa lapsen ja jättää sinut jos et suostu isäksi??
Minä ilmoitin vaimolle, että liitto ei kestä enää yhtään lasta. Eikä kestänyt. Lasten kanssa olen toki edelleen, mutta naiselle annoin menolipun.
Jos lapsilta kysyttäisiin niin hekin varmaan mielummin valitsisivat nykytilanteen jos vaihtoehtona on se, että isä muuttaa pois, ap jää yksin kuuden lapsen kanssa, elintaso laskee, hermot kiristyy... Mut mitäs pienistä..
Vastuu lapsesta on aika iso juttu enkä tarkoita nyt pelkästään taloudellista vastuuta. Olen itse 5 lapsen perheestä enkä tajua, miksi vanhempani laittoivat meitä niin monta maailmaan, kun eivät pystyneet huolehtimaan kuin ehkä yhdestä tai kahdesta kunnolla. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän huomiota ja muita resursseja kukin lapsi saa. Tämähän on aivan selkeää matematiikkaa, jonka miehet yleensä tuntuvat ymmärtävän paremmin kuin naiset. Mielestän kaikki keinot ovat sallittuja silloin, kun pidetään jo olemassaolevien lasten puolta. Heistä tulee huolehtia ensisijaisesti, ja tähän ap:n miehenkin ajattelu luultavasti pyrki. Uhkaamalla erolla hän yritti saada ap:n järkiinsä.
Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kovin monta lasta olisi ollut viisasta laittaa alulle. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin olisi sulaa hulluutta tehdä 75-vuotiaalle mummolle lonkkaleikkaus. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kannattaisi tarjota asunto pitkäaikaistyöttömälle, alkolisoituneelle luuserille. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin ainoastaan lahjakkaat lapset kannattaisi kouluttaa yliopistoissa.
Onneksi elämä ei ole matemaatiikkaa. Myös heikommilla on silloin mahdollisuus.
maailma tuntuu olevan oman minän jatke. Ja jos tuo jatke välillä hiukkasen haraa vastaan, kyse on vähintäänkin narsismista, jos ei jostakin pahemmasta.
Siis ihan vitun oikeasti, parisuhde ei ole mikään naisen lenkkikenttä, pennut.
miehellä ei mitään sanomaista perheen asioihin. Näköjään miehen pitää pitää suu kiinni ja suostua mihin nainen haluaa tai ukko lentää pihalle ja vauhdilla. Ihme porukkaa täällä on tosiaan ja olen huomannut ja en voi kun ihmetellä miten pihalla naiset nykyään on.
En mä pidä miehenä sellaista miestä joka ei kykene keskustelemaan asiasta eikä kuuntelemaan puolisoaan vaan latelee vaan kylmästi vaihtoehdot pöytään ja käskee valita. AP sentään haluaisi jutella asiasta ja miettiä yhdessä mitä tehdään. Tosipaikan tullen mies sysää vastuun ja syyllisyyden kokonaan naiselle. Oikeasti ei tuo ole miehen ja isän puolelta reilua touhua, ei todellakaan.
kuten äiti sanoo. Huomaa ironia.
koskaan? Vieläköhän lapset ovat sitä mieltä, että juu parempi näin. Ja edelleen nainen joutuu sen abortin kokemaan, ei se miestä niin paljon hetkauta.
Minä suosittelen ap, että keskustelet miehesi kanssa. Teillä on takana tosi pitkä liitto ja jos aiemminkin olette voittaneet vaikeudet ja pysyneet yhdessä niin miksi nyt pitäisi olla toisin?
Meillä oli vastaava tilanne, lapsia viisi ja kuudes ilmotti yllättäen tulostaan. Mieheni reagoi samoin kun ap:n mies eli sanoi abortti tai ero. Minä en aborttia pystynyt tekemään ja laitoin eropaperit vireille. Mieheni alkoi etsiä uutta asuntoakin, mutta niitä löytyy täältä huonosti ja kun raskauteni oli puolivälissä niin mieheni tajusi (tai sillon kertoi minulle), ettei halua minusta erota tai hajottaa meidän perhettä. Jatkoimme yhdessä ja nyt meidän yllätys on jo pari vuotias ja mies on todella onnellinen kuuden lapsen isä.
Jos lapsilta kysyttäisiin niin hekin varmaan mielummin valitsisivat nykytilanteen jos vaihtoehtona on se, että isä muuttaa pois, ap jää yksin kuuden lapsen kanssa, elintaso laskee, hermot kiristyy... Mut mitäs pienistä..
Vastuu lapsesta on aika iso juttu enkä tarkoita nyt pelkästään taloudellista vastuuta. Olen itse 5 lapsen perheestä enkä tajua, miksi vanhempani laittoivat meitä niin monta maailmaan, kun eivät pystyneet huolehtimaan kuin ehkä yhdestä tai kahdesta kunnolla. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän huomiota ja muita resursseja kukin lapsi saa. Tämähän on aivan selkeää matematiikkaa, jonka miehet yleensä tuntuvat ymmärtävän paremmin kuin naiset. Mielestän kaikki keinot ovat sallittuja silloin, kun pidetään jo olemassaolevien lasten puolta. Heistä tulee huolehtia ensisijaisesti, ja tähän ap:n miehenkin ajattelu luultavasti pyrki. Uhkaamalla erolla hän yritti saada ap:n järkiinsä.
Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kovin monta lasta olisi ollut viisasta laittaa alulle. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin olisi sulaa hulluutta tehdä 75-vuotiaalle mummolle lonkkaleikkaus. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kannattaisi tarjota asunto pitkäaikaistyöttömälle, alkolisoituneelle luuserille. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin ainoastaan lahjakkaat lapset kannattaisi kouluttaa yliopistoissa.
Onneksi elämä ei ole matemaatiikkaa. Myös heikommilla on silloin mahdollisuus.
En mä pidä miehenä sellaista miestä joka ei kykene keskustelemaan asiasta eikä kuuntelemaan puolisoaan vaan latelee vaan kylmästi vaihtoehdot pöytään ja käskee valita. AP sentään haluaisi jutella asiasta ja miettiä yhdessä mitä tehdään. Tosipaikan tullen mies sysää vastuun ja syyllisyyden kokonaan naiselle. Oikeasti ei tuo ole miehen ja isän puolelta reilua touhua, ei todellakaan.
Varmasti se on raskasta, mutta meillä on tähänkin asti ollut hyvä tukiverkko niin sitä se on varmasti jatkossakin, vaikka eroaisimmekin.
Lähinnä tuo erolla uhkaus tuntuu lapselliselta käytökseltä, koska mieheni ei suostu edes keskustelemaan, että miksi hän haluaa abortin, mikä pelottaa tulevassa ja uudessa vauvassa ja jos en tee aborttia niin miksi haluaa eron, eikö enää rakasta minua vai mikä mättää.
Vaikka meillä on monta lasta niin he kaikki saavat kyllä huomiota tasapuolisesti. Tiedän, ettei näin ole kaikissa perheissä, ei niissä, joissa monta lasta, mutta ei myöskään niissä, joissa vaan yks tai kaks lasta. Ei pidä mennä yleistämään.
ap
Jos lapsilta kysyttäisiin niin hekin varmaan mielummin valitsisivat nykytilanteen jos vaihtoehtona on se, että isä muuttaa pois, ap jää yksin kuuden lapsen kanssa, elintaso laskee, hermot kiristyy... Mut mitäs pienistä..
Vastuu lapsesta on aika iso juttu enkä tarkoita nyt pelkästään taloudellista vastuuta. Olen itse 5 lapsen perheestä enkä tajua, miksi vanhempani laittoivat meitä niin monta maailmaan, kun eivät pystyneet huolehtimaan kuin ehkä yhdestä tai kahdesta kunnolla. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän huomiota ja muita resursseja kukin lapsi saa. Tämähän on aivan selkeää matematiikkaa, jonka miehet yleensä tuntuvat ymmärtävän paremmin kuin naiset. Mielestän kaikki keinot ovat sallittuja silloin, kun pidetään jo olemassaolevien lasten puolta. Heistä tulee huolehtia ensisijaisesti, ja tähän ap:n miehenkin ajattelu luultavasti pyrki. Uhkaamalla erolla hän yritti saada ap:n järkiinsä.
Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kovin monta lasta olisi ollut viisasta laittaa alulle. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin olisi sulaa hulluutta tehdä 75-vuotiaalle mummolle lonkkaleikkaus. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tuskinpa kannattaisi tarjota asunto pitkäaikaistyöttömälle, alkolisoituneelle luuserille. Jos elämä olisi matematiikkaa, niin ainoastaan lahjakkaat lapset kannattaisi kouluttaa yliopistoissa.
Onneksi elämä ei ole matemaatiikkaa. Myös heikommilla on silloin mahdollisuus.
..tuli 'yllätysraskaaksi' heh..hen..
Kierot lierot ovat taas liikkeellä...
Olen miesten puolella..naiset ne haluaa lisääntyä ja täyttää maan.... Vaikka ylikansoitus on vakavin ongelmamme...
tässä asiassa niin, että miehen mahdollisuudet estää epätoivottu raskaus yltävät siihen asti, kun hän laskee siittiönsä naiseen, sen jälkeen hänellä ei ole mahdollisuuksia raskauteen vaikuttaa. Naisen mahdollisuudet estää epätoivottu raskaus jatkuvat vähän pidempään, siihen asti kun aborttia ei saa enää tehdä. Kuitenkaan en näe tässä mitään epätasa-arvoa kokonaisuutta ajatellen, nimittäin naisella myös riskit ja haittapuolet on suuremmat: okei, kondomi voi olla miehestä vähän epämiellyttävä verrattuna paljaaseen, vasektomiakin on leikkaus joten ei ihan pikkujuttu, mutta näihin verrattuna e-pillerien tai muiden hormonivalmisteiden käyttö on hankalampaa ja sillä on suurempi vaikutus terveyteen, sterilisaatio on suurempi leikkaus ja sillä on suuremmat vaikutukset naisen terveydentilaan kuin vasektomialla... Ja se tilanne jossa naisella on "valtaa" mieheen nähden eli yhdynnän jälkeiset vaiheet: Jälkiehkäisypillerit vaikuttavat naisen hormonitoimintaan, abortti taas vaikutuksiltaan ei ole mitenkään verrattavissa aikaisemmissa vaiheissa käytettäviin ehkäisytoimenpiteisiin. Ja edelleen jos ehkäisy ei toimikaan, nainen kantaa ja synnyttää lapsen. Miehen panos oli se siittiöiden laukaisu radalle ja myöhemmin mahdollisesti lapsen hoitaminen yhdessä äidin kanssa. Ihan oikeasti en näe miten tässä voidaan miestä sortaa, jos nainen ei halua sitä aborttia tehdä.
ja ehkäisy pettää, vastuu raskaudesta on myös miehen. Jos ei missään nimessä lasta halua, ei pidä missään olosuhteissa suostua seksiin.
Eikö olekin hirveää, kun naisillakin on nykyään oma tahto. Olispa ennen vanhaan :(
maailma tuntuu olevan oman minän jatke. Ja jos tuo jatke välillä hiukkasen haraa vastaan, kyse on vähintäänkin narsismista, jos ei jostakin pahemmasta.
Siis ihan vitun oikeasti, parisuhde ei ole mikään naisen lenkkikenttä, pennut.
miehellä ei mitään sanomaista perheen asioihin. Näköjään miehen pitää pitää suu kiinni ja suostua mihin nainen haluaa tai ukko lentää pihalle ja vauhdilla. Ihme porukkaa täällä on tosiaan ja olen huomannut ja en voi kun ihmetellä miten pihalla naiset nykyään on.
Olen miesten puolella..naiset ne haluaa lisääntyä ja täyttää maan.... Vaikka ylikansoitus on vakavin ongelmamme...
Tulin itse muutama vuosi sitten raskaaksi yllättäen ja avopuolisoni antoi minulle myös 2 vaihtoehtoa. Joko abortti tai ero.
Minulla on edellisestä liitosta 1 tytär ja asuimme miehen asunnossa. Mies meni aivan sekaisin raskausuutisesta vaikka olimmekin yhdessä puhuneet lapsen hankkimisesta. Mies pakkasi tavarani minun ollessani töissä ja kirjaimellisesti viskasi meidät pihalle. Onneksi löysin asunnon nopeasti ja aluksi olinkin päättänyt pitää lapsen miehen käytöksestä huolimatta. Jo asuessani muualla, mies vaihtoi mielipidettä lapsen suhteen joka ikinen päivä. Joka toisena päivänä hän oli onnellinen uudesta tulokkaasta ja joka toisena päivänä kertoi huolehtivansa siitä,ettei koskaan tunnusta lasta omakseen.
Olin tuossa vaiheessa jo erittäin masentunut ja aivan hakoteillä ja yksin koko asian kanssa. Lopuksi miehestäni ei enää kuulunut mitään, ei vastannut puheluihin,ei viesteihin. Kävin juttelemassa nauvolassa asiasta ja jouduin tekemään vieläkin raskaalta tuntuvan päätöksen raskauden keskeytyksestä.
Ilmoitin miehelle tämän keskeytyksen jälkeen,että hänen ei tarvitse enää murehtia lapsesta. Hän oli tyytyväinen tilanteeseen ,mutta 2 viikon päästä hän soitti katkerasti itkien,että olisi ehkä sittenkin halunnut lapsen.
Asia tuntuu minusta vieläkin raskaalta ja valitettavasti nainen on tuossa tilanteessa todella yksin. Toivottavasti teidän asianne järjestyvät parhain päin. Onnea ja voimia jatkossa.
Parisuhteessa päätökset tehdään yhdessä keskustelemalla eikä kiristämällä.
siinä vaiheessa ku raskautta epäilin niin mies totes et voihan sen pistää keskenkin. Seuraavana päivänä tein positiivisen testin ja olin ihan varma et ero tulee koska aborttia en olisi kyennyt tekemään. Mies onneksi kuitenkin jätti päätöksenteon mulle ja sanoi olevansa tukena, päätin mä mitä tahansa. Yllätysvauva on nyt kuukauden. Abortti tai ero-tilanteessa olisin valinnu eron.