Millainen mies antaa vaihtoehdoiksi eron tai abortin kun kyseessä yllätysraskaus?

joutuu psykiatriselle osastolle pakotetun abortin vuoksi? Mutta mitä siitä, pääasia että mies saa tahtonsa läpi....

ap joutuu psykiatriselle osastolle kun väsähtääkin kuuden lapsen yh:na.

Mutta mitsä siitä, eihän rakastava äiti nyt voi väsähtää. Tärkeintähän on, että lapset saa sisaruksen.

ei asettele ehtoja, vaan keskustelee ja tukee toista. Elämässä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan ja se on hyväksyttävä.



Yöpöydälläni on tanskalaisen perheterapeutin Jesper Juulin kirja Din kompetenta familj (en tiedä onko kirjaa suomennettu. Juul kirjoittaa perheen sisäisestä pääätöksesta: "Ibland spelar[för att fatta beslut] tiden roll, till exempel om den ena önskar göra abort och den andra inte vill det. I sådana fall finns det en god tumregel, nämligen att den mest berörda parten (i detta fall kvinnan) fattar beslutet och den andra lojalt stöder detta beslut utan att ge upp sin avvikande ståndpunkt." Eli vapaasti suomennettuna: Perheessä purkiä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun, vaikka sen syntyminen saattaakin olla monen mutkan takana. Joskus aika ei kutenkaan riitä tahän, esimerkkinä lapsi tai abortti. Juul suosittelee, että tällaisessa tilanteessa se, jota asia enemmän koskettaa ,tässä esimerkissä nainen (joka ei usko kokeilkoon raskautta ja synnytustä - oma huomioni)tekee lopullisen päätöksen. "Häviävällä" osapuolella n kuitenkin oikeus omaan mielipiiteeseensä.



Eli ap tehköön ratkaisunsa viimekädessä itse. Jos mies on niin totaalisesti sitä lasta vastaan , voi todella kysyä miksi hän ei ole sitä sterilisaatiota hankkinut.



Jaksamista, toivoo vahinkovauvastaan nauttiva onnellinen äiti

sairastuu henkisesti abortin jälkeen tai väsyy kuuden lapsen kanssa.



Minusta oleellisinta tässä on se, ettei ap:n mies edes halua keskustella vaan antaa kaksi vaihtoehtoa, joista abortti on naiselle henkisesti todella raskas (minä olen tehnyt abortin, mutta vaihtoehtona oli, että minä kuolisin raskauteen ja jo olemassa olevat lapsemme jäisivät puoliorvoiksi tai teen abortin ja saan olla äiti lapsilleni). Vieläkin mietin välillä aborttia ja se tuntuu pahalta, mutta tiedän, että meidän tapauksessa se oli oikea ratkaisu.



Sen sijaan, jos terveyteni olisi sallinut niin me olisimme pitäneet vauvan ja tuo vauva olisi ollut meidän seitsemäs. Meillä on kuusi lasta ja neljä nuorinta on melko pienillä 1-2,5v ikäeroilla

Silloin joutuu hyväksymään seuraamukset. En itse ole tehnyt aborttia, mutta täällä joku pari viikkoa sitten laittoi kertomuksia toiselta palstalta abortin tehneistä. Niissähän joku äiti joutui jopa mielisairaalaan. Jos ei nainen itse halua aborttia, en suosittele sitä tekemään.



Ymmärrän jos ap:n mies ei halua enempää lapsia, mutta nyt on jo lapsi tuloillaan, joten sille ei voi mitään. Menköön tämän jälkeen pistämään piuhansa poikki, ettei lapsia tule enempää.

sillon kun keskustelimme, ettei meille tule enempää lapsia. Mieheni ei ollut halukas tähän menemään (pelkää, että vaikuttaa hänen miehisyyteensä, todella typerää ja toisaalta oli vielä haaveissa iltatähti) ja sanoin, että jatkan joka tapauksessa pillerien syöntiä vielä toistaiseksi. Minä en sterilisaatioon ole halukas menemään, koska se on miehelle paljon helpompi tehdä ja vaikuttaa elämäänsä vähemmän ja riskejä on vähemmän, siis mitä haittoja voi olla.



Sukulaiset ja muutama muu tuttu kyllä olettaa/luulee, että meille vielä jossain vaiheessa tulee uusi perheenjäsen, koska meillä on lapset samaa sukupuolta ja lähipiirissä suuri osa ajattelee, että kyllähän me nyt halutaan vielä sitä toistakin sukupuolta.



Mietin sitäkin, että oisko mieheni voinut luottaa siihen kun me olemme aina aiemmin tarvinneet apua, jotta olen raskautunut, että tuskin meillä ehkäisykään pettää tämän takia. Minun on kyllä kuitenkin mahdollista tulla raskaaksi, mutta en niin helposti raskaudu "luomusti".



Ja vaikka täällä muutamat näyttää ajattelevan, että tahallani unohdin pillerin niin en todellakaan. Olisin kyllä keskustellut mieheni kanssa, jos minulle olisi iskenyt vauvakuume ja haluaisinkin vielä vauvan.



Eikä meillä ollut siis ihan täysin poissuljettu vaihtoehto, siksikin vasektomia ois ollut vielä hieman huono ehkäisyvaihtoehto, että vielä yksi lapsi olisi tervetullut, mutta emme olisi halunneet sitä tähän samaan syssyyn, jos sitten vuosien päästäkään. Nyt kun ns. luonto päätti toisin niin on pakko päättää tuleeko meille enempää lapsia vai ei, koska en kyllä enää uskalla pillereihin luottaa.



ap

Luulenpa, että hän hetken asiaa mietittyään ei ole enää noin jyrkkä.

Minun vaimoni tuli raskaaksi pillereistä ja kumista huolimatta. Minä painostin vaimoani aborttiin, koska en kokenut olevani valmis isäksi. Vaimoni päätti pitää vauvan. Jäin vaimoni rinnalle, vaikka olin yhä sitä mieltä, ettei minusta (sillon 21v) ole isäksi näin nuorena. Koin toisen järkytyksen kun saimme tietää saavamme kaksoset.



Vaimoni raskauden edetessä aloin vähitellen jotenkin sopeutua ajatukseen isyydestä, vaikka silti tuleva pelotti. Lopulta kaksostyttömme syntyivät ja he veivät sydämeni. Olin maailman onnellisin ne ensimmäiset pari kuukautta.



Sitten elämä kääntyi päälaelleen ja vaimollani todettiin lähes varmasti kuolemaan johtava sairaus. Muutaman kuukauden vaimoni jaksoi taistella kunnes nukkui pois.



Olen ikuisesti kiitollinen vaimolleni, että hän päätti olla tekemättä aborttia. Kaksoset ovat ainoa muistoni hänestä ja vain lasteni takia jaksoin jatkaa elämääni vaimoni kuoltua.



Näin vanhempana ja viisaampana en enää ikinä pakottaisi ketään aborttiin vaan keskustelisin eri vaihtoehdoista ja päätös tehtäisiin yhdessä.

ja olette aviossakin ehkä niin vastaukseni: typerys.

Tänään mieheni suostui keskustelemaan raskaudestani ja siitä, miksi on niin ehdoton. Ei tämä tätä tilannetta kyllä yhtään helpottanut, toi vaan lisää selvitettävää/pohdittavaa.



Mies kertoi pelkäävänsä, että miten jaksan tai hän jaksaa jos tuleva vauva on yhtä valvottava ja vaikea mitä nuorimmainen kun tämä raskaus ei muutenkaan tullut missään mielessä sopivaan aikaan. Lisäksi miehellä oli huono omatunto eräästä asiasta ja ajatteli eron olevan oikea ratkaisu.



Olemme menossa ulkopuolisen kanssa keskustelemaan. Teemme päätöksen raskauden suhteen myöhemmin, tämä on sen verran alussa, että ihan heti ei ole pakko päättää.



ap

"Ok, eli jos vaimo haluaa 12 lasta perheeseen tulee 12 lasta, vaikka mies toivoisi vain yhtä"



Ei!Vaan miehen kuuluu suostua seksiin vain ehkäisyä käyttämällä.Tai solmia putkensa.Mutta aborttiin ei saa painostaa.Jos ei tosissaan halua lapsia,pitää leikata putket poikki eikä kiristää toista osapuolta.

Mielestäni teillä on vastuu ottaa se lapsi vastaan,koska olette hänet alullekin panneet.Jos kerran mieskin halusi ehkä vielä iltatähden,niin tässä se iltatähti nyt on!Ette saa juuri tätä lasta enää takaisin tekemällä myöhemmin uuden.Tämäkin on ainutlaatuinen yksilö.Jos ei halua lapsia varmasti,pitää tehdä miehelle sterilisaatio tai kohdunpoisto naiselle.

Harva lapsi tässä maailmassa on saanut alkunsa juuri silloin,kun vanhemmat suunnittelee.Moni on yllätyslapsi,kuten minä ja mieheni ja moni taas saa tahkota pitkään ennenkuin saa lapsen..

Meillä oli taas ihan toisinpäin tilanne, eli vaimo oli päässyt viimein jatkamaan opintojaan kun nuorimmainenkin kolmesta lapsestamme alkoi käymään päivähoidossa. Hänellä oli viimeinkin omaa aikaa ja opinnot etenivät kunnes huomattiin että taas ollaan raskaana.. Vaimoni ei todellakaan ilahtunut uutisesta vaan harkitsi vakavasti aborttia. Minä sanoin etten voi sitä hyväksyä, eli erotaan sitten jos aiot meistä molemmista alkunsa saaneen elämän lopettaa.



Ei ollut ehkä reilua painostaa kun tiedän ettei se naisen osa mikään helppo ole tuossa tilanteessa. Minusta vaan tuntui että jos olisimme päätyneet aborttiin olisi se hiertänyt myös parisuhdettamme vielä vuosienkin päästä..

Toisaalta en pitänyt sitä niin suurena erona onko lapsia kolme vai neljä. Paljon työtä ja huolta niistä kuitenkin on (iloakin toki). Vaadin että hoidamme tämän tulokkaan kuten aiemmat ja lupasin mennä vasektomiaan jottei enää uudestaan jouduttaisi samaan liemeen.



Vaimoni oli väsynyt ja varmaan masentunutkin ainakin alkuraskaudessa mutta olo koheni päivien kuluessa. Nyt kuopuksemme nukkuu tyytyväisenä äitinsä tissillä ja minä teen parhaani jotta tuo äiti jaksaa pienokaisiamme hoitaa. :)



Voimia ja jaksamista suuren valintanne kanssa. En lähde neuvomaan enkä halua tuomita niitä jotka aborttiin päätyvät. Tunnen syvästi että me teimme oikean valinnan pitämällä lapsemme. Keskustelu on varmasti paikallaan näissä suurissa asioissa ja ero ei ole mikään ratkaisu ennenkuin on parhaansa yrittänyt

ja hän haluaa lapsen ja jättää sinut jos et suostu isäksi?? Minä ilmoitin vaimolle, että liitto ei kestä enää yhtään lasta. Eikä kestänyt. Lasten kanssa olen toki edelleen, mutta naiselle annoin menolipun.

Miehet, jollei liitto kestä lasta tai haluatte antaa viimeisen sananne lapsiluvussa niin laitattakaa ne tuubanne kiinni!

Mitä hittoa kitisette jos itse ette tee ehkäisyn eteen mitään?

Eikä se teidän tuubanne tukkiminen ole sen kummempi toimenpide kuin mitä naiset kokevat pillereiden sivuvaikutuksina, kierukan laittoina, lapsettomuushoitoina, synnytyksinä, you name it...

Mutta muistattehan kertoa toimenpiteestä naisellenne että hän voi sitten halutessaan "antaa teille menolipun".

Asetelma on tyly, mutta hän ei ilmiselvästi halua lasta. Voi olla jopa, että raskaus oli "vahinko" sinun puoleltasi, ja nyt haet oikeutusta.

ei enää tossa kohtaa kylläkään. Jokaisesti henkisesti kunnossa olevan miehen pitäisi käsittää, että naimalla SAATTAA vaimo tulla raskaaksi. Aika alkeellista biologiaa..

Miks se on niin vaikea ymmärtää, että ehkäisy voi oikeasti pettää eikä se todellakaan ole aina naisen juonittelua. Ihme ajatusmaailma täällä joillain.



Meillä minä söin pillereitä ja mies odotti aikaa vasektomiaan. Kävi niin, että pillerit petti ja tulin raskaaksi. Huomasin raskauden todella myöhään, koska menkat tuli normaalisti ja keskeytys ei ollut enää tuolloin mahdollinen.



Me päädyimme adoptioon, koska siihen elämäntilanteeseen jos olisi vielä vauva tullut niin se pieni ihminen olisi kärsinyt. Nyt tämä pieni ihminen sai hyvän kodin rakastavassa perheessä emmekä ole päätöstä katuneet.

Hän ei halua lisää. Onhan sinulle tuossa jo kaksikin vaihtoehtoa. Jommastakummasta joudut näillä skenaarioilla luopumaan, miehestä tai uudesta vauvasta.

omaa mieltään (en tiedä ap:n mielipidettä). Jos on sitä mieltä, että siinä tuhoaa, tappaa, murhaa (mikä sana nyt siihen kävisikään) elävän olennon, niin silloin on ja jos niin ajattelee tuskin pystyy aborttia tekemään. Ei aborttiin pitäisi pystyä pakottamaan. Ja minusta tässä ei ole kyse siitä onko miehellä sanomista. Kyse on vahingosta.

Ja parisuhteeseen kuuluu seksi, jossa ei tarvitse pelätä eroa tai abortilla kiristämistä vahinkoraskauden tullessa eteen. Vastuu taas on aina otettava vaikka kyse olisi parisuhteesta tai irtosuhteesta. Jos seksiä harrastaa, niin aina on riski raskaudesta ja mies voi joko käyttää kondomia tai katkaista piuhansa taaten suuremman ehkäisytehon.



Abortti ei ole ehkäisykeino!

jos teet abortin vain sen takia että mies uhkasi sinut jättää, se rupee lopulta sinua ärsyttämään että mies niin sanoi tekevänsä, ja se että sen takia abortin teit.

Joten vaikka abortin teitkin, avioliittosi on ohi



Onnelliseen liittoon ei kuulu uhkailu

mieskään ei lähtenyt, vaikka myöhemmin selvisi, että tulossa on kaksoset.

Käymme parisuhdeterapiassa erinäisistä syistä ja uskon, että olemme yhdessä vielä pitkään.

ap

miten tän aiheen kanssa kävi?

Mä olen itse nyt ihan samassa tilanteessa.

mies sanoi että ero tai abortti.

Että ei halua olla missään tekemisissä mun tai lapsen kanssa jos lapsen pidän.Kieltäisi lapsensa eikä suostuisi isyystunnustuksiin..

(tässä vaiheessa kyllä sanoin etten tule koskaan mitään sitten vaatimaankaan ja synnärillekkään on sitten turha tulla anomaan että haluaakin elää perheenä)

Lapsen pidin. raskaana ollaan.

Neljä lasta ennestään.

Silti,mies pyörii tässä joka päivä.

Heinäkuussa saimme keskenmenon jonka jälkeen "erottiin" ja mies muutti omaan asuntoon.

Silti joka päivä mun luona,usein öitäkin.

Hänen mukaan me emme todellakaan seurustele,vain "hengaillaan".

Kenellekkään en saa kertoa että me hengaillaan ja odotan hänelle lasta.

olo on pikkusen hyväksikäytetty,sänkyyn kelpaan mutta puolisoksi en...

Ja koska itsellä on niin suuret tunteet miestä kohtaan,on vaikea kieltäytyä hellyydestä ajoittain..

Mutta pian meinaan tehdä päätöksen hänen puolestaan ja suljen oveni häneltä kokonaan.

koska tämä on äärettömän stressaava tilanne muutoin..... :(

Kiitos!