Minäkin olen seurannut naapurien elämää ja minusta on törkeää että
äiti lapsineen (1,5v ja 3v) viettävät melko usein koko pitkän päivän sisällä. Äiti ei siis käytä lapsiaan ulkona lainkaan. Joskus käyvät ulkona. Äiti on ulkona tympääntyneen näköinen ja jaksaa ehkä 30 min lastensa kanssa siellä olla. Sitten menevät taas takaisin sisälle.
Näkyy äiti sisällä makoilevan todella paljon sohvalla lehden kanssa. Ja nukkuu päikkärit kun lapsetkin nukkuu.
Joo asutaan alimmassa kerroksessa molemmat ja asunnot vastakkain, ei voi olla huomaamatta miten heillä eletään.
Kommentit (15)
Ja on kyllä törkeää kytätä toisten elämää. Jospas hankkisit oman elämän?
..että elämä olisi paljon mukavampaa, kun menisi ulos puistoon ja tapaisi siellä muita äitejä, ja lapset saisivat kavereita.
Kyllä sitä masentuu, kun ei ole aikuiskontakteja. Minusta on pelottavaa, että tuolla tavalla eristäydytään kotiin.
Sisällä leikin lasten kanssa tai olen netissä tai teen kotitöitä.
ap
ollaan asuttu tässä kohta jo kymmenen vuotta, leikkipuisto on korttelin päässä ja ehkä kerran olen siellä käynyt.
..että elämä olisi paljon mukavampaa, kun menisi ulos puistoon ja tapaisi siellä muita äitejä, ja lapset saisivat kavereita.
Se on oikeasti ihan helvettiä "tavata siellä muita äitejä". Ihan kuin pelkkä äitiys jotenkin loisi ihmisille jotain yhteistä. Ei pelkästään äitiyden pohjalta synny yhteistä diskurssia. Pahemmin masentaa vääränlainen seura kuin ei seuraa ollenkaan.
äiti lapsineen (1,5v ja 3v) viettävät melko usein koko pitkän päivän sisällä. Äiti ei siis käytä lapsiaan ulkona lainkaan. Joskus käyvät ulkona. Äiti on ulkona tympääntyneen näköinen ja jaksaa ehkä 30 min lastensa kanssa siellä olla. Sitten menevät taas takaisin sisälle.
Näkyy äiti sisällä makoilevan todella paljon sohvalla lehden kanssa. Ja nukkuu päikkärit kun lapsetkin nukkuu.
Joo asutaan alimmassa kerroksessa molemmat ja asunnot vastakkain, ei voi olla huomaamatta miten heillä eletään.
Jaa ei voi välttyä kyyläämästä muiden elämää? No ihan hyvin kyllä voi, jos se oma elämä on mielekästä ja ihminen on edes kohtalaisella järjellä ja itsetunnolla varustettu... Siis ihan itsestäänkö ne sun kyylääjäsilmäsi etsiytyvät kyyläämään muiden asuntoihin?
Provohan toi aloitus kyllä oli.
olette kotona pienten lasten kanssa ja hän ja hänen elämänsä niin kiinnostavat sinua jo valmiiksi. Saat kaksi kärpästä yhdellä iskulla, selviää millianen hän ja hänen elämänsä on OIKEASTI eikä vain sinun kuvitelmasi siitä ja saatte seuraa toisistanne päivisin. Suositan tätä, ap!
mäkin aikani puistoissa juoksi, koskaan ei tullu mitään juttua muiden vanhempien kanssa. Kerran yks äityi kulkemaan mun perässä ja matkimaan mua. Juu, kyllä kuulun vähemmistöön, mutta sehän oikeuttaa muilta ääliömäisen käytöksen.
Lapsetkin leikki omien kavereidensa kanssa. Mitään uusia tuttavuuksia ei koskaan syntynyt
Siis mihin vähemmistöön kuulut? Romani?
Mä oon mukana!
En vaan jaksa sietää sitä kuppikuntaisuutta.
Perustetaanko eipuistoilevatäiditpääkaupunkiseudulla yhteisö?
Se ei tee mitään muuta kuin kyttää ikkunasta että mitä meillä tehdään. Ei varmaan ehdi lastensakaan kanssa koskaan leikkimään kun ei ikkunastaan malta poistua. Menis vaikka joskus edes puistoon niin piristyisi vähän.
Pikkuhiljaa alkaa hermot mennä tuommoiseen tirkistelyyn >:(
Me kun ei ulkoilla tässä omalla pihalla eikä lähipuistossa vaan ihan jossain muualla. Mutta en ole kokenut tarpeelliseksi tiedottaa naapureille milloin ja missä ulkoillaan.
Joten lopeta kyylääminen kun et voi toisten elämästä kuitenkaan kaikea selvittää. Kyylät on ärsyttäviä, ei ihme ettei se äiti ulkoile pihalla kun sä olet siellä...
kokeile