Saako musiikki sinussa edelleen aikaan vahvan tunnelatauksen?

Mähän pillitän lähes kaikkea musiikkia kuunnellessani.

Kuulin just kaupungilla ja nielaisin. Mies soitti sitä kun oltiin eroamassa, erosta nyt 3 vuotta..

vahvemman tunnelatauksen kuin nuorena. Nuorena ei ollut vielä mitä muistella, nyt on. Elämä on muutenkin näin keski-iässä paljon syvempää kuin nuorena ja musiikkiakin aistii vahvemmin kuin nuorena.

Mielestäni ihmisessä on jotain vikaa, jos tunteet muka latistuu teiniajoista kaikilla osa- alueilla.

Tänään esim. kuuntelin Priesnerin säveltämää musiikkia Kieslowskin Kolme väriä Sininen -elokuvaan ja olin tosi vaikuttunut ja liikuttunut.

tuntenut vahvasti, en musiikkia kuunnellessa enkä muutenkaan. Mutta nyttemmin olen kyllä tullut tosi herkäksi ja tunteelliseksi, kyyneleet valuvat jopa mainoksia katsoessa.



Musiikki aiheuttaa liikutuksen tunteita, ja välillä huomaan ipodiani kuunnellessani olevani kyyneleet silmissä vaikkapa bussissa.



Minuun vetoaa sekä klassinen musiikki että ranskalainen pop-melankolia.

Viime aikoina Musen uusin levy on saanut herkistymään.

En voi vaan enää kuunnella musiikkia niin usein rauhassa kun haluaisin. Ennen lapsia kuuntelin paljon niin, että vaan makoilin ja olin.



Se harmittaa, mutta onneksi lapsetkin kasvaa, ehkä taas jonain päivänä saan kuunnella musiikkia rauhassa aina, kun haluan..=)

Lähes mikä tahansa livemusiikki (ei sentään kerjäläisen epävireinen harmonikka) saa kylmät väreet iholle, nännit nöpöttämään ja silmät kostumaan.

Samaa sanoisin, että jotain on pielessä jos musiikki ei jotain tunnevärähdystä aiheutaa.



Mulle on Vuokko Hovatta tarjonnut viimeaikaiset itkut.

Tänään esim. kuuntelin Priesnerin säveltämää musiikkia Kieslowskin Kolme väriä Sininen -elokuvaan ja olin tosi vaikuttunut ja liikuttunut.

Yhdistelmä Kieslowki&priesner on ihana.

Musiikki vaikutti jo lapsena. Teininä seurasin kaikkea. Sitten tuli opiskeluaikana kausi että kuvitteli että on jotenkin aikuisempi. Klassista kyllä kuuntelin silloinkin paljon. Nyt sitten olen aivan lumoissa jälleen. Keikoilla tulee raha&mahdollisuupoliittisista syistä käytyä enemmän kuin teininä.

kuin klassinen musiikki veren vihtaamaan ja sielun soimaan.



Mieluummin kuuntelen luontoa ja hiljaisuutta.

Mutta täytyy kyllä sanoa että ne sellaiset kaikkein mielettömimmät kylmätväreet/orgastiset tunteet kyllä kuuluivat nimenomaan teini-ikään.



Musiikki tekee minut nykyään lähinnä iloiseksi ja riehakkaaksi. Joskus saatan myös itkeä tiettyjen biisien kohdalla.